Future Liver K18

Elliot punastui hurjasti.
" M-miksi käyttäydyt kuin ihminen minulle?? " Elliot kysyi yllättäen.
" O-olet demoni, joten käyttäydy kuin yksi ja tee mitä haluat! " Se oli epäsuoraa, mutta mitä Elliot olisi voinut sanoa?
ota minut? pelkkä lause sai Elliotin ahdistumaan, hän ei voisi sanoa mitään sellaista.
Lisäksi Elliotilla oli muutenkin vaikeuksia ilmaista itseään sanoin, jopa tappelun aikana, tämä käytti mieluummin nyrkkejään.
Elliot huomasi kuulostaneensa todellakin epävarmalta, tätä menoa Sebastian ei uskaltaisi tehdä hänelle mitään.
Elliot huokaisi ja kääntyi yllättäen ympäri niin, että tämä makasi selällään.
Yllättäen Elliot suuteli Sebastiania ja punastui.
" Tee se " tämä sanoi punastuneena.

Sebastian suuteli Elliotia syvään samalla kun työnsi itsensä sisään. Elliotin kivun huudahdus tukahtui suudelmaan kaksikon kielten kietoutuessa toisiinsa. "E-Elliot-" Sebastian voihkaisi puolidemonin nimen ääneen, tuntiessaan tämän ahtauden ympärillään.
Sebastian tarttui Elliotin lantiosta ja nosti sitä saadakseen paremman asennon ja työntyi kokonaan sisään. Elliotin yritti rimpuilla hiukan, mutta Sebastian sai pidettyä tämän paikallaan. "Oletko kunnossa, Elliot?" Sebastian kysyi suudellen tämän kaulaa. "Rentoudu, niin se ei satu niin paljon..."

" Ä-älä anna minulle ohjeita..ah! En tarvitse apuasi " Elliot sanoi kietoen kätensä Sebastianin ympärille.
Elliot ei tiennyt miksi, mutta tästä tuntui omituiselta.
tämän huomaamatta, mustat hiukset alkoivat näyttämään vaaleammilta.
tämän kirouksen piti loitolla musta side sillä se oli tehty helvetissä.
Elliot tarvitsi helvetissä syntyneen asian lähellä tämän kehoa ja se riitti palauttamaan tämän todellisen puolidemonin muodon.
Elliot tunsi hetkellisen kivun oikean silmänsä kohdalla, sitten tämä ei kyennyt näkemään oikealla silmällään.
tämä tapahtui aina kun elliot pisti siteen ja muuttui puolidemoniksi, hän kärsi aina oikean silmänsä menetyksen joka kerta.
mutta sen sijaan että Elliot olisi huutanut, tämä puri Sebastianin kaulaa.
nyt tämän hiukset olivat lumenvalkoiset ja hampaat terävämmät.

"Auts..." Sebastian sanoi vitsailevasti ja nappasi Elliotin leuasta kiinni, tuoden heidän huulensa jälleen yhteen. "Hm... näytät kyllä tuollaisenakin hyvältä" Hän sanoi suudelman jälkeen ja hymyili.
Sebastian jatkoi liikkumistaan, jolloin Elliot kietoi kätensä tiukemmin Sebastianin ympärille. Pikku hiljaa Elliot alkoi liikuttamaan lantiotaan mukana. "Elliot... mmhh..." Sebastian näykki leikkisästi Elliotin huulta tämän voihkiessa äänekkäästi.

" Sebastian! " Elliot huudahti nautinnosta.
puolidemonina Elliot kykeni aistimaan kaiken paremmin, vaikka tällä vain yksi silmä olikin.
haju, äänet, tuntoaisti...kaikki oli paremmin.
Elliot ei halunnut myötää sitä mutta tämä alkoi pikkuhiljaa alistumaan Sebastinin kontrollille.
" Sebastian, minä- ah! " Elliot ei ehtinyt sanoa mitään kun tämä jo tuli, ja pian sen jälkeen Elliot tunsi lämpimän nesteen valuvan tämän sisälle.
Elliot hengitti raskaasti ja tämän keho tuntui raskaalta myös.
Sebastianin vetäessään itsensä ulos, Elliotin hiukset tummenivat ja tämä oikea silmä parani, lisäksi Elliotin voimat hävisivät jälleen.
" älä kuvittele...että annan sinun aina tehdä mitä haluat tästä eteenpäin " Elliot sanoi väsyneen kuuloisena.

TOISAALLA

Hiroshi tutki sidettä kädessään.
" tämä ei ole normaali...tässä on jotain mätää... " Hiroshi totesi ja puristi kätensä nyrkkiin.
" Hideyoshi-san...mitäs piileskelet? "

"Hiroshi herra..." Celeste huusi ärtyneenä saapuessaan Hiroshin luokse. "Miksi ihmeessä me peräännyimme? Eivät he olisi voittaneet!" Tyttö pyöritteli yhtä pitempää hiuskiehkuraansa hermostuneesti ja tuijotti näkyvällä silmällään vihaisesti Hiroshiin.

TOISAALLA

Sebastian siirsi Elliotin mustia hiuksia tämän kasvoilta ja hymyili. "En tietenkään, mitä minä nyt sellaista?" Hän sanoi esittäen viatonta.
Sitten hänen katseensa osui Elliotin kaulasta alkavaan arpeen.Hän varovasti kosketti sitä ja johdateli sormiaan sitä pitkin lantiolle asti. "Miten tässä näin kävi?" Hän kysyi hiljaisesti.

" koska minun täytyi " Hiroshi sanoi.
" usko kun kerron että olisimme hävinneet sillä hetkellä jos en olisi häipynyt " Hiroshi sanoi.
" anna kun kerron sinulle jotain ennenkuin karkaat ihastuksesi perään, sinuna pitäisin varasi, hänen vierellään on juuri nyt se jota kutsuttiin demonin lapseksi tämän taitojen takia, kuolet jos olet varomaton.. " hiroshi sanoi.
" mutta voi myös olla että tyttö itse on syypää Lucasin muistojen menetykseen "

TOISAALLA

Elliot oli hetken hiljaa.
" koko juttu alkoi 50 vuotta sitten..kun tapoin Hiroshin veljen " Elliot kertoi.
" hän vannoi kostoa siitä, mutten ajatellut sitä liikaa.. "

10 vuotta aiemmin

Elliot asteli ulos ovesta ja näki nuoren kauniin tytön repimässä kukkia pihalta.
" Maru me juuri kasvatimme nuo, ne kuolevat heti kun pistät ne keittiöön " Elliot naurahti.
tämä kuuli Marun selittävän kuinka se näyttäisi paremmalta sillä tavalla joten Elliot päätti jättää sen sikseen.
" Missä Steve on? " Elliot kysyi ja Maru osoitti makuuhuonetta.
" sain hänet viimeinkin nukkumaan! olen ylpeä itsestäni " Maru nauroi.
Elliot tunsi olonsa onnelliseksi, he olivat viimeinkin saaneet normaalin elämän.
ei huolia demoneista, näiden tappajista, ei kenestäkään.
tai näin Elliot oli luullut.

Illalla Elliotin keräillessä koepapereita tämä kuuli puhelimen soivan.
näytöllä luki Marun nimi, Elliot hymähti pienesti.
" Hideyoshi Elliot kuinka- eh..Maru onko jokin vialla! rauhoitu tulen samantien! " Elliot sanoi ja lähti juoksuun kieltäen Marua sulkemasta puhelinta.
tyttö oli paniikissa, jotkut miehet olivat rynnänneet taloon ja nyt Maru piilotteli sängyn alla Steven kanssa.
Elliot ei ottanut autoa, häneltä loppuisi aika, joten tämä päätti pitkästä aikaa käyttää demonisia kykyjään sillä tämä oli todella nopea.

Pian Elliot iski oven auki ja järkyttyi näystä, kaksi miestä piteli Marusta joka piteli Steveä sylissään.
" Elliot! " Maru älähti.
" Maru! " Elliot huudahti ja oli aikeissa tappaa nuo miehet jotka uskalsivat koskea tämän vaimoon.
mutta samassa Elliotin vauhti pysähtyi, tämä lensi seinää päin jolloin tämän kädet menivät tämän molemmille puolille suoraksi.
" vaikuttavaa Elliot, olet kuin villi eläin jos kyse on perheestäsi " Hiroshi nauroi kävellen Marun vierelle.
" Hiroshi!? " Elliot oli järkyttynyt, hän oli luullut Hiroshin kuolleen monia vuosia sitten.
" näytät aika säälittävältä siinä seinällä ollessassi.. " Hiroshi nauroi.
" päästä minusta irti niin revin raajasi ja pistän ne väärin päin takaisi- " Elliot aloitti kunnes tämä lensi maahan ja siitä takaisin toiselle seinälle.
" sano noin kun voit liikkua...no, mitäs meillä täällä nyt on? " Hiroshi kysyi ja nappasi Steven Marulta joka yritti rimpuilla.
" Ei!! Steve!! " Maru kirkui ja pikkupoika itki Hiroshin sylissä.
" päästä hänet irti!! hän ei ole tehnyt sinulle mitään!! " Elliot huusi.
" Tekikö pikkuveljeni sinulle mitään!? " Hiroshi kysyi yllättäen Elliotin, mutta jatkoi ennenkuin Elliot ehti vastata.
" ei se enään mitään...tehkää tytölle mitä haluatte, pitäkää hauskaa " Hiroshi nauroi jolloin miehet virnistivät ja alkoivat raahaamaan riehuvaa Marua makuuhuoneen suuntaan.
" Ei odota!!! Minuthan sinä halusit! Kosta minulle mutta jätä heidät rauhaan! " Elliot aneli.
" olisit ajatellut tuota ennenkuin murhasit veljeni "
" minä pyydän! tee minulle mitä haluat, tapa vaikka jos siltä tuntuu mutta anna Marun ja Steven mennä!! " Elliot pyysi.
Hiroshi vain virnisti.
" Elliot!!! Elliot!!! auta!!! " Maru kirkui ja pian makuuhuoneen ovi sulkeutui ja viimeinen ilme mikä Marulla oli kauhuissaan oleva.
Elliot ei tiennyt mitä tehdä, tätä itketti, todella.
Hiroshi kääntyi katsomaan Elliottia ja pian tämä laski vauvan maahan ja veti miekan jolla oli hopeinen terä.
" nuku hyvin " Hiroshi sanoi ja samassa tämä viilsi elliotin kokonaan auki.
Elliot yskäisi verta ja tippui maahan, tämän näkökenttä sumeni ja viimeinen asia minkä tämä näki oli kuinka Hiroshi käveli Steveä kohti...Elliot oli ollut liian huolimaton.

nykyaika

Elliot iski nyrkkinsä seinää vasten.
" loppujen lopuksi en löytänyt Steveä, mutta uskon Hiroshin tappaneen hänet...sen jälkeen kun hän antoi Marun tulla raiskatuksi ja tapetuksi!! " Elliot ärähti.
" ei...se ei ollut Hiroshi kuka antoi sen tapahtua...se olin minä!! " Elliot huudahti.

Sebastian oli mykistynyt Elliotin tarinasta eikä tiennyt mitä sanoa. Sen sijaan hän kurotti kätensä Elliotin ympärille ja veti tämän rintaansa vasten. "Ei tuo ole sinun syytäsi Elliot... Se ei ole sinun syytäsi että Hiroshi on kylmäverinen tappaja"

TOISAALLA

"Tyttö? Se pinkkipäinen joka oli mustasukkainen minun Lucasistani?" Celesten kiinnostus heräsi jä hän asteli lähemmäs Hiroshia.
"Minua kuitenkin kiinnostaisi.... Miten siitä tytön heitukasta pääsee eroon? Tarkoitan, en pidä tavasta jolla hän roikkuu Lucasissa." Sitten Celeste siirsi etuhiuksensa toisen silmänsä päältä ja katsoi sillä Hiroshia. "Eivät kai hänen voimansa ole voimakkaammat kuin minun?"

" en ole täysin varma nykyään mutta ennen hän oli melkein Lucasin tasoinen " Hiroshi sanoi.
tämä nojasi käteensä ja virnisti.
" Joten älä tee mitään typerää " tämä sanoi.
Celesten kävellessä pois Hiroshi tiesi jo että tyttö onnistuisi ottamaan apureita mukaansa tappamaan Harua sillä moni vihasi tyttöä.

TOISAALLA

Elliot oli hetken hiljaa mutta nojasi sitten otsansa Sebastianin olkapäätä vasten.
" mutta se on minun vastuuni lopettaa hänet " Elliot murahti.

"Niin ajattelee moni muukin..." Sebastian huokaisi.
Sebastian ei tiennyt kuinka kauan aikaa kului mutta päästi lopulta Elliotista irti ja nousi ylös. "Minun pitäisi varmaan lähteä..." Hän keräsi vaatteensa lattialta ja puki ne takaisin ylleen. Ennen lähtöään Sebastian nappasi Elliotin leuasta ja suuteli tätä pitkään. "Nähdään taas..." Hän mutisi ja jätti Elliotin yksin.

TOISAALLA

Lucas heräsi sohvalta oven koputukseen. "Kuka siellä tähän aikaan...." Lucas laahusti ovelle ja avasi sen varovasti.
"Hei! Anteeksi häiriö, mutta-" Sanoi pirteä ääni ovella.
Lucas nosti kulmakarvojaan hämmästyneenä "Sinä- Celeste, niinhän? Mitä helvettiä sinä täällä teet?"
Vasta sitten Celeste tajusi kuka avasi oven. "Lucas?! Mitä sinä itse täällä teet?! Eikö tämä ole sen Haru tytön huone?"
"Niin, no... MINUN ja Harun huone oikeastaan." Lucas sanoi ja nojasi oven karmiin. "Mitä asiaa?"
Celeste oli hämillään hetken ja katsoi vain boksereillaan olevaan Lucasiin. Pääästyään hitaan alun yli, Celeste viimein asiat paikoilleen päässään, tietenkin väärinymmärtäen kaiken. "MITÄ HELVETTIÄ?!?!"

" Lucas...kuka siellä on tähän aikaa yöstä " Haru avasi huoneensa oven ja käveli Lucasin vierelle.
tytön yllä oli valkea kauluspaita ja miesten boxerit, mikä ei tietysti näyttänyt laisinkaan väärältä.
" anteeksi mutta, kukas sinä olet " Haru kysyi vieläkin puoliunessa.
yllättäen Haru väisti refleksistä ruoskan joka viiletti tämän kasvojen vierestä.
Haru loikkasi käsilleen ja siitä taaksepäin napaten pöydältä Lucasin aseen.
" hei! nyt minä muistan...sinähän olet se tyttö joka oli Chrisin ystävä " Haru sanoi nyt täysin heränneenä.

TOISAALLA

Elliot ei sanonut mitään tämä vain nousi ylös ja nojasi sängyn reunaa vasten.
" Gomenasai...en usko että tulemme näkemään hetkeen.. " Elliot totesi pukien ylleen.
nyt tämän yllä oli valkoinen takki, löysät housut ja takin alla oli vitivalkoinen T-paita.
sitten tämä lähti ulos ovesta.

"Sinä... sinä..." Celeste murahti väännellen ruoskaa kädessään. "U-Uskallatkin koskea Lucasiini senkin ämmä!"
"'Sinun'? Kuule Celeste? Mistä lähtien olen ollut sinun? En edes tunne sinua!" Lucas tuhahti.
Celeste heilautti ruoskaansa, jolloin se kiertyi Harun ympärille. Hän heilautti hiukset pois kasvoiltaan ja katsoi hopeisella silmällään suoraan Haruun. "Nyt kuules sinä... Vaikka ymmärrän kuinka ihana minun Lucasini onkin, en anna sinun koskea häneen, saati maata hänen kanssaan." Silmä alkoi hohtamaan sinertävää väriä ja Celeste hymyili ilkeästi, valmistautuen käyttämään voimaansa.
"Valmistaudu sanomaan jäähyväisesi tyttönen..."

Haru katsoi Celesteä hetken.
" eieieiei!!! nyt on tullut väärinkäsitys! Minä ja Lucas emme ole mitään sellaista!! " Haru huudahti mutta Celeste ei näyttänyt kuuntelevan.
" et taida ymmärtää ketä vastassa olet.. " Haru mumisi ja samassa Haru veti itsensä taaksepäin niin nopeasti että Celesten ote ruoskasta lähti.
Haru veti itsensä vapaaksi ja hyppäsi sohvan yli makuuhuoneelle.
Haru nappasi miekkansa ja veti sen huotrasta.
" En halua tapella turhasta! Minä en ole rakastunut Lucasiin! Emme ole yhdessä tai mitään ja olen kuule täysin neitsyt! " Haru sanoi.

"Whoa oikeastikko?" Lucas sanoi naurahtaen. "Etkös sinä ole jo 19?" Lucas virnuili leveästri kunnes Haru vastasi tälle murhaavalla katseella.
Celeste ei kuitenkaan uskonut Harua. "Älä huijaa! Miksi helvetissä sinulla on sitten Lucasin vaatteet päällä?" Hän tuhahti osoittaen Harun vaatetusta. "Ei sillä kuitenkaan väliä..." Celeste huokaisi. "Sinä kuolet kuitenkin nyt." Samassa Celesten silmästä lähti useita hopeisia valo köynnöksiä jotka kietoutuivat ensiksi hänen sormiensa ympärille ja sitten toiset päät lensivät Haruun kiinni. "Turha kuvitellakkaan repiväsi näitä kappaleiksi. Vereni on kuin myrkkyä demoneille, kuten myös nämä köynnökset. Et pysty tuhoamaan niitä."

Harun ilme ei värähtänytkään.
" olet säällittävä.. " tämä kuiskasi.
Celesten kysyessä mitä Haru sanoi, tämä virnisti.
" sanoin että olet säääääääääääällittävä " Haru sanoi erittäin omahyväisellä äänensävyllä.
" sanot että minulla ja Lucasilla on jotain, no sovitaan sitten niin " Haru sanoi ja tämän virnistys ei lakannut.
" mutta se tekee sinusta säälittävän, tapat minut jotta saat Lucasin, mutta miksi et viekoittele häntä mukaasi? " Haru kysyi.
" vastaus on..koska et pysty! Olet surullista katseltavaa kun yrität korvata sitä tosiasiaa ettet ole tarpeeksi kiintoisa hänelle!! Lucas.ei.ole.kiinnostunut! " Haru sanoi virnistäen julmasti.

Celesten silmä alkoi loistaa voimakkaammin tämän raivostuessa entistä enemmän. "Älä..." Hän murahti, samalla kiristäen köynnöksiä Harun ympärillä aiheuttaen tälle haavoja. "...Älä kuvittelekkaan puhuvasi vastaan minulle!"
Kun Haru alkoi huutamaan tuskasta, Lucas juoksi väliin. "Celeste! Mitä kuvittelet tekeväsi?!"
"Kuinka niin? Hankkiudun eroon häiriöistä, tietenkin!" Hän naurahti ja kiristi vielä otettaan.
"Entä-" Lucas aloitti, mutta mietti vielä hetken mitä sanoisi. "Entä jos tulen mukaasi?" Lucas ei olisi halunnut, mutta hänen oli pakko keksiä jotain, millä suojella Harua. Hänellä oli vain sellainen tunne.....

" Lucas!! " Haru ärähti.
Haru ei halunnut sitä, Lucasin ei tarvinnut suojella häntä aina.
Haru halusi olla tasaväkinen Lucasin kanssa.
" En ole mikään tasaverto demoni...! " Harun kädessä oleva miekka alkoi nyt välkehtivään omituisesti.
Harun iho alkoi palamaan siitä kohtia missä köynnökset olivat.
pian Harun miekka alkoi muuttamaan muotoa.
" minä en anna kenenkään uhrautua minun puolestani! " Haru huudahti jolloin tämän kädessä oli nyt miekan sijasta moottorisaha.
Haru käänsi sen jännästi kädessään jolloin se osui verilankoihin.
verilangat katkesivat mutta mootorishan terä repäisi Harun oikean käden auki.
Haru meni polvilleen ja moottorisaha muuttui miekaksi.
mutta miekka oli tarkoitettu demonien tappamiseen, ja nyt tämän oikea käsi oli käyttökelvoton.
Haru nousi nopeasi ylös ja katosi paikaltaan.
yllättäen tämä oli Celesten takana, pitämässä miekasta kiinni vasemmalla kädellään, tämän silmissä näkyi tappoaikeet mutta Haru pysäytti terän juuri Celesten kurkulla.
" tappaisin sinut, muttet ole sen arvoinen " Haru sanoi kaatuen seinää vasten.
tämän miekan terä oli pahinta myrkkyä demoneille ja Harun näkökenttä alkoi jo sumentua.
myrkky miekasta leviäisi sydämeen ja tappaisi harun ellei..
samassa Haru repäisi koko oikean kätensä irti kaatuen sitten tajuttomana maahan.

Celeste oli hyökkäämässä uudelleen tajuttoman Harun kimppuun. "Älä! Celeste!" Lucas huudahti ja veti Celesten kauemmas. "Minä tulen mukaasi, joten ole kiltti äläkä tee sitä!"
Celeste näytti epäluuloiselta. "Teetkö sen oikeasti? En anna sinun tavata häntä enää..."
"Olen tosissani! pyydän vain, että saan hoitaa hänen haavansa kuntoon!"
Lucas oli paniikissa ja Celestekin huomasi sen. "Hyvä on..." Hän lopulta sanoi. Hän ei ollut koskaan nähnyt Lucasia tälläisenä, joten ei viitsinyt kieltääkkään sitä pojalta.

Haru avasi silmänsä ja nousi samantien ylös sohvalta.
silloin kipu tämän käsivarressa sai Harun muistamaan mitä oli tapahtunut.
" se on näköjään kasvanut takaisin..hallelujah.. " Haru mumisi ja huomasi koko tämän kehon olevan sideharson peitossa.
Haru punastui avatessaan paitansa jossa ennen oli haava rintakehän kohdalla.
" LUCAS!!!! " Haru karjaisi ja nous ylös tutkien koko paikan.
" Lucas..? " Haru nojautui sohvaa vasten.
" hemmetin hemmetti... " Haru mumisi ja tämän silmissä paloi viha.
vaikka Harun haavat eivät olleet parantuneet tämä nappasi miekkansa ja lähti ulos ovesta.
" minä pelastan sinut tälläkertaa..onii-sama "

TOISAALLA

" hoo? " Hiroshi oli yllättynyt.
" sinä toit Lucasin tänne? ihan yksinäsi? Olen onnellinen että olet kunnossa " Hiroshi sanoi ja käveli Lucasin eteen.
" Hauska tavata jälleen, ei hätää...tiedän keinon palauttaa muistisi " Hiroshi sanoi laskien kätensä Lucasin olkapäälle.

"Pitäisikö olla huolissaan?" Lucas sanoi ja virnisti. "Joten... Tämä on demoninmetsästäjien päämaja?"
Celeste tunki ärtyneenä kaksikon väliin ja mulkaisi Hiroshia. "Sinä olit itsekkin ennen demoninmetsästäjä... yksi parhaista..."
Lucas tuntui olevan tyytyväinen kuulemaansa. "Vai että paras..."

TOISAALLA

Sebastian saapui hiljaa hiippaillen takaisin Phantomhiven kartanoon ja aloitti saman tien aamuaskareensa, aloittaen herransa aamupalasta.
"Bocchan..." Sebastian sanoi koputtaen heidän makuuhuoneensa oveen. "Huomenta Bo-" Sebastian aloitti, mutta huomasi Cielin olevan täysin hereillä.

Ciel ei kääntynyt katsomaan Sebastiania.
" missä olit? " tämä kysyi yllättäen.
" olet tainnut unohtaa faktan ettei minun tarvitse nukkua niinkuin ihmisten? Mitä merkitsee että avaan silmäni ja sinä et ole siinä? Tarvitsen selityksiä! " Ciel sanoi yllättäen heittäen lasin joka tällä oli kädessään maahan.
" ensin lakkaat kuuntelemasta minun antamiani käskyjä, sitten hiiviskelet keskellä yötä, mitä tämä tarkoittaa!? " Ciel karjaisi.

TOISAALLA

Haru lopetti puhelun ja avasi silmänsä.
" niin Hiroshin tapaista pystyttää piilopaikkansa vuorille " Haru mumisi ja sulki puhelimensa ja laittoi kypäränsä.
tämän käteen sattui mutta se ei estänyt tätä ajamasta moottoripyörällä.

TOISAALLA

" Elliot-sama, aiotko todellakin etsiä kirouksesi langettajan, se on vaarallista! " Elliotin vierellä seisova mies huudahti.
" jos en pysty muuttumaan puolidemoniksi, en kykene tuhoamaan Hiroshia saatika olemaan johtajanne, tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin Ray " Elliot sanoi.
Rayksi kutsuttu oli hetken hiljaa mutta nyökkäsi sitten.
miehen tilalle oli ilmestynyt ruskeanharmaa susi joka seisoi Elliotin vierellä.
" toivon että tiedät mitä olet tekemässä " Ray sanoi ja tassutteli pois.
Elliot istui aidan päällä katsoen kauempana näkyviä vuoria.
" vielä minä sinut nappaan.. "

"Bocchan, minä..." Sebastian aloitti, muttei keksinyt sanoja. Mitä hänen olisi pitänyt sanoa? Että oli juuri maannut Elliotin kanssa? Tai että hän tunsi itsensä pakotetuksi ollessaan Cielin kanssa? Että hän kaipasi pojan inhimillisyyttä?
Sebastian puri huultaan. ensimmäistä kertaa hän oli joutunut täysin sanattomaksi herransa kanssa.
Hitaasti Sebastian avasi suunsa, vieläkin epäröiden. "Bocchan... Oletteko te... onnellinen?"
Heti lauseensa sanottuaan, Sebastian katui sitä. "Onnellinen?! Miksi minä tuollaista kysyin?"

Ciel näytti hetken aikaa hiljaiselta mutta alkoi sitten nauramaan julmasti.
" onnellinen!? miksi olisin!? Mieheni katoaa öisin ja palvelijanani hän ei tottele minua!? Joten luuletko että olen onnellinen?? " Ciel kysyi vihaisena.
" Sebastian, minä olen demoni ja niin olet sinäkin, mutta samalla sinä olet sidottu minuun sopimuksemme kautta...sinä kuulut minulle! "

TOISAALLA

" Celeste, syy miksi hänen muistonsa sinetöitiin oli koska hän alkoi toimimaan liikaa tunteidensa pohjalta..joten ne piilotettiin " Hiroshi kuiskasi.
" sen tytön veri, jos Lucas maistaa Harun verta, hänen muistonsa palaavat "

TOISAALLA

Haru roikkui kallion reunalla kiinni ja kiipesi sen seinämää.
" ensikerralla...varastan helikopterin "

Ärtyneenä Sebastian työnsi Cielin seinää vasten, silmät loistaen tavallista punaisempina. "Entä jos en enää halua olla sinun? Olet ärsyttävä kakara... Luuletko, että jaksan kanssasi ikuisuuden?" Sebastian napsahti. "Tajuaisit jo, ettei kaikki tanssi kämmenelläsi!"
Sebastian ryntäsi huoneesta ulos turhautuneena. Hän sanoi taaskin asioita, joita ei tarkoittanut.

TOISAALLA

"Ja miten sinä sitä saat? Lucas ei anna meidän satuttaa tyttöä." Celeste huokaisi.

Ciel vain nauroi Sebastianin perään.
" Et voi ikinä rikkoa tätä sidettä!! Hahhhahahhah!!! " Ciel nauroi jolloin tämänkin silmät hohtivat punaisina.

TOISAALLA

" usko pois, entinen Haru olisi varmasti jättänyt Lucasin oman onnensa nojaan..mutta ei enään, hän on muuttunut, uskon että tulemme näkemään hänetkin aika pian " Hiroshi sanoi.

TOISAALLA

Sebastianin ikkunaan lensi kivi yllättäen.
Sebastianin avatessa ikkunan, siellä seisoi Ray.
" Sebastian Michaelis, minun täytyy jutella kanssasi " Ray sanoi.