Future Liver K18

Sebastian hymähti pienesti. "Eihän se kovin pitkältä ajalta kuulosta." Hän sanoi vitsaillen. Hän tarkkaili Elliottia mietteliäänä ja hänen katseensa osui paidan alta pilkottavaan arpeen. "Saitko tuon arven samalla kertaa kun Maru kuoli?" Hän kysyi yllättäen ja Elliotin silmät laajenivat yllätyksestä.

TOISAALLA

Lucasin virne levisi ja pienet, terävät kulmahampaat pilkistäen. "Yksin se on vain tylsää, mitä jos Earl Phantomhive sallisi minut johdattaa teidät tanssin pyörteisiin, hm?" Hän sanoi liu'uttaen kätensä Cielin vyötärölle.

Ciel meinasi lyödä Lucasia mutta huomasi Harun.
" etkös sinä hänen perässään ollut, no tuolla hän on " Ciel sanoin nopeasti toivoen Lucasin huomion kääntyvän muualle.
Haru yritti olla joutumatta tanssilattialle, sen sijaan tämä juoksi parvekkeelle.
ulkona tämä vilkaisi ettei kukaan ollut parvekkeella.
" okei..here we go! " Haru aloitti ja veti mekkonsa alta koukun jonka päässä oli naru.
tämä heilautti sen erääseen lipputankoon ja varmisti sen kiinnittyvyydestä.
tämä oli aikeissa heilauttaa itsensä parvekkeelta viereisellä seinustalla olevalle parvekkeelle, Haru kuuli Lucasin takanaan.
Haru seisoi parvekkeen kaiteella pysyen täydellisellä tasapainolla vaikka korkkareilla.
" Lucas...olisi pitänyt arvata että juuri sinä huomaisit minut " Haru mumisi ärtyneenä.

TOISAALLA

Elliot oli hiljaa hetken mutta vei sitten kätensä arvelle.
" ai se näkyy vieläkin..hemmetti " Elliot mumisi itsekseen.
" Kyllä, Mutta en mielelläni puhu tästä aiheesta " Elliot sanoi yrittäen vetää sitä kauluksella piiloon.
oikeastihan arpi ei loppunut vain kaulan kohdalla, vaan se jatkui vielä tämän lantiolle.
Elliot astui pari askelta lähemmäs Sebastiania.
" syy miksi tulin tänne...oli koska minun täyty varmistaa olivatko huhut demonista jonka mestarista tuli demonien kaltainen todellakin sinä.. " Elliot sanoi.
" näköjään se oli.. " tämä sanoi virnistäen.

"Se on myöskin asia, josta en mielelläni puhuisi..." Sebastian sanoi kylmästi ja astui askeleen kauemmas. Hän jäykistyi pelkästä ajatuksesta sitä... "tapaturmaa" kohtaan. Kyllähän hän rakasti herraansa vieläkin, mutta se tuntui osittain pakotetulta. Poika ei ollut enää samanlainen kuin ennen. Hän oli kylmempi ja julmempi, enemmän demonimaisempi. Se inhimillisyys, joka Sebastiania alumperin kiehtoi ei ollut enää olemassa.

TOISAALLA

"Haruno... Haru..." Lucas mutisi mietteliäänä sormeillen käsissään olevaa shampanja lasia. "Ollankos sitä olevinaan ovelia?" Hän käveli kaiteen luokse ja nappasi tytön alas. "Saanen muistuttaa vielä, että periaatteessa olet vielä pidätettynä?"

Haru huokaisi.
" olen pahoillani...minä- " Haru aloitti vieden kätensä selkänsä taakse.
" unohdin!! " Haru huudahti ja yllättäen miekka oli näiden kahden välissä.
" olen pahoillani, mutten tykkää kuunnella sääntöjä " Haru sanoi ja yllättäen tämä availi mekkoaan.
tämän mekko tippui maahan, mutta tyttö ei ollut suinkaan alasti, tämän asuna oli musta huppari ilman hihoja, lisäksi tämän yllä oli punainen minihame.
Haru loikkasi takaisin kaiteelle ja siitä alas.
tyttö hävisi kuin tuhka tuuleen.

TOISAALLA

" ymmärrän, meillä molemmilla on asioita joista emme halua puhua... " Elliot sanoi.
" Muuten, demonin metsästäjät ovat liikkeellä, joten... " Elliot ei sanonut enään mitään vaan kääntyi pois päin.
" älä kuole kenenkään muun kädestä, minä olen se joka sinut loppujen lopuksi hakkaa " Elliot sanoi kääntymättä katsomaan sebastiania.

"Vai niinkö?" Sebastian vastasi huvittuneena. "Ja minä kun luulin, että tarkistin tarkasti kaikkien vieraidemme taustat." Hän huokaisi itsekseen ja suoristi takkiaan.

TOISAALLA

Lucas tutkaili vähän aikaa parvekkeen ylitse, mutta ei nähnyt vilaustakaan Harusta. Pettyneenä hän palasi saliin, vain huomatakseen joukon demoninmetsästäjiä aloittaneen hyökkäyksensä...
"Hemmetti, ne ovat ajoissa" Lucas ajatteli ja vetäisi puvunsa kätköistä revolverinsa esiin. Hän laukaisi luodin kattoon, jotta sai kaikkien huomion. "Englannin salaisen palvelun yliluonnollisesta osastosta Lucas Howland palveluksessani, hyvä herrasväki! Valitettavasti kuningattaren käskyn alla, teidät kaikki on määrätty pidätettäväksi!"

" Lucas Howland...siitä on pitkä aika " kuului huoneen nurkasta.
pitkähkö poika asteli tovereidensa ohitse.
pojalla oli sinimustat hiukset jotka olivat hieman sekaisin.
yllään tällä oli hieman suojuksilla varustettu asu.
lisäksi tämän kasvoilla näkyi hopeaa kuin se olisi sulanut tämän kasvoihin kiinni.
" kuulin huhuja että Lucas Howland katosi järjestöstä eikä häntä ole näkynyt enään sen jälkeen, vai että sinä olitkin täällä " Hiroshi sanoi.
" Hiroshi.. " Ciel mumisi äkäisen kuuloisena.
" ah, Ciel Phantomhive! olet elossa, olen positiivisesti yllättynyt " Hiroshi naurahti.
" Nyt vielä kuka puuttuisi..., Ciel on täällä hovimestarinsa kanssa, Lucas...ah ainiin, Lucas missä armas pikkusisaresi on? " Hiroshi kysyi.

TOISAALLA

Elliot kuunteli tarkkaan oven takana.
" Hiroshi.. " tämä sähähti.
tämän silmissä paloi viha ja kosto samaan aikaan, tämä oli ilmiselvästi raivoissaan jo pelkästään miehen äänestä.
tämä muisti sen kuin eilisen, kuinka Elliot oli laskenut suojuksensa Marun kanssa ollessaan, kun he olivat saaneet Steven.
Marun hymyn tämän maatessa sairaalan sängyllä pikkupoika sylissään...
ja kuinka se kaikki päättyi liian nopeasti.
Elliot ei ollut varma mistä se johtui..mutta hänen arpeaan poltti.

"Pikkusisko?" Lucas kysyi hämillään. "Anteeksi vain hyvä herra, mutta olen ainoa lapsi." Hän osoitti tuntematonta henkilöä aseellaan, hyinen hymy huulillaan ja sävähdys punaista silmissään. "Jos vaikka nyt kiltisti sitten antautuisit..."

TOISAALLA

"Hiroshi?!" Sebastian huudahti hämmästyneenä. "Miten-?"
Kysymys oli oikeastaan turha, sillä Sebastian piankin tajusi, että Hiroshi jos kuka voisi helposti pujahtaa juhliin mukaan kenenkään huomaamatta.
Lopulta hän huokaisi ja riisui käsineensä. "Jos sitä menisi heittämään kuokka vieraat ulos..."

Ciel oli aikeissa sanoa jotain kun yllättäen pari miestä hyökkäsi tätä kohti.
" Sebastian.. "

TOISAALLA

Mutta Elliot oli jo rynnännyt ulos ovesta.
" Hiroshi!!!! " Elliot karjaisi saaden muiden huomion.
" ah..Hideyoshi-san! Kuinkas voit? Miten perhe jakselee? Ainiin...sinullahan ei ole sellaista enään.. " Hiroshi sanoi viimeisen lauseen hyvin julmalla äänensävyllä.
" minä...TAPAN SINUT!!!! " Elliot karjaisi ja loikkasi suoraan Hiroshia kohti aikeissa lyödä tätä.
mutta Elliot pysähtyi ilmaan ja tämän kädet vedettiin tämän molemmille puolille näkymättömän voiman ansiosta.
Hiroshi asteli Elliotin eteen ja pyöräytti sormeaan jolloin Elliotin takki aukesi.
" Et ole kehittynyt yhtään sitten viime kerrasta...täyttä raivoa nytkin.. " Hiroshi sanoi hipaisten Elliotin arpea.
luodin tullessä tätä kohti se pysähtyi ilmaan ja Hiroshi käänsi katseensa Lucasiin.
" hmph...et taida muistaa, luotisi eivät toimi minuun!!! " Hiroshi karjaisi ja samassa luoti palasi takaisin päin.
yllättäen jokin torjui sen, Haru oli pysäyttänyt sen miekallaan.
" älä laske suojustasi Lucas, Hiroshi hallitsee telekineesin.. " Haru sanoi.
samassa todella moni saarsi Harun ja Lucasin jolloin hiroshi keskittyi Elliottiin.
" muistatko, oli näin silloinkin kun yritit suojella vaimoasi ja lastasi.. " Hiroshi kuiskasi elliotin korvaan.
" suksi...suohon.. " Elliot sähähti.
" hmmm? Tämä ei ole tapaistasi, viimeksi kun olit näin..anelit että tappaisin sinut " Hiroshi nauroi julmasti.
" minulla ei ole enään mitään muuta syytä elää kuin repiä sinut kappaleiksi!! " Elliot huusi yrittäen.
" et siis aio anella enään? Hyvä on " Hiroshi sanoi ja astui askeleen taaksepäin.
yllättäen hiroshi alkoi puristaa kättään nyrkkiin jolloin Elliot päästi tuskaantunutta muminaa, mutta tämä ei suostunut huutamaan vaikka mikä olisi.
Sebastian joka oli pelastanut jo cielin oli ollut aikeissa auttaa Elliottia joutui pysähtymään cielin käskystä.
" en antanut sinulle käskyä auttaa, hän oli vihollisemme yhdessä vaiheessa muistatko? Meillä ei ole syytä auttaa häntä, katsomme miten hän päätti elää viimeiset hetkensä " Ciel sanoi virnistäen kylmästi

Purren huultaan Sebastian vetäytyi takaisin. Totta puhuen, hän olisi halunnut auttaa Elliotia.
"Haru, kultaseni... Kuka tuo mahtaakaan olla?" Lucas kysyi. Haru ei kuitenkaan vastannut, hikihatussa suojellen henkikultaansa demoninmetsästäjiltä.
Yksi sai piiskansa kierrettyä Harun ympärille ja tyttö rimpuili, muttei päässyt vapaaksi, piiskan kiristyessä yhä tiukemmin tämän ympärille. "Sain yhden kiinni!" piiskan omistaja huudahti, pidellen kaikin voimin Harua paikoillaan.
Lucas vetäisi salaisen teränsä esiin ja leikkasi Harun vakpaaksi. "Oletko kunnossa, kultaseni?"
"Lucas?" kuului hämmästynyt tytön ääni. Tyttö veti takaisin mitä piiskastaan oli jäänyt jäljelle ja lähestyi varovaisin askelin Lucasia. "Mitä sinä...? Miten ihmeessä sinä olet vielä elossa?"

Haru nielaisi hieman.
" Lucas tunnetko- äh! " Haru astui Lucasin ja tytön väliin.
" en tiedä kuka olet, ja vaikka Lucasin tuntisitkin...hän ei muista sinua, hän ei muista mitään menneisyydestään! " Haru ei tiennyt miksi oli ärsyyntynyt mutta jokin tuon tytön läsnäolossa häiritsi Harua.

TOISAALLA

Hiroshi kääntyi katomaan elliotin sidettä joka alkoi olemaan hieman löysä, tämä lopetti yllättäen ja vilkaisi sidettä.
" näytäppäs meille mitä siteesi alla on.. " Hiroshi aloitti.
" Ei!! Älä koske siihen! siinä ei ole mitään nähtävää " Elliot huudahti kauhuissaan, tämä muuttuisi samantien ihmiseksi kaikkien edessä.
" jos siinä ei ole mitään nähtävää..sitten sinua ei varmaan haittaa että otan sen pois " Hiroshi oli nyt kiinnostunut.
" Ei!!! Lopeta!!! " Elliot huudahti Hiroshin tarttuessa tämän mustaan ideaalisiteeseen.
yllättäen Hiroshin repäistessä siteen pois, Sebastian oli napannut Elliotin ja vienyt tämän varjoon.
Ciel oli tyrmistynyt, tämä oli käskenyt Sebastianin pysyä paikoillaan!
" Sebastian mitä sinä- ! " Ciel ihmetteli punaisuuden näkyessä tämän silmissä.

Sebastian oli mykistynyt. Hän oli huomaamattaan rynnännyt Elliotin apuun, herransa toiveita vastaan. Hän tunsi Cielin raivon ja tiesi ettei jäisi rangaistuksetta. Lopulta hän sai suunsa avattua, sanojen kuitenkin vaivoin tullessa ulos. "Oletko kunnossa, Elliot?" Hän kysyi, tuijottaen tämän ihmimuotoa. Mustia hiuksia, jotka hädin tuskin erottuivat pimeässä varjossa.

TOISAALLA

"Mitä sinä höpiset?" Tyttö kivahti ja laittoi kätensä puuskaan. Samalla hän antoi alaisilleen pienen vihaisen katseen ainoalla näkyvällä taivaan sinisellä silmällään ja sai kaikki jähmettymään. "Ei Lucas olisi niin idiootti, että unohtaisi kaikki muistonsa, eikö niin?"
Tyttö hymyili suloisesti Lucasille, joka taasen näytti herättäneen kiinnostuksensa tyttöä kohtaan. "A-Anteeksi, mutta en tunne teitä neiti...?" Lucas sanoi ja kumartui suutelemaan tyttöä kämmenselälle.
Tyttö vastasi ärtyneellä katseella. "Se on Celeste, senkin idiootti! Christopherin lapsuudenystävä, muistathan?" Hän huitaisi valkeita hiuksiaan kädellään samalla ja Lucas näki vilahduksen toisesta silmästä, joka oli hopeisen värinen.

" Ä-älä katso minua!! Pysy kaukana.. " Elliot sähähti perääntyen seinää vasten.
Elliotin molemmat silmät tarkkailivat Sebastianin jokaista liikettä, kaksi vihreää silmää.
Elliotin oikea silmä oli täydellisessä kunnossa, tämän ei edes tarvitsisi sidettä sen päällä pitää.
Elliot vihasi ihmismuotoaan, se oli heikko! Se-se...oli aina vain kirous joka tämän päälle oli langetettu.
Kukaan..ei edes Maru ollut ikinä nähnyt Elliottia ihmisenä, Elliot häpesi itseään.
Sebastianin yrittäessä nähdä paremmin Elliot lätkäisi kädellään tämän käden pois, jopa Elliotin lyönti oli heikko.
" Mene!! Sinulla pitäisi olla se pikkuherrasi tuolla alhaalla! " Elliot aneli, tämä ei halunnut Sebastianin näkevän.

TOISAALLA

Hiroshi oli aikeissa sanoa jotain kun yllättäen joku tuli kuiskaamaan tälle jotain.
" Me lähdemme! Celeste, sinä myös! " Hiroshi sanoi avaten portaalin.
yllättäen kaikki olivat karanneet paikalta, mutta Hiroshin piti tulla poimimaan Celesten omin käsin.
kaikkien hävitessä paikalta, Haru asteli Lucasin vierelle.
" Kaunis eikö? " Haru sanoi yllättäen kuulostaen erittäin närkystyneeltä.
" Vai...vaikuttaako hän kiinnostavalta?`" Haru kysyi ja laittoi miekkansa huotraan ja kääntyi lähteäkseen.

Lucasin suu levisi hymyyn jä han katsoi tyytyväisenä haruun. "Kuinka niin, kultaseni? Oletko kenties kateellinen?" Hän sanoi ja nappasi tytön takaapäin kiinni ennen kuin tämä ehti karata. "Älä huoli... Sinä olet ainakin tällä hetkellä kiehtovampi..." Hän kuiskasi hempeästi tytön korvaan.
Vaikkakin Lucas leikitteli ulkoapäin, mutta mielessään hän mietti kuumeisesti kaikkea hänen elämästään, mitä oli unohtanut.

TOISAALLA

Sebastian ei lähtenyt. Hän painoi epäinhimillisillä voimillaan Elliotin seinää vasten ja tutkiskeli tämän kasvoja tarkkaan. "Sinä olet niin..." Hän mutisi, mutta kuuli Cielin kutsuvan. "Tsk..."
Hän suoristi itsensä ja katsoi vielä kerran Elliotiin ennen kuin poistui varjoista.

" meidän täytyy tarkistaa onko kuningatar kunnossa, tule! Puhumme aiemmasta käytöksestäsi myöhemmin " Ciel sanoi lähtien kävelemään.
" no? tuletko? " Ciel kysyi kun Sebastian viivytteli.

TOISAALLA

" olen niin....mitä?? " Elliot oli ymmällään ja sen huomasi tämän ilmeestä.
sitten tämän ilme muuttui äkäiseksi.
" jos hän tajusi että olen ihminen...hän saattoi meinata voimiani...se-se....aargh! kun saan siteeni takaisin Hiroshilta niin nirhaan hänet! " Elliot päätti.

TOISAALLA

Yllättäen Haru löi Lucasia kasvoille niin lujaa kuin lähti, poika lensi suoraan seinästä läpi.
" Uskallakkin puhua minulle noin!! Sinä et edes muista kuka olen!!! Et ole se ketä aikoinaan ajattelin veljenäni!! " Haru huusi.
tämä ei itkenyt, Haru Yamada ei osannut enään itkeä.
" Sinulle muistosi eivät taida merkitä pätkän vertaa! Muttet arvaakkaan kuinka paljon se vaikuttaa meihin muihin! sinä- sinä...MINÄ VIHAAN SINUA!!!!! " Haru oli aina sanonut Lucasia ärsyttäväksi tai haukkunut tätä jotenkin muuten, mutta koskaan tämä ei ollut sanonut Lucasille vihaavansa tätä.

"Haru!" Lucas huudahti ja vetäisi Harun tiukkaan syleilyyn eikä hellittänyt. "Anteeksi, että pelleilen niin paljon... Ei se että en välittäisi, mutta... Minua ärsyttää!" Lucas tunsi nolostuvansa, hän ei ollut tottunut kertomaaan tunteitaan ääneen. "Tahtoisin muistaa kaiken, ihan tosissani, mutten pysty. Pelleilyn avulla yritän vain saada kaikesta itselleni helpompaa."

TOISAALLA

Sebastian pysyi vaiti, uppoutuneena ajatuksiinsa. "Mitä minun pitäisi tehdä?! Minähän melkein..." Sebastian keskeytti ajatuksensa. Mitä hän oikein yritti?!
Pian hän tajusi Cielin katselevan häntä kummastuneena ja huokaisi itsekseen. "Tulossa, bocchan."

Ciel päätti olla sanomatta mitään ja jatkoi matkaansa hovimestari perässään.

TOISAALLA

Haru vain nojasi otsansa pojan olkapäähän.
" olet idiootti... " tämä mumisi sanomatta kuitenkaan mitään muuta.

ILLALLA

Ciel avasi silmänsä, kuningatar oli kunnossa, kuten tämä oli odottanukin, mutta nyt hänen hovimestarinsa ynnä poikaystävänsä käyttäytyi oudosti, Ciel oli ensimmäistä kertaa vuosiin herännyt ilman hovimestaria vierellään.
" minneköhän lähdit.. " tämä mumisi virnistäen.

TOISAALLA

Elliot heräsi yllättäen ja valmistautui lyömään henkilöä joka sattui olemaan tämän huoneessa.
ikävä kyllä, tunkeilija tarttui tämän kädestä ja veti Elliotin seinää vasten, niin ettei Elliot kyennyt näkemään takanaan olevaa hyökkääjää.
tämä oli unohtanut jälleen olevansa ihminen.
" sinulla on otsaa hyökätä kimppuuni keskellä yötä! " Elliot sähähti, tämä yritti rimpuilla mutta se oli mahdotonta.
tämä henkilö....ei ollut ihminen!

"Tulin vain katsomaan miten voit...." Sebastian kuiskasi Elliotin korvaan ja käänsi tämän niin, että hän oli nyt selkä seinää vasten. Elliotin kasvoista näkyi paniikki ja Sebastian arvasi miksi. Sen huomasi helposti. Vähentyneet voimat ja mustuneet hiukset saivat pojan vaikuttamaan lähes... ihmiseltä.
Elliot rimpuili ihmisvoimillaan turhaan Sebastianin demonillisia voimia vastaan. "Olet todellakin niin..." Sebastian aloitti ja työnsi kasvonsa lähemmäs Elliotin kasvoja. "kiehtova..." Hän sai lopulta sanottua ja heidän huulensa koskettivat, kummankaan sitä tajuamatta.

TOISAALLA

Lucas oli hotellihuoneessaan ja lysähti sängylle. Lasinsa hän asetti yöpöydälleen ja sotki siististi laitetut hiukset normaaliin muotoonsa. "Mitä helvettiä tämä kaikki on...?"
Kaikki yhden poäivän aikana ilmestyneet ihmiset hämmensivät Lucasia, erityisesti Haru...

" kas vain, ne antoivat meille uuden huoneen.. " kuului Lucasin takaa.
ennenkuin Lucas ehti kysyä Haru näytti avainta.
" olimme huonetoverit eikö totta? " Haru sanoi virnistäen.

TOISAALLA

" A-anteeksi kuinka? " Elliot sanoi ihmettyneenä.
Näiden huulten koskettaessa Elliot tiesi että peli oli pelattu sillä suudellessa se näkyi parhaiten, tämän ihmissielu.
" Se-Sebastian mitä sinä yrität, jos jatkat samaan malliin m-minä varmistan ettet näe päivänvaloa enään " Elliot sanoi ja punastus näkyi jo tämän kasvoilla.

Sebastian naurahti pienesti. "Tuossa muodossako? Tahtoisin nähdä sinun yrittävän..."
Sebastian painoi jälleen huulensa Elliotin omia vasten, tällä kertaa hivuttaen kielensä Elliotin suuhun. Tämä päästi voihkahduksen suustaan kun kielet kohtasivat ja Sebastian hivutti samalla toista kättään Elliotin ruumista pitkin, päätyen pojan alaosan etupuolelle.
Tästä Elliot päästi suustaan äännähdyksen, joka muistutti uikahdusta ja Sebastiannin suupielet kääntyivät ylöspäin tyytyväisenä.

TOISAALLA

Lucas tuijotki hetken Haruun ja sitten huokaisi. "Niinhän se taisi olla..."

Elliotin kasvot kuumottivat, tämä varmaan punasteli...nöyryyttävää.
Elliot käänsi päänsä vastahakoisesti pois päin Sebastianista, tällä valui hieman kuolaa suunpielestään suudelman jäljiltä.
" Sebastian, lopeta...tämä on väärin " Elliotin ääni värisi hieman.
" Maru... " Elliot ei ehtinyt lopettaa kun Sebastian suuteli tätä jälleen.
" Maru ei haluaisi tätä! " Elliot ärähti saadessaan viimein happea.
" ja uskon että mestarisikin oli aivan helvetin vihainen! Joten päästä irti minusta!! " Elliot sanoi nyt jo oikein yrittäen potkia sebastiania.

TOISAALLA

" onko se sinulle ongelma? En ehkä vihaa sinua jos olet kiltisti tämän illan " Haru sanoi kävellen makuuhuoneeseen.
" ja sinä nukut sohvalla! " tämä sanoi ivallisesti sulkien makuuhuoneen ovet.

"Minäkin kyllä maksoin tästä huoneesta!" Lucas huudahti oven läpi ärtyneenä, mutta kun vastausta ei kuulunut, hän laahusti minibaarin luokse ja nappasi sieltä pullon viskiä. "Ja tämähän menee sitten Harun laskuun..." Lucas mutisi ja joi suoraan pullosta ison kulauksen.

TOISAALLA

"Mitä väliä sillä on?" Sebastian sanoi "Kumpikaan heistä ei ole täällä..."
Hän jätti huomioimatta Elliotin jatkuvia tekosyitä ja sujautti sormensa tämän boxereihin ja veti ne tämän jalkoja alas, paljastaen tämän kovettuvan erektion. "Hmmm..." Sebastian hymähti tyytyväisenä ja tarttui Elliotiin.
"Ethän sinä niin paljon näytä vastustelevan...

" p-pää kiinni " Elliot mumisi.
yllättäen Elliot päästi kovan voihkaisun minkä älytessään tämä vei vapaan kätensä suunsa eteen piilottaakseeen äänensä.
Elliot ei ollut tehnyt mitään seksiin liittyvää vuosiin, tätä ei ollut kiinnostanut...joten miksi?
Elliot oli aina vihannut Sebastiania, mutta juuri nyt tämä samainen Sebastian oli pakottanut Elliotin seinää vasten ja saanut tämän kiihottumaan.
pian Elliotin jalat eivät pitäneet vaan tämä lyyhistyi maahan istuma-asentoon.
tämä oli väärin, Elliot ei voisi...
Elliot tarkkaili kirkkaan vihreillä silmillään silmiä joiden punaisuus näkyi hyvin kuun valossa.
aivan, mitä Elliot oli ajatellut, tämä henkilö hänen edessään ei ollut koskaan omannut ihmisen verta..tämä henkilö hänen edessään oli...
" Demoni... " Elliotin huulilta pääsi.

TOISAALLA

Haru huokaisi syvään ja kaatui sängylle.
" loppujen lopuksi en saanut tehtävääni suoritettua " Haru naurahti

Lucasin loikoillessa sohvalla tämän puhelin soi. "Agentti Howland..." Hän vastasi väsyneenä ja hieroi nenänvarttaan.
"Miten tehtävä sujui?"
Lucasin silmät revähtivät auki, kun tajusi pomonsa olevan puhelimen toisessa päässä. "Sir! Öh- Olen pahoillani, mutta tehtävä ei onnistunut, erinäisten odottamattomien seikkojen takia..."

TOISAALLA

"Sehän minä olen" Sebastian sanoi ja hymyili Elliotille. Hän käänsi Elliotin jälleen, tällä kertaa kontalleen selkä Sebastianiin päin. Sebastian kumartui itse Elliotin yläpuolelle, hädin tuskin koskien allaan olevaa ihmistä. Hänen kätensä hyväili Elliotin rintakehää ja samalla hän vei toisen kätensä Elliotin takamukselle ja hivutti yhden sormistaan sisään.
Elliot voihkaisi äänekkäästi kun Sebastian sai sormensa kokonaan tämän sisälle.
"Tuntuuko tuo hyvältä?" Sebastian kuiskasi Elliotin korvaan ja sitten näykkäisi sitä leikkisästi.

Elliot ei kyennyt vastaamaan voihkimisen välistä.
" Sebas-ah! " Elliotin lause keskeytyi tämän tuntiessa Sebastianin toisen sormen tämän sisällä.
tämä tilanne, jos Elliot olisi ollut puolidemonina..olisiko se nyt erillainen?
tämä hymähti itsekseen sillä ei ollut varma oliko ihmisenä oleminen juuri nyt hyvä vai paha asia.
Elliotin viimeisetkin voimat olivat huvenneet ja tällä ei ollut enään mitään millä yrittää pysäyttää Sebastiania.
Sanojenkin yrittäessä tulla ulos, voihkaisut tulivat aina tilalle.
Elliot tajusi ajattelunkin alkavan olla vaikeaa, mutta oli enään yksi asia minkä tämä pakotti pysymään päässä.
täm tunsi sormien häviävän mutta Elliot tiesi mitä tuleman piti.
" miksi..? " tämä kysyi yllättäen kääntyen katsomaan vieläkin hieman äkäisen näköisenä Sebastiania.
" mitä sinä haluat minusta!? " tämä ärähti.

TOISAALLA

Haru mietti itsekseen, jos Lucas saisi tietää Harun olevan etsityin salamurhaaja maassa..mitäköhän tämän hetkinen agentti Lucas siitä ajattelisi?
" yrittäisiköhän hän viedä minua kaltereiden taakse.. " tämä mietti.

Sebastian pysähtyi hetkellisesti Elliotin kysymyksestä. "Mitä minä..." Hän mutisi ja katsoi Elliotin senkään. Hän siveli kädellään hennosti tämän selkää, joka sai Elliotin värähtämään pienesti.
"En oikeastaan tiedä sitä..." Hän aloitti ja hivutti kätensä Elliotin ympärille. "...mutta mikään tästä ei tunnu väärältäkään."
Sebastian suuteli Elliotin kaulaa ja jatkoi sitten alaspäin, jättäen pieniä jälkiä pitkin tämän selkää.
Elliot hengitti raskaasti Sebastianin alla. Vanhemman hovimestarin kädet jälleen kerran hyväilivät Elliotia edestä päin, kun hän jatkoi selän suutelua.
Lopulta Sebastian tarttui Elliotin reisistä ja erotti ne kauemmas toisistaan. Hän asetti itsensä Elliotin aukolle, muttei työntänyt itseään sisään. "En tee sitä, jos olet täysin tätä vastaan..."