Future Liver K18

Ciel tuhahti itsekseen ja nousi seisomaan.
" rakastaa huh... " Ciel mumisi ja virnisti.
" mitä hyötyä siitä olisi, rakkaus on turhaa " Ciel nauroi julmasti itsekseen.

TOISAALLA

Elliot tönäisi Sebastianin pois päältään.
" Ä-älä ole idiootti " Elliot tuhahti nousten ylös, tämän jalat olivat parantuneet...hyvä.
Elliot puki nopeasti ylleen ja veti pitkän vitivalkoisen takin päälleen.
" lähdetään, en halua olla täällä pitkään tai he luulevat minun palanneen heidän johtajakseen " Elliot sanoi vetäen mustat hanskat käsiinsä.
ne olivat samankaltaiset kuin ennen mutta hieman erillaiset.

"Palaammeko Englantiin?" Sebastian kysyi vaihtaen vaatteitaan.
Ciel palasi Sebastianin mieleen. Tämä ei ollenkaan mielinyt palata herransa luokse ja tiesti mitä oli odotettavissa. Hän nielaisi hermostuneesti ajatellen tätä odottavaa rangaistusta, todennäköisesti lisää kokeiluja demoninmetsästysaseilla...

TOISAALLA

Lucas löysi harun vihdoin, makoillemasta erään katon päätä, leikkien molempien revolvereiden kanssa. "Minun täytyy valitettavasti viedä sinut mukanani..." Lucas sanoi. Hän puristi kädessään Cieliltä saamaansa piikkiä, vastahakoisena ajatukselle sen käyttämisestä.

" etkö aio sanoa...lyö minua miekallasi juttua? " Haru kysyi virnistäen Lucasille.
" mikä sai sinut muuttamaan mielesi? " Haru kysyi ja nousi seisomaan heittäen revolverit Lucasille.
" ja luulisi sinun tietävän...että minä en mene alas tappelutta " Haru sanoi.

TOISAALLA

" mmm-m " Elliot vastasi kävellen ovelle odottaen kunnes Sebastian oli pukeutunut jolloin nämä lähtivät ulos.
Elliot ei ollut varma kuinka monta kertaa joutui sanomaan ei jokaiselle susitiimissä olevalle.
onneksi nämä olivat pian lentokoneessa.
" muuten...mitä sinun ja Cielin välillä tapahtui? " Elliot kysyi yllättäen.
" vanhoina aikoina sinä ja Ciel rakastitte toisianne hyvin paljon " Elliot kommentoi

"Demoniksi muuttuminen muutti myös Bocchanin luonnetta... Hän ei ole enää... samanlainen kuin ennen." Sebastian huokaisi.
Jokainen kokeilu tuntui vielä Sebastianin kehossa. Jokainen ase, myrkky, lääke... Olkoon se mikä vain Sebastian muisti ne liian hyvin. Ciel piti Sebastiania vain koekaniinina nykyään.

TOISAALLA

"Anteeksi Haru..." Lucas mutisi ja ryntäsi Harun kimppuun, nopeasti iskien piikin Harun käsivarteen.
Pian Harun tajunta katosi ja Lucas nappasi hänet mukaansa.

MYÖHEMMIN

Lucas saapui takaisin Salaisen Palvelun päämajalle, Haru kainalossaan. Hän pudotti tytön lattialle ja katsoi Cieliin katkerasti. "Mitä aiot tehdä hänelle?" Hän kysyi.

Elliot oli hetken hiljaa.
" aah...ymmärrän... " Elliot päätti olla kysymättä enempää.
" Sebastian...kun tämä kaikki on ohi.... " Elliot nielaisi lopun lauseestaan.
" eikun...unohda...ei se ole tärkeää "
mitä Elliot oli aikeissa kysyä...tule mukaani? Sebastian ei voinut, hän oli Cielin demoni...
Elliot kääntyi punastuneena katsomaan ikkunasta ulos ja nojasi päätään siihen.

TOISAALLA

Ciel virnisti ja napsautti sormiaan.
" tiedätkö miten paljon hän on suorittanut rikoksia täällä? " Ciel kysyi ja pian tämän käteen tuotiin ase.
" uskon että tiedät varmaan miten vakavimmat tapaukset hoidetaan? " Ciel sanoi osoittaen aseella.
ennenkuin Lucas ehti toimia, Ciel ampui tätä oikeaan jalkaan.
" demonit...me olemme kiehtovia...ihmiset ovat täynnä turhia tunteita, ihmiset ovat heikkoja....mutta tiedätkö mikä on pahempaa....kuin ihminen..? " Ciel kysyi kävellen maassa huutavan Lucasin luokse.
" puoliveriset...he eivät kuulu minnekkään, ihmiset pelkäävät heitä ja demonit pitävät surkimuksina...eikö olisi mukavampaa päästää heidät kärsimyksistään.. "

"Et ole tosissasi!" Lucas huudahti. "Mikä helvetti sinulla on vialla? Olit ihminen joskus! Miten pystyt olemaan noin tunteeton?!"
Cielin kylmät silmät tapasivat Lucasin smaragdinvihreät silmät. Pojan silmissä ei ollut tippaakaan inhimillisyyttä... Ihan kuin pojan koko sielu olisi kuollut tämän sisällä.

TOISAALLA

"Minun täytyy löytää keino rikkoa tämä side..." Sebastian huokaisi ja tuijotti merkkiä vasemmassa kämmenselässään. "Tunnen tulevani hulluksi bocchanin seurassa..."
Sebastian puraisi huultaan. "Elliot, hän..." Hän aloitti ja katsoi vieressään istuvaan mieheen. "Aika on tuhonnut hänet kokonaan... Hänen olisi pitänyt kuolla... Ei ole mikään onni elää demonina... Kaikki kuolevat ympäriltämme ja mitä jäljelle jää? Tämä elämä on vain kirous..."

Ciel nousi ylös.
" tunteeton? Elämä on yhtä peliä Lucas...kaikki lähellä olevani ovat vain pelinappuloitani tai vihollisiani " Ciel sanoi virnistäen.
" ja vihollisnappulat...heitetetään pois laudalta.. " Ciel sanoi osoittaen aseen Harua kohti.
" tavalla...taikka toisella.. "

TOISAALLA

" pitäisikö hänet sitten tappaa...? " Elliot tarttui suustaan, tuo ei ollut sitä mitä hän oli aikonut sanoa.
" siis! Anteeksi en tarkoittanut tuota! " Elliot korjasi yllättäen.
" Sebastian...jos hankkiudut eroon tuosta sopimuksesta....voitko...ehkä...ehkä... " Elliotista tuli yllättäen tulipunainen joten tämä kääntyi katsomaan muualle.
" jos minä selviän Hiroshia vastaan...ja sinä pääset vapaaksi..voitko..tulla kenties mukaani...jonnekkin.. "

Sebastian yllättyi Elliotin kysymyksestä. Hän ei olisi uskonut tämän oikeasti uskaltaneen kysyä. Sebastian hymähti itsekseen, veti Elliotin itseensä päin ja suuteli tätä kevyesti. "Miksipä ei? Minusta se kuulostaa hyvältä idealta..."
Elliot vaikutti punastumaan entisestään ja Sebastian naurahti pienesti tämän reaktiolle.

TOISAALLA

Ajattelematta Lucas veti aseensa esiin ja ampui sillä Cieliä olkapäähän. "Et voi tehdä sitä!"
Vaivalloisesti Lucas nousi seisomaan ja veti piilotetun teränsä esiin, asettaen sen Cielin kurkulla. "Olet kumminkin minua reilusti nuorempi... Luuletko voivasi voittaa minut?"

Cielin ilme ei värähtänytkään.
" oletko huomannut jalkasi kuntoa? hopean takia voit varmaan hädin tuskin seistä.. " Ciel sanoi ja ampui yllättäen Lucasin toiseen jalkaan.
" aseesi ovat hyödyttömät tappamaan demoneita.. " Ciel mumisi.

TOISAALLA

" olet todellakin idiootti.. " Elliot mumisi.
" äläkä suutele minua kun olemme julkisessa paikassa " Elliot komensi.
" todellakin... " tuntiessaan Sebastianin suutelevan tätä jälleen Elliot huokaisi.
" otan sen takaisin! unohda että koskaan pyysin sinua mukaani! " Elliot ärähti naama punaisena.

Toiseenkin jalkaan osuttaessa, Lucas valahti takaisin lattialle, tehden samalla pitkän haavan Cielin käsivartta pitkin. "Siinä, pikku herra, olet väärässä..." Lucas naurahti ja nuolaisi terästään pojan verta.
"Satuitko muistamaan... minä olen demonintappaja, ja paras alallani... Kaikki aseeni ovat terästetty itse tekemälläni hopeamyrkky sekoituksella." Samassa Ciel lyhistyi maahan. "Voin uskoa, että äskeinen tekemäni haava antoi elimistöösi aimoannoksen hopeaa..."

TOISAALLA

Sebastian ja Elliot olivat viimein saapuneet Heathrown lentokentälle. Sebastian yritti soittaa Phantomhiven kartanolle, mutta kukaan ei vastannut. "Missäköhän bocchan on..." Sebastian huokaisi vilkaisten ympärilleen. "En aisti häntä, joten hän saattaa olla Salaisen Palveluksen päämajalla... Sen rakenteissa on hopeaa demonien ehkäisemistä varten."

" sinä... " Ciel sähähti nojaten käsiinsä.
hetken aikaa Ciel oli hiljaa kunnes kaatui maahan tajuttoman näköisenä.
Lucasin hakeutuessa Harun luokse, Ciel veti silmälappunsa.
" sebastian... " Ciel mumisi sen niin hiljaa ettei Lucas kuullut.

TOISAALLA

Elliot nosti päänsä ylös ja haisteli ilmaa.
" en pidä tästä... " Elliot mumisi.
" voin haistaa Hiroshin.... " Elliot lisäsi lähtien juoksemaan.
Elliotin vahvuus ei piilenyt koskaan tämän voimissa...vaan pikemminkin nopeudessa, Sebastianin oli jopa vaikea pysyä perässä.
kunnes Sebastian kuuli jotain ja pysähtyi.
" mitä nyt " Elliot kysyi.

"Bocchan..." Sebastian kuiskasi. "Bocchan kutsuu minua..." Sebastian sanoi kovempaa ja kääntyi Elliotia kohti. "Lähde sinä Hiroshin peräään, minä menen bocchanin luokse." Samassa Sebastian katosi, jättäen Elliotin yksin.

TOISAALLA

Lucas yritti nostaa Harua syliinsä, mutta hopea vei tämän voimia. Tätä heikotti eikä hän jaksanut nostaa Harua. Hän vilkaisi Cieliin, joka oli lyhistyneenä maahan.
"Miten pääsemme täältä pois..." Lucas mutisi ja katsoi alas Haruun, joka oli vieläkin tajuttomana.
Samassa ovet aukenivat ja Sebastian astui sisään. "Mitä tämä on..." Hän henkäisi ja tuijotti Cieliin. "Mitä täällä on tapahtunut?"
"Sebastian-niisan?" Lucas huudahti hämmästyneenä.

Elliot ei sanonut mitään, vain huokaisi.
" hyvä on...olisit voinut edes sanoa...tavataan siellä tai jotain.. " Elliot sanoi ja lähti juoksemaan.

TOISAALLA

" this is an order...capture them " Ciel sanoi sen englanniksi huomaamattaan mutta sitten tämä virnisti.
" en tosin odottanut sinun palaavan " Ciel mumisi. nousten istuma-asentoon.
" ja vaikka he pakoon pääsisivätkin...myrkky tytön kehossa estää häntä heräämästä ennenkuin hän saa vastalääkkeen...kuin demonien kooma "

Sebastian puraisi huultaan. Käskyä ei ollut järkeä toteuttaa... Haru oli selvästikkin tajuttomana ja Lucas ei pystynyt liikkumaan.
Sitä paitsi... Ei ollut hankalaa arvata kuka Lucasin jalat oli ampunut.
Sebastian veti syvään henkeä ja kääntyi Cielin puoleen."Bocchan... mitä sinä aiot?"
"Se-Sebastian-niisan?" Lucas sai sanotuksi. Hän tuijotti ihmeissään Sebastiania, joka selvästi vastusti herransa käskyä, mutta miksi?
Sebastianin tuntien... hän ei koskaan rikkoisi käskyjä...

" kysymys kuuluu Sebastian...mitä sinä aiot? " Ciel sanoi yllättäen.
" oletko ennen kyseenalaistanut käskyjäni...et...entäpä karannut omille teillesi ilman lupaa...et...tiedätkö mistä kaikki alkoi..? " Ciel sanoi ja Lucasin ihmetykseksi nousi ylös heittäen lääkepiikin lattialle.
Ciel heitti Sebastianille kuvan pöydältään, se oli kuva Elliotista lentokentällä Sebastianin kanssa.
" hänestä...ja siitä illasta kun päätit käskyjäni vastaan pelastaa hänen henkensä... " Ciel sanoi.
" mutta ei se mitään, hän tulee olemaan poissa pelistä piakkoin.. " Ciel naurahti.

TOISAALLA

Elliot hypähti katolta maahan ja vilkuili ympärilleen.
" hän ei ole täällä..? mutta... " Elliot hätkähti tuntiessaan piston kyljessään.
tämä veti itseensä osuneen piikin irti kehostaan ja vilkaisi sitä.
" phantomhive....production... "
" sain paljon välineitä Phantomhivelta, eikö olekkin mukavaa " Hiroshi sanoi nojaten seinää vasten heilutellen asetta.
" et menetä tajuntaasi, ei hätää...tulet vain olemaan hyvin...liikkumatta "
Elliot ei ehtinyt sanoa mitään kun tämän jalat pettivät.
" kehoni ei tottele....liiku...! LIIKU!!! "
" mutta nyt...lupasin ettei Phantomhiven tarvitse nähdä sinua enään... "

"Et ole tosissasi!" Sebastian huudahti ja tämän silmät muuttuivat entistä punaisemmiksi. "Et voi syyttää Elliotia tästä! Tämä kaikki alkoi sinun tunteettomuudestasi!" Sebastian vetäisi hanskansa pois ja näytti merkkiään, joka oli haalistumassa.
"Tiesitkös... sopimuksen pysymisen varmistamiseksi molempien osapuolien on pidettävä kiinni omasta osastaan..." Sebastian hymyili pienesti. "Meidän sopimuksemme ehdot olivat, että sinä saat kostosi ja minä saan sielusi, mutta..."
Ciel tuhahti ja varmasti tajusi mitä Sebastian ajoi takaa. "Kostosi kohteet ovat jo kuolleet enkä ole vieläkään saanut sieluani, jotan minulla on oikeus rikkoa tämä sopimus."
Lucas kuunteli hämmästyneenä Sebastianin puheita kunnes rupesi nauramaan. "Olet loistava! Sebastian-niisan!" Sitten hän käntyi Cieliä kohti. "Nyt hänen ei tarvitse kuunnella käskyjäsi, eikö totta?"

Ciel virnisti.
" joten olet viimein päättänyt sanoa tuon huh.. " Ciel sanoi nojaten nyt pöytäänsä.
" mutta se ei muuta faktaa...että on jo liian myöhäistä hänen osalleen.. " Ciel kertoi.
" koska annoin Elliotin jo Hiroshin huomaan, ja Hiroshi tietää kenet pistää lopettamaan hänet " Ciel sanoi julmalla äänensävyllään.
" te ette kuitenkaan lähde täältä minnekkään.. " Ciel ampui yllättäen Sebastianiin piikin.
" tämä on CI-2 myrkkyä, tiedät varmaan miten nopeasti menetät tästä tajuntasi, muistat varmaankin kaikki kokeet mitä tein sinulle tätä luodessa "
sitten Ciel ampui samalla aseella Lucasia, ja silloin vartijat tulivat

TOISAALLA

Elliot lensi kylmälle lattialle.
aaagh! Hän vihasi kylmää muutenkin, eikä voinut edes nousta tehdäkseen jotain.
" odotat täällä...sitten annan sinulle mahdollisuuden selvitä, te sudethan pidätte valtataisteluista " Hiroshi sanoi nostaen Elliotin tämän hiuksista istumaan.
" aaww...älä näytä noin vihaista naamaa " Hiroshi nauroi ja nousi seisomaan.
" jos voitat matsisi, voin eeeehkä päästää sinut menemään " Hiroshi nauroi.
" mutta olen varma ettet voita " tämän sanottuaan Hiroshi käveli pois.
hetken päästä Elliot kykeni liikkumaan ja tämä nousi nopeasti ylös.
" inhottavaa! Kylmä... ! " Elliot mumisi.

Sebastian heräsi paljon myöhemmin, järkyytävä kipu tuntuen tämän päässä. "Hemmetti..." Hän mutisi.
Pian kaksi vartijaa ryntäsi huoneeseen ja tarttuivat tästä kiinni. He veivät tämän pyöreään huoneeseen, jossa kolmen metrin korkeudessa lasien takana oli ihmisiä. "Mitä tämä on..." Sebastian henkäisi.
Huoneen toisella puolella oli ovi, josta tuotiin tuttu valkohiuksinen puolidemoni sisään. "Elliot!" Sebastian huudahti ja lähti kävelemään tätä kohti, mutta pysähtyi kun tunsi eräänlaisen sähkövirran kulkevan tämän lävitse. Se lähti Sebastianin kaulan ympärillä olevasta kaulapannasta.

" Sebastian!! " Elliot meinasi liikahtaa mutta tämän eteen ammuttiin luoti.
" unohdinko mainita, jos sinä häviät, myös hänet lopetetaan " Hiroshi kommentoi luoden julman hymyn.
Ciel käveli penkeille ja istahti siihen hymähtäen pienesti.
" noniin...aika tavata vastustajasi " Hiroshi sanoi ja napsautti sormiaan.
Elliot huomasi nuoren pojan, noin 15 vuotiaan astelevan huoneeseen.
tuoko oli hänen vastujansa? He olivat aliarvioineet hänet.
" luuletteko etten kykene tappamaan pikku... " Elliotin ääni katkesi pojan astuessa valoon.
" Maru...? " Elliot pudisti päätään, tuo ei ollut Maru...tuo poika oli...
" Steve, muistatko mitä olen opettanut sinulle...turha jutustelu saattaa päätyä kuolemaasi " Hiroshi sanoi pojalle joka otti hopean viikatteen tapaisen käsiinsä.
" Steve... " Elliot jäätyi niille sijoilleen...Steve oli elossa!
" matsi alkakoon " Ciel sanoi nojautuen nojatuoliinsa.
" hetki! Tästä ei puhuttu mitään!! " ennenkuin Elliot ehti muuta sanoa, poika oli salamana tämän edessä ja iski Elliotin komeasti seinää vasten.
" miten...en ehtinyt edes tajuta... " Elliot ajatteli ähkäisten hopean aiheuttaman kivun takia.
" Steve oli erään nopean demonin poika, joten käytimme myrkkyä mikä vahvistaisi hänen vahvuuksiaan, ilmiselvästi poika on perinyt nopeuden isältään " Ciel piti pienen tauon kunnes virnisti.
" ja sinun luulisi tuntevan hänen vanhempansa...sillä sinähän...tapoit heidät.. " Ciel kertoi.
" mitä!!?? " Elliot väisti nopeasti loikaten Sebastianin vierelle.
" oletko kunnossa?? " Elliot kysyi kääntyen katsomaan Steveä joka repäisi Viikatteen terän irti seinästä.
Steve näytti nukelta, kuten Marukin...Pojalla oli samanlaiset ruskeat hiukset kuin tytöllä, ja silmät samaten...ainut asia mitä poika oli perinyt Elliotilta...oli tämän voimat.
" Mutta hän ei ole perinyt Marun hymyä... " Elliot sanoi ja näki Steven kääntyvän katsomaan tätä.
Elliot oli aikeissa väistää mutta tajusi että se osuisi Sebastianiin seuraavaksi.
pian viikatteen terä iski Elliotin vatsasta läpi.
Elliot yskäisi verta ja Steve nosti tämän ilmaan heittäen Elliotin maahan.
Steve vilkaisi Sebastiania ja osoitti viikatteellaan tämän kaulaa.
" tapoin hänet...joten nyt tapan sinutkin eikö? " tämä sanoi, pojalla oli rauhallinen ja samettinen ääni.
kuitenkin tämä käätyi ja väisti nopeasti maan halkeutuessa tämän viereltä.
" En ole niin heikko kun luulet...voit rangaista minua niin paljon kuin huvittaa...mutta älä koske Sebastianiin! " Elliot varoitti nostaen nyrkkinsä irti maasta.
Mutta jopa Ciel huomasi...Elliot pysyi juuri ja juuri pystyssä.

"Elli...ot..." Sebastian sai sanottua ja yritti kömpiä lähemmäksi tätä.
"Bocchan!" Hän huusi. "Mitä sinä oikein yrität? Tämä on sinulle pelkkää leikkiä, niinkö?" Ciel katsoi tähän hetken, mutte vain hymyili hyytävästi ja sitten palautti katseensa Elliotin ja Steven kamppailuun.
Sebastiankin katsoi Elliotiin, joka vaikutti olevan selvästi häviöllä. Hän taisteli... vain suojellakseen Sebastiania...
Miten säälittävää se olikaan... Vain katsoa vierestä kun rakastamansa mies taisteli molempien henkien puolesta omaa poikaansa vastaan...

Elliot sai yllättäen kiinni viikatteesta ja repäisi sen pojan kädestä.
tämä virnisti hetken mutta hymy hävisi nopeasi pojan vetäessä vyöltään kaksi Saita, varmasti nekin hopeaa.
Elliot kirosi ja yritti väistää aivan liian nopeaa poikaa.
yllättäen Elliot pääsi pojan taakse ja veti tämän syliinsä.
Elliot pakotti pojan molemmat sait Steven kurkulle.
poika ähkäisi ja kääntyi katsomaan Elliottia vihaisilla ruskeilla silmillään.
Elliot tunsi jähmettyneensä jälleen.

------------------------

" Maru ei!! Ei makeaa ennen ruokaa! " Elliot ärähti pakottaen tytön ruokapöytään.
" en halua ruokaa, haluan suklaata! " Maru valitti.
Elliot huokaisi ja Marun kääntyessä katsomaan Elliottia vihaisesti, Elliotin teki mieli nauraa.
" mitä!!? " Maru ärähti.
" olet vain niin suloinen kun yrität näyttää vihaiselta.. " Elliot sanoi ja antoi pusun tytön päälaelle.

------------------------

Elliot hätkähti ajatuksistaan pojan iskiessä tätä kasvoihin.
Steve kamppasi Elliotin ja loikkasi tämän päälle yrittäen iskeä Sait tämän kasvoihin mutta Elliot oli tarttunut tämän käsistä.
" Sebastian...onko mukava vain katsoa? " Ciel kysyi.
" olen kiitollinen...että tapasin sinut...mutta olet alkanut vastustelemaan käskyjäni...niimpä ansaitset rangaistuksen "

"Olin minäkin, bocchan..." Sebastian sanoi ääni täristen. "Mutta oletko oikeasti noin typerä? Luuletko oikeasti, että kestäisin kokekaniininasi?"
Sebastian katsoi Cieliin, poikaan jota hän ei tunnistanut enää samaksi kuin yli tuhat vuotta sitten tapasi.
"Olet sokaistunut voimista, joita olet saanut ja sillä tavoin olet häätänyt kaikki ympäriltäsi..."
Sebastian huokaisi syvään ja katsoi pojan punaisiin silmiin. "Rakastin sinua, oikeasti mutta... niin on hankala nyt tuntea enää..."

" ihanko totta Sebastian? Kerron sinulle jotain, minä en tunne mitään? Joten voit huoletta unohtaa kaiken mitä tunsit minua kohtaan " Ciel sanoi julmalla äänensävyllä.
" koska...sitä mitä meillä oli...sitä ei enään ole "
Elliot kierähti pois saiden alta jolloin Steve iski ne koko voimalla maahan.
tämä yritti repiä niitä irti maasta.
Elliot kaatui polvilleen, tämä ei voinut satuttaa poikaa...eikä tämä voinut pelastaa Sebastiania.
" onko sinulla Elliot ongelmia Elliot, häntä vastaan..? " Hiroshi kysyi.
" hän ei ole...poikani...Steve kuoli silmieni edessä...hän ei ole... " Elliot järkyttyi omista ajatuksistaan.

----------------------------------

" sinä...et ole poikani...et ole hän! " nainen huusi pidellen asetta tärisevissä käsissään.
" voi...saat minut itkemään jos sanot noin nainen " Accelerator sanoi pilkkaavalla äänensävyllä.
" kuole!!! Minun pitää suojella perhettäni!! " nainen kirkaisi ja ampui.
luoti viilsi viillon nuorukaisen poskeen.
" hoo...? Ja minäkun luulin sinun olevan hyvä ampuja... " tämä nauroi ja hyökkäsi.

----------------------------------

Elliot nojasi käsiinsä.
" anteeksi....anteeksi... " Elliot mumisi.
" en kyennyt suojelemaan sinua... " Elliot sanoi Steven saadessa Sainsa irti.
" oletko koskaan kyennyt suojelemaan ketään? " Hiroshi kysyi.
" Maru, poikasi...ja nyt Sebastian? Mielestäni olet kyllä aika surkea tapaus "
Elliot ei voinut enään siirtyä pois tieltä poikansa lähestyessä.
" anteeksi...Sebastian...näyttää siltä...etten pääsekkään..mukaasi " Elliot sanoi ja pian Steve iski Sain Elliotin rintakehästä läpi.
Yllättäen Elliot potkaisi Steven kauemmaksi, veti sain irti ja heitti sen suoraan niin että se repäisi Sebastianin kaulapannan auki.
" onnistuin... " sitten Elliot kaatui takaisin polvilleen..ja siitä maahan.

Sebastian huokaisi helpotuksesta saatuaan kaulapannan pois, mutta ryntäsi saman tien Elliotin luokse.
"Elliot? Elliot? Oletko kunnossa?!" Elliot oli tajuton, mutta hengitti vieläkin, vaivalloisesti tosin. Sebastian suuteli tätä nopeasti ennen kuin laski tämän maahan makaamaan.
Hän nousi ylös ja kääntyi Steveen päin. "Noniin... Tiedän, että Elliot ei halua sinun kuolevan, joten yritän säästää henkesi, mutta en lupaa olla helläkätinen..." Sebastian naksautteli rystysiään, valmiina hyökkäämään.
Hän juoksi täysillä Steven kimppuun ja löi tätä nyrkillä poskelle, saaden tämän lentämään ovea päin, joka hajosi.
Oven takaa ilmestyivät Lucas ja Haru, jotka olivat ilmeisesti jo rikkomassa ovea itsekkin.
"Heetkonen? Mitäs tämä on olevinaan? Minun piti rikkoa tuo!" Lucas huudahti, teeskennellen pettymystä.

Haru lätkäisi Lucasia takaraivoon.
" nyt ei ole aikaa tuohon " Haru sanoi kääntyen katsomaan henkilöä joka oli kaatunut.
" hei...tuohan on vasta viisitoista " Haru totesi.
poika nousi ylös nopeasti ja mulkaisi Sebastiania.
sitten tämä huomasi Lucasin ja Harun. Steve pyöritti saita käsissään ja Harun silmissä näytti kuin poika olisi teleportannut tiensä Lucasin taakse.
" Lucas!!! " yllättäen Lucasin nilkat olivat auki ja poika kaatui polvilleen.
Haru juoksi Lucasin luokse ja antoi tälle tukea.
Steve katosi jälleen ilmestyen nyt Sebastianin eteen hyökäten tämän kimppuun.
" lähden nyt, minulla on kiire tapaamiseen " Ciel sanoi nousten ylös ja kävellen ovelle päin.
" etkö kestä katsoa kun hän kuolee? " Hiroshi kysyi.
Ciel virnisti takaisin Hiroshille.
" te voitte tehdä hänelle mitä haluatte, hän ei ole enään minun hovimestarini " Ciel sanoi sulki oven perässään.
" jaaa.. " Hiroshi huokaisi ja kääntyi katsomaan kenttää.