Future Liver K18

"Kuka sinä olet?" Sebastian sanoi epäilevänä ja hyppäsi ikkunasta ulos. "Haiset sudelta kylläkin... Oletko Elliotin tuttuja?"

TOISAALLA

"Se ei kyllä poista sitä faktaa, että jos vahingoitamme tytöstä hiuskarvaakaan, Lucas lähtee." Celeste huokaisi. "Se idiootti on todellakin rakastunut Haruun, vai?"

" Joten tunnet Elliot-saman jo niin läheisesti että kutsut häntä pelkällä etunimellä " Ray totesi.
" Elliot-sama aikoo palata synnyinsijoilleen, missä hän saattaa tavata uudelleen kiroajansa...hän on hullu " Ray kertoi.
" sillä ihmisenä hänellä ei ole mahdollisuuttakaan...kirouksen langettajan lemmikkiä vastaan... " Ray kertoi.
" tulin tänne sillä ainoa haju jonka sain Elliot-samasta, oli sinun hajusi..hän voi kuolla ellet mene sinne korppi " tämä sanoi.

TOISAALLA

" Hiroshi-sama! Vartijat 3 ja 5 eivät ole vastanneet kutsuun ja kun tarkistimme paikan, toiselta oli revitty sydän rinnasta ja toisen pää oli revitty irti!! " eräs tämän alaisista sanoi.
" hän on nopeampi kuin luulimmekaan " Hiroshi totesi.
" raakamaisuus on todellakin tytön tyyliä "

TOISAALLA

Elliot istui juna-asemalla hiljaa.
" en voi uskoa että palaan takaisin synnyinsijoilleni.. " tämä mumisi.

"Hän aikoo murtaa kirouksensa?" Sebastian mutisi ja katsoi sitten Rayhyn. "Missä hänen 'syntysijansa' sitten ovat?"

TOISAALLA

"Celeste? Hiroshi? Mitä täällä tapahtuu?" Lucas saapui paikalle hämmentyneenä ympärillä tapahtuvasta melskeestä.
"Lucas! Se tyttö... Haru! Hän on hyökkäämässä!" Celeste huudahti ja tarrautui Lucasin käsivarresta. "Mitä me teemme?"
Lucas huokaisi ja veti revolverinsa esiin. "Eikai tässä muutakaan voi... Menen vastaan, sitähän varten hän on täällä..."
"Mutta Lucas-!" Celeste aloitti, mutta Lucas esti tätä. "välitätkö hänestä noin paljon?" Celeste ajatteli ja irroitti kätensä Lucasista.
Ennen kuin poika astui ulos, Celeste avasi vielä suunsa. "Lucas... Jos juot sen tytön verta niin muistosi palaavat.

Haru iski moottorisahan erään tappajan vatsasta läpi ja antoi veren suihkuta ympäriinsä.
tämä asteli käytävillä ja tappoi kaikki jotka tulivat tämän tielle, kukaan ei jäänyt henkiin.
Haru pysähtyi tutun pojan astuessa tämän eteen.
" Lucas!? " Harun ilme oli järkyttynyt mutta samalla huojentunut.
" joten olet kunnossa...hyvä " Haru sanoi mutta huomasi synkän ilmeen pojan kasvoilla mikä sai Harun varuilleen.
" et taida olla iloinen jälleen näkemisestäni? " Haru kysyi.

TOISAALLA

" pohjois-amerikassa, hänen junansa lentokentälle lähtee noin tunnin kuluttua " Ray kertoi.
Ray kertoi Sebastianille Elliotin olinpaikan, vaikka tiesi hyvin että Elliot oli kieltänyt yhdenkään suden puuttumasta elliotin tekemisiin.

TOISAALLA

Elliot tutkiskeli kaulaansa juna-aseman miestenvessassa.
" pitikin tulla niin aikaisin.. " tämä mumisi äkäisenä.
Elliot huomasi kauluksensa alta tulevan arven ja sen vierellä olevan punaisen merkin.
Elliot huokaisi ja tämän ilmeestä näkyi että tämä oli vaivaantunut.
" Naiset " kuului Elliotin viereltä.
" eh? " Mies Elliotin vieressä oli nähnyt fritsun Elliotin kaulassa.
" sanonpahan vaan, että jotkut naiset osaavat olla niin raivokkaita sängyssä, minullakin on usein fritsuja ympäri kehoa vaikka olen hänelle sanonut että minun pitää näyttää töissä arvokkaalta, mutta älä kuitenkaan tukahduta tyttöystäväsi sisäistä eläintä! Se kyllä on sinulle ja kaverillesi avuksi! " mies nauroi ja käveli ulos julkisesta vessasta.
Elliot oli aivan punainen ja tämä piilotti suutelujäljen kauluksensa alle.

"Juna-asemalle kestää liian kauan... Parasta mennä suoraan lentokentälle." Sebastian ajatteli itsekseen kunnes muisti Cielin. Tämä oli jo ärtynyt aikaisemmistra tempuista, joten uusi katoamistemppu tekee tuskin hänen mieltaan yhtään paremmaksi.
...Mutta jos hän saisi tietää, hän takuula estäisi Sebastiania lähtemästä.
Sebastian jätti nopeasti kirjoittamansa kirjeen huoneeseensa ennen kuin hän lähti matkaan.

TOISAALLA

"Enpä oikeastaan..." Lucas totesi ja pyöritteli toista revolveriaan etusormellaan. "Pyydän sinua lähtemään, mutta ennen sitä minulla olisi pieni pyyntö..."
Lucas osoitti aseellaan Harua ja näytti anteeksi anovalta. "olen pahoillani, mutta minun täytyy juoda sinun vertasi..."

Haru avasi suunsa ihmettyneenä mutta tämän ilme muuttui vakavaksi.
" olen pahoillani, mutten tiedä syytä miksi minun täytyisi vain jättää sinut hänen pelinappulakseen ja jättää sinulle vertani " Haru sanoi ja syöksyi Lucasia kohti.
Lucasin ampuessa, Haru ei väistänyt vaan antoi luodin osua tämän olkapäähän.
Haru tarttui olkapäästään ja loikkasi Lucasin kasvojen eteen.
" aiotko ampua? " tämä kysyi tarttuen aseesta ja vieden sen oman sydämensä kohdille.
" kykenetkö siihen nyt? " Haru tiesi ettei Lucas muistaisi mutta Haru muisti.
" kykenetkö riistämään henkeni nyt? Sillä viimeksi vain jäit istumaan tekemättä mitään! " Haru huudahti.
Haru repäisi yllättäen paitaansa auki niin että tämän vasen olkapää paljastui.
luoti oli vain viiltänyt Harun hartiaan haavan.
" oletko valmis tekemään muutakuin vain leikkimään tällä kertaa Lucas? "

TOISAALLA

Elliot astui ulos junasta ja venytteli hieman.
" miksi lentokentän pitää olla näin kaukana " Elliot mutisi ja asteli sitten kohti lentokenttää.
pian tämä oli jo lentokoneessa ja tämä tuijotti ikkunasta.
Elliot kuuli jonkun istuvan tämän vierelle ja Elliot sai sydänkohtauksen nähdessään kuka tämä oli.
" Mitä sinä täällä teet??? " Elliot sähähti vieressä olevalle miehelle.

"Mitäs luulisit?" Sebastian sanoi rauhallisesti ja katsoi Elliotiin. "Pitäisikö olla vain huomioimatta, kun saan kuulla, että olet matkalla tapattamaan itseäsi."
Sebastian antoi Elliotille hellän suudelman, joka sai puolidemonin häkeltymään. "Sitä paitsi, kiinnostukseni ei näe loppua ."

TOISAALLA

Lucas nielaisi, tuijottaen Harun olkapäässä olevaa haavaa. Lucas ei voinut kontrolloida itseään ja pian hänen huulensa koskettivat haavaa jaa raudan maku levisi tämän suuhun. Hän veti itsensä kuitenkin nopeasti kauemmas, ennen kuin veren maku nousi hänen päähänsä, tai oikeastaan se varmastikkin nousi jo.
Muistikuvat vilahtelivat nopeasi Lucasin päässä eikä niille näkynyt loppua. Hän lysähti maahan polvilleen pidellen päätään käsillään.

Haru laskeutui Lucasin tasolle.
" Lucas...vien sinut pois täältä.. " Haru mumisi ja iski Lucasin tajuttomaksi.
Haru nosti Lucasin ja juoksi ikkunan luokse, iskeytyen siitä läpi ja avaten laskuvarjon.
" suoraan alaspäin " Haru mumisi, tällä oli vaikeuksia pidellä tajutonta Lucasia ja ohjata samaa aikaa.
Mutta tämä sai Lucasin hotellille asti.
Haru laski Lucasin sängylle ja kaatuen tämän vierelle.
Harun jokainen haava oli varmasti auennut, mutta Haru ei jaksanut tehdä asialle mitään.

TOISAALLA

" it's game over...mutta kummankohan puolella? " Hiroshi mutisi

TOISAALLA

" en minä-! Ja mikä kiinnostus! Olet todellakin niin ärsyttävä! en olisi tarvinnut sinua tänne! " Elliot ärähti kääntyen punastuneena katsomaan pois päin.

"Luuletko oikeasti voivasi voittaa ihmismuodossa?" Sebastian tuhahti. "Tarvitset jonkun auttamaan sinua, ellet aio vapaaehtoisesti kuolla."
Sebastian oli aidosti huolissaan Elliotista. Hän ei halunnut tämän kuolevan jonkun idiootimaisen tempun takia.

TOISAALLA

Lucas heräsi jälleen hotellihuoneestaan hirveään päänsärkyyn. Kuin krapulaan, jota hänellä ei ole ollut moneen sataan vuoteen. "Au hemmetti..." Hän mutisi ja piteli päätään.
Hän sai laahustettua ulos makuuoneen puolelta juuri ja juuri. "Haru?" Hän kutsui tyttöä, vieläkin pidellen päätään.

samassa kuului huutoa, hotellihuoneen keittiöstä tuli savua.
Lucasin juostessa hotellihuoneen keittiön puolelle, tämä näki Harun joka oli avannut ikkunan.
" Miten tässä nyt näin kävi..köhköh! " Haru köhi ja tuuletti kädellään savua pois päin.
mutta sitten palohälytin rupesi soimaan.
Haru joutui pieneen paniikkiin ja tämä päätyi lopulta repimään hälyttimen vahingossa irti.
" ah? Lucas...? " Harun kaikki haavat olivat alkaneet uudelleen parantumaan joten tämä oli päättänyt kokata aamiaista...mutta...köh
" Oletko jo hereillä, en kai herättänyt? " Haru kysyi.

TOISAALLA

" En usko että se nainen poistaa kiroustani.. " Elliot sanoi yllättäen.
" Mutta hän on ainut jolta saan uuden mustan siteen... " Elliot jatkoi.

"Vai siteen...." Sebastian sanoi mietteliäänä. "Joten haluat takaisin demoniksi?" Sitten hän nojasi käsinojan ylitse ja kuiskasi Elliotin korvaan. "Onhan se toinenkin tapa..."

TOISAALLA

"Yritit kokata? No jopas tämä on nostalgista..." Lucas naurahti ja tajusi saaneen muiistojaan takaisin.
Pojan kasvot kirkastuivat ja hän ryntäsi syleilemään Harua. "Minä muistan sinut! Minä muistan!" Hän huusi innostuneena.
Innostus säilyi siihen asti, kunnes hän muisti edellisen päivän tapahtumat. Hän tunsi punastuvansa iukan ja peruutti taaksepäin. "Öööh... Haru? Saanko sanoa, että olen TODELLA pahoillani siitä, että yritin iskeä sinua eilen..." Hän sanoi nolostuneena.

Haru näytti yllättyneeltä mutta virnisti sitten.
" toivottavasti sinulla oli hauskaa " Haru naurahti.
" mutten halua että joku mustasukkainen naikkoinen hyökkää kimppuuni enään sinun takiasi " Haru totesi vieden kätensä kohtaan josta Lucas oli juonut.
" ja se oli myös viimeinen kerta kun annan sinun juoda vertani " Haru naurahti.

TOISAALLA

Elliot punastui ja työnsi kädesillään Sebastianin kasvot kauemmaksi.
" älä tule liian lähelle senkin perverssi lintu! " Elliot sanoi kääntyen katsomaan muualle jälleen kerran.
tästä matkasta tulisi todella pitkä.

"Perverssi lintu?" Sebastian naurahti. Hän kurottautui lähemmäs ja näykki varovasti Elliotin korvaa, joka päästi pienen yllättyneen ännähdyksen. "Pitää kai käyttäytyä sitten tuon nimen mukaisesti, vai mitä?" Sebastian sanoi ja jatkoi näykkimistä, kaulasta tällä kertaa.

TOISAALLA

"Damn... Olisin niin halunnut..." Lucas sanoi sarkastisella äänensävyllä.
Lucas kääri huokaisten hihansa ja katsoi ympärilleen. "Taitaa olla parempi, että minä siivoan ja kokkaan nyt... En halua, että koko huone räjähtää tuusan nuuskaksi, sillä kuitenkin minä joudun sen maksamaan." Hän hätisti Harun ulos keittiöstä. "Ja muuten- join pari pulloa viskiä eilen... eikai haittaa jos laitoin ne sinun piikkiisi?" Hän huikkasi vielä perään.

" Mitä sinä puuhaat! Me olemme julkisella paikalla! " Elliot sanoi yrittäen työntää Sebastiania pois päin.
" virkokkeita? " Yllättäen Elliot oli vahingossa lyönyt Sebastiania saadakseen tämän kauemmaksi.
" ah! ei kiitos " Elliot sanoi hieman hätääntyneenä.
lentoemäntä nyökkäsi ja jatkoi eteenpäin.
" kuule, sain jo aiemmin jotain perhanan sänkyneuvoja joltain randomilta mieheltä tämän takia! " Elliot kuiskasi näyttäen jälkeä tämän kaulalla.
" joten älä yritä ärsyttää minua lisää, saat kaiken niin sekaisin " Elliot sanoi.

TOISAALLA

" lucas! sinä senkin! " Haru ei sanonut mitään muuta, tämä vain laski kätensä alas ja hymähti.
" Tervetuloa takaisin..onii-sama " Haru sanoi yllättäen Lucasin kokonaan.
tämä näytti Lucasille ensimmäistä kertaa todellisen hymynsä.

Lucasin silmät laajenivat yllätyksestä. "H-Haruu~ Olet niin ihanaaa~~" Lucas huudahti ja halasi siskoaan. Lucas oli niin iloinen Harun kutsuttua tätä 'Onii-samaksi' ja rutisti tyttöä kovaa rintaansa vasten. "Rakastan sinua, Haru!"

TOISAALLA

"Hyvä on" Sebastian sanoi esittäen pettynyttä ja istui jälleen normaalisti.
Molemmat istuivat hiljaa hetken aikaa, kunnes Sebastian avasi jälleen suunsa. "Kun laskeudumme, etsitään jostain mukava hotelli ja vietetään vähän 'laatu aikaa' yhdessä." Sebastian sanoi vähän turhan äänekkäästi, joten ainakin pari lähimmäistä ihmistä kuuli. Sebastian näki kuinka Elliotin kasvot punoittivat ja tämä mulkaisi vanhempaan demoniin ärtyneenä.

" Lucas..minä- uhm! tukehdu-.. " Yllättäen Haru iski polvellaan Lucasia vatsaan jolloin tämän täytyi päästää irti.
" Senkin pösilö, ä-älä halaile minua n-noin yllättäen! Melkein tukehdutit minut! " Haru sanoi naama punaisena.

TOISAALLA

" minä oikeasti nirhaan sinut " Elliot mumisi.
" ja sitä paitsi meillä ei ole aikaa 'laatuaikaan', minun täytyy kyetä muuttua oikeaan muotooni " Elliot sanoi.
" Lisäksi...minulla on jotain minkä takia minun täytyy palata, muutakin kuin se demoniside "
pitkän ajan päästä lentokoneessa ilmoitettiin näiden laskeutuvan.
" viimeinkin.. " elliot sanoi ja nousi seisomaan ottaen laukkunsa.
" aiotko oikeasti seurata minua koko tämän ajan? entä Ciel? " Elliot sanoi yllättäen.

"Hän kyllä tietää missä olen..." Sebastian vastasi kylmästi. Häen mielestään nyt ei ollut hyvä aika olla tämän vierellä, sitä paitsi Ciel osasi puolustaa itseään. Hänhän ei ollut ihminen enää...
Sebastian nappasi omant matkatavaransa ja he poistuivat lentokoneesta.Ulkona oli kylmä, miinus asteita ties kuinka paljon. Elliot värähti kylmälle ja Sebastian antoi välittömästi takkinsa tälle. "Sinähän et kestä kylmää?" Sebastian kysyi ja hymyili.

TOISAALLA

"Ah- Anteeksi..." Lucas sanoi. "Minä... menen nyt siivoamaan keittiötä..."

Haru katsoi Lucasia hetken ja huokaisi.
" Mitä jos menisimme yhdessä syömään ylos? Ettei sinun tarvitse kokata " Haru kysyi.
" Minä voin maksaa "

TOISAALLA

Elliot ei sanonut mitään vaan kietoi takin kunnolla itsensä ympärille.
tällä oli suuri kylmän pelko, tämä ei kestänyt pienintäkään pakkasta vaan kaikki tuntui kidutukselta, mikä oli huvittavaa sillä Elliot oli susi.
Elliot aivasti valmiiksi ja silloin auto ajoi näiden eteen.
" Seuraa " Elliot sanoi Sebastianille ja astui autoon jolloin Sebastian istui tämän vierelle.
" Hienoa saada sinut takaisin Acce- " ajaja meinasi sanoa mutta silloin Elliot keskeytti tämän.
" Elliot, ja muistaakseni lähetin Hanbein kertomaan teille etten ole palaamassa tullekseni teidän johtajaksenne...aja " Elliot sanoi.
" ja kuka teidän seurassane on? " ajaja kysyi.
" ystävä, muuta sinun ei tarvitse tietää " elliot sanoi nojaten ikkunaa vasten kun ajaja lähti ajamaan.
Auto matka oli hiljainen, mutta pian nämä saapuivat kartanolle.
Elliot astui ulos autosta ja näitä vastaan käveli kaunis nainen.
" olette palanneet, muttette aio jäädä, olenko oikeassa? " Nainen kysyi.
" Sen sanoin teille jo aikoinaan...tulin vain tarkistamaan tilanteen, miksette viimein hankkisi uutta johtajaa " Elliot totesi.
" Laumamme tarvitsee teidät, ja vain teidät...mutta ettekai ole menossa...sinne? " nainen jatkoi.
" minun täytyy ja...hei mitä te teette!? " Elliot kysyi.
monta tyttö sutta olivat kiinnostuneet Sebastianista ja nyt nämä roikkuivat hänessä.
" No mutta kun hän on vaan niin söpö! " yksi tytöistä huudahti.
" anteeksi Sebastian, heitä on vaikea hallita..muuten, missä Hanbei on? " Elliot kysyi.
" Hanbei ei ole paikalla, hän lähti kauan aikaa sitten matkalle " Nainen vastasi.
" ah...ymmärrän " Elliot sanoi ja kääntyi sitten katsomaan muualle.
" Sebastian, jos käskisin sinua jäämään...varmasti kieltäytyisit eikö? " Elliot kysyi.

"Tietysti, Elliot." Sebastian sanoi ja antoi pojalle hymyn.
Sitten hän katsoi tyttöihin ja hänen ilmeensä muuttui kylmäksi. "Irrottaisitteko? En kestä että inhottavat koirat koskevat minuun..." Äänen sävykin oli kolkon tuntuinen. susi tytöt perääntyivät Sebastianista, jolloin tälle palasi hymy kasvoille, joka ei ollut kylläkään muuta kuin kohteliaisuus.
Sebastian huomasi Elliotin kävelevän pois päin, jolloin Sebastian kumarsi kohteliaasti ja seurasi häntä. Tämän saavuttua Elliotin rinnalle, hän mulkaisi Sebastianiin ärtyneenä. "Teinkö jotain väärää?" Hän kysyi hätäisesti.

" olen yksi noista inhottavista koirista, ja pidät minua silti kiinnostavana? En ymmärrä sinua.. " Elliot sanoi.
Elliotin jalat tuntuivat raskailta, eikä se johtunut kylmyydestä tai lumesta mikä hidasti tämän liikkeitä.
Kyse oli siitä mitä tämä tulisi kohtaamaan, ja vaikka tällä oli Sebastian vierellään...ei..
Elliot piilotti silmänsä otsahiusten valuessa tämän silmien eteen.
Sebastian ei seisonut Elliotin vierellä...se kuka hänen vierelleen kuului..
Elliot pysähtyi hetkeksi ja katsoi varovasti Sebastiania.
aivan, Sebastian ei koskaan ollut kuulunut hänelle...eikä Elliot ollut koskaan kuulunut Sebastianille.
Elliot pysähtyi ikivanhan portin edessä seuraavan kerran.
" Joten olet täällä...Accelerator " vanha nainen sanoi.
" olet vanhentunut, näytät jo vanhalta eukolta " Elliot naurahti.
" Ja sinä heikolta ihmiseltä, näyttää siltä että kiroukseni on yhä pystyssä " nainen sanoi ja nousi tuoliltaan.
" olet hävittänyt Demoniensiteen "
Elliot nyökkäsi ja käveli naista kohti.
" aion pyytää sinua antamaan minulle uuden " Elliot sanoi suoraan.
" Miksi auttaisin sinua Accelerator, sinä tuhosit minun perheeni susiesi kanssa " nainen nauroi kolkosti, " Enpä usko "
Elliot ehti juuri ja juuri väistää suurta mustaa sutta joka hyökkäsi.
" Joten se tuli tähän... " Elliot mumisi ja tuijotti mustaa sutta joka hyökkäsi tätä kohti.
Suden hyökkäyksen pysäytti kuitenkin Sebastian jolloin susi tuijotti Sebastiania närkästyneenä.
" Kuka sinä olet! " Susi puhui.

Sebastian tuijotti suteen rauhallisesti. "Sebastian Michaelis, vain yksi helvetin moinen hovimestari." Hän sanoi hymyillen pienesti.
"Kuitenkin, Elliot..." Sebastian kääntyi uteliaana Elliotia kohti. "Accelator? Miksi kaikki kutsuvat sinua täällä sillä nimellä?"
Sebastian halusi tietää lisää. Hän halusi tietää Elliotin menneisyyttä. Uteliaisuus heräsi kun hän näki Elliotin ensimmäisen kerran ihmisen muodossa.
Se myös kasvoi koko ajan. Se myös hämmensi Sebastiania, kuten se että hän tahtoi olla Elliotin lähellä vaikka tämä oli koira, jotain mitä Sebastian inhosi.

Susi katsoi Sebastiania yllättyneenä ja alkoi nauraa.
" Ei ihme että liikut hänen kanssaan korppi, Accelerator on hänen nimensä, kaikki tuntevan julmimman suden täällä nimeltä Accelerator " Susi nauroi.
Elliot nousi seisomaan ja käveli Sebastianin vierelle.
" Accelerator, puolisusi joka menetti järkensä ja raiskasi oman äitinsä saaden tämän ampumaan itsensä...hullu olento..joka joskus oli minun poikani! " susi karjaisi. " Tuo jälki hänen poskessaan tuli kun hänen äitinsä yritti ampua, mutta ollessaan liian hyväsydäminen ja toivoessaan että tuo olento olisi vielä poikamme...hän ampui ohi ja- "
" Ja silloin minä revin hänen sydämensä hänen rinnastaan ja heitin sen pilkaten sinun eteesi... " Elliot sanoi katsoen maahan.
" En ole ylpeä siitä kuka minä olin...mutta- "
" Mutta tosiasiassa se on kuka olet! " tämän isä karjaisi.
" En tiedä keneksi olet nimennyt itsesi, mutta sinä olet Accelerator!! "

"Julma, tödellako?" Sebastian mietti ääneen."Elliot... ei ole lähelläkään julmaa.. Jos sanot, että tuollainen on sinun poikasi, Elliot ei ole hän." Sebastian asteli Elliotin vierelle ja katseli tätä."Tämä mies, joka potee syyllisyyden tuntoa pelkästään siitä, että joku toinen mies tappoi hänen vaimonsa ei voisi millään raiskata omaa äitiään tuntematta syyllisyyttä tai häpeää teostaan. uskon, että hän on muuttunut, sen näkee hänen koko olemuksestaan, mutta sinä olet liian jääräpäinen hyväksyäksesi totuutta. Yrität tehdä Elliotista jälleen kerran sen miehen jota kutsut 'Accleatoriksi'"
Vaikka Sebastian puhutteli Elliotin isää, hän osoitti sanansa Elliotille. Jos pojalla oli pienintäkään epäilystä siitä, oliko hän todella muuttunut, Sebastian halusi poistaa ne. Sen näki selvästi, ettei Elliot ollut enää sama henkilö.

Elliot näytti yllättyneeltä.
" en..ole hän.. " Elliot mumisi ja hymähti sitten.
" Sebastian...siirry sivuun.. " Elliot sanoi ja astui näiden väliin.
" Isä- "
" Uskallakkin kutsua minua tuolla nimityksellä senkin saastainen-!! "
" Antakaa minulle side...minä otan sinun vihasi vastaan...mutta haluan kyetä edes näyttämään sinulle minkälainen minä olen " Elliot sanoi.
" hyvä on...jos kykenet näyttämään minulle että voit voittaa isäsi..minä annan sinun pitää demonisiteen..mutta jos häviät.. " vanhus osoitti Sebastiania. " hän kuolee "
Elliot virnisti ja lätkäisi kämmenellään Sebastianin rintakehää.
" pelaan puoliksi elämälläsi, luotatko minuun? " Elliot kysyi naurahtaen.
noita ojensi jotain taskustaan jonka Elliot otti käteensä.
" Menetät jälleen oikean silmäsi..oletko jo tottunut kipuun? "
" Totuin siihen nopeammin kuin mitä totun tuohon tyyppiin " Elliot sanoi tarkoittaen Sebastiania.
Elliot sitoi siteen silmänsä päälle jolloin tämän oikea silmä repeytyi jälleen.
" Olen valmis " Elliot sanoi astellen Sebastianin vierelle.
" älä inhoa minua vaikka muutankin ulkonäköäni " Elliot sanoi ja kääntyi kävelemään isäänsä kohti.
pian jalan jäljet alkoivat muuttumaan tassun jäljiksi, Elliot laskeutui neljälle jalalle.
Yllättäen Elliotin tilalla seisoi suuri pörröinen ja valkoinen susi.
tämän oikean silmän tilalla oli arpi.
Elliot nosti päätään ja päästi korkean ulvonnan, ja pian joka puolelta alkoi kuulumaan ulvontaa.
Elliot käänsi nopeasti päänsä Sebastiania kohti.
" ällötänkö sinua? " tämä kysyi yllättäen.

Sebastian katsoi Elliotiin, ällistyneenä kysymykselle. Sebastianin huulet kääntyivät hymyyn ja tämä silitti Elliotin päätä. "Vihaan vain koiria, jotka ovat sivistymättömiä." Hän silitti Elliotia tämän ruumista pitkin ja tunsi tämän solakat ruumiinmuodot pörröisen turkin läpi.
Sebastian hämmästeli sitä itsekkin, miten hän ei vihannut tätä tiettyä koiraa
"Onnea matkaan..." Sebastian kuiskasi ja suuteli pienesti Elliotia kuonolle, jonka seurauksena Elliot uikahti pienesti. "Annan sinulle palkinnon myöhemmin, jos selviät tästä yhtenä kappaleena."