Future Liver K18

" puren sinulta pään irti jos yrität " Elliot murahti, ja jos tämä ei olisi ollut susimuodossa, tämän olisi huomannut punastuneen.
varoittamatta Elliotin isä hyökkäsi kaataen Elliotin maahan ja yrittäen purra tämän kaulasta, Elliot ponnisti jaloillaan vanhemman suden pois päältään ja hyökkäsi vuorostaan.
" Oletko huolissasi? " vanha noita kysyi ja käveli Sebastianin vierelle, nyt tämä tosin oli ottanut nuoren naisen muodon.
" minä otan sinut kokoilmaani jos Accelerator häviää "
Elliot pärjäsi oikeastaan aika hyvin kunnes..
" Kuulin muuten että sinulla oli vaimo ja jätit laumasi sen takia, mites tyttö jakselee? Joko hän on kuollut? "
Elliot jäätyi siltä seisomalta, tämä oli järkyttynyt.
" joko raiskasit hänetkin? "
" Raiskasit...Maru...raiskattiin..minäkö? Ei...se oli joku muu...vai? " Elliot mumisi muuttuen yllättäen ihmismäiseen muotoonsa.
" Minä...olinko se minä? " Elliot kysyi ja muistot tämän äidistä ja Marusta alkoivat sekoittua yhteen.
" Kuka minä olen..? Accelerator..ei..olinko..eikö hän kutsunut minua Elliotiksi..? Olenko minä Accelerator??!! " Elliot kaatui polvilleen pitäen päästään kiinni.
" kuka helvetti minä olen!?!?! " silloin Elliotin isä hyökkäsi Elliottia kohti.
Mutta Elliot olikin yllättäen tämän isänsä takana ja samassa ennekuin kukaan ehti huomata, Elliot oli lyönyt isänsä kallion reunalta alas.
tämä kääntyi katsomaan taaksepäin Sebastiania ja noitaa virne kasvoillaan.
" siitä on pitkä aika...eukkonen " Elliot nauroi.
" Joten se oli totta, et sinä minnekkään kadonnut...sinä suljit itsesi pois ja loit kaksoispersoonan itsellesi kirouksen langetuksen jälkeen " noita sanoi vakavana. " Accelerator "

"Elliot?" Sebastian henkäisi ja tuijotti poikaa silmät suurina. Koko hänen olemuksensa oli erilainen, itsevarmempi ja jotenkin... vaarallisempi. "Elliot! Ole kiltti ja sano, että tämä on vitsi!"
Elliot ei vastannut, vaan hymyili hyytävästi.
Sebastian kirosi itsekseen. Hän veti vaatteidensa kätköistä veitsiään ja hyökkäsi Elliotia kohti, mutta tämä vaivattomasti väisti hyökkäyksen. "Elliot, älä ryhdy tähän! luuletko oikeasti voittavasi täysverisen demonin?"
Sebastian heitti veitsiään paniikissa. Yksikään ei osunut. Vasta sitten Sebastian tajusi, ettei tämän Accelatorin taistelutyyli ei ollut missäään määrin samanlainen kuin Elliotin taistelu tyyli. Hän väisteli vaivatta kaikki hyökkäykset, aivan eri luokkaa kuin Elliot.
"Oletko sinä tosissasi noin heikko, Elliot? Annatko oikeasti tuon viedä sinun ruumiisi kaikkien näiden vuosien jälkeen?!"

Accelerator ilmestyi Sebastianin taakse ja nojautui tämän selkää vasten.
" Mutta minä olen alkuperäinen...hän vei minun kehoni " Accelerator sanoi ja hihitti itsekseen.
" Sebastian..mitä täysveriseen demoniin kuuluu- " tämä aloitti mutta hävisi paikaltaan Sebastianin hyökätessä.
pian noidan pää repeytyi irti ja Accelerator heitti sen maahan.
" sanoinhan huora että tappaisin sinut kun asetit kirouksen päälleni " Accelerator sanoi nauraen.
" Sebastian...tiedätkö miksi minua kutsutaan..? " Accelerator kysyi ja katsoi julmasti Sebastiania.
" puolidemoni josta tuli demonien tasoinen...tiedätkö mitä se tarkoittaa? " Accelerator kysyi.
Accelerator kohotti kätensä ylös jolloin suuri sähköpallo alkoi kehittyä tämän yläpuolelle.
" että olen yhtä voimakas kuin sinä!! " samassa suuri sähköpallo iskeytyi Sebastianiin.
Sebastianin yleensä siistit vaatteet olivat nyt palaneet monesta kohtaa.
Accelerator käveli Sebastianin lähelle ja kumartui tämän tasolle.
" voin tappaa sinut Elliotin tyyliin jos haluat...toisin sanoen hakata sinut kuoliaaksi..mutta pitäisin kyllä enemmän omasta tyylistäni "

"Ensinnäkin, sinä et ole Elliot, joten älä luulekkaan esittäväsi häntä." Sebastian sanoi kiristäen hampaitaan.
"Ja toiseksi, sinäkö olisit muka minun tasoiseni?" Sebastian naurahti ja osoitti veitsillä Accelatorin kaulalle. "Tälllä hetkellä käytän vain murto-osaa voimistani. Jos muutttuisin oikeaan muotooni, sinusta ei jäisi mitään jäljelle."
Sebastian painoi veitsiään Accelatorin kaulaan, joten siitä valui verta. "Tiedätkö miksi en tee sitä? Koska sinä et ansaitse tuota ruumista. Olet vain kapinen rakki joka vei Elliotin ruumiin. Hän ansaitsee elää paljon enemmän kuin sinä."
"Elliot..." Hän sanoi ja veti Accelatoria lähemmäs. "Tiedän, että olet siellä. Sinun on pakko ottaa valta taas ruumisstasi tai muuten jotkut saavat pahemman kohtalon kuin Maru tai sinun äitisi..."

" mikset sitten hoitele minua itse? pelkäätkö satuttaa tätä kehoa? " Accelerator kysyi.
samassa Accelerator likkui taas todella nopeasti.
" minun kykyni on vaihtaa vektoreiden suuntaa...en ole varma tiedätkö mitä ne ovat..mutta niitä on joka puolella...siksi voin liikkua nopeasti ja... " Sebastianin heittäessä Haarukoita tätä kohti, ne iskeytyivät samantien takaisin.
" mikään ei voi satuttaa minua jos en niin halua, älä ymmärrä minua väärin..voimani eivät ole kuin Hiroshilla.. " Accelerator sanoi ja liikautti pienesti jalkaansa jolloin maa halkesi Sebastianin jalkojen alla.
" Joten minulla on vaikeampaa pitää tämä keho itselläni...ole siis hyvä ja katoa silmistäni " Accelrator loikkasi Sebastinin rintakehää vasten tämän tippuessa, ja Accelerator antoi kevyen suudelman tämän huulille ennenkuin tämä ponkaisi Sebastianin kautta ylös takaisin vuoren huipulle ja katsoi tämän putoavan alas.

ALHAALLA

Elliotin isä oli viimein päässyt ylös, tämä venytteli hieman kun yllättäen joku tippui tämän niskaan.
" mitäs vit** "

Sebastian vilkaisi Elliotin isään "Anteeksi häiriö." Hän sanoi ja lähti loikkimaan seiniä pitkin takaisin ylöspäin.
Sebastian totesi ettei voinut muutakaan, hänen oli pakko muuttua ainkin osittain oikeaan muotoonsa. Hänelle kasvoi mustat siivet ja hampaat kavoivat pidemmiksi ja niistä tuli terävät. Silmät olivat entistä punaisemmat ja kynnet kasvoivat pari senttiä pidemmiksi.
Siivillä Sebastian pääsi helposti takaisin huipulle, takaisin elliotin luokse. "Todellakin..." Hän huokaisi ja pudisti päätään. "Olet ongelmallinen henkilö, olkoon se kumpi vain persoonistasi.."
Sebastianin mustat siivet levisivät koko komeuteensa, joista lähti sitten huimalla vauhdilla sulkia, jotka olivat teräviä kuin veitset.

Accelerator yritti vaihtaa vectoreiden suuntaa mutta tajusi ettei se ollut mahdollista.
tämä väisti nopeasti mutta kaatui pulvilleen maahan.
" aivan..unohdin jo...sinä et ole tästä maailmasta...sinussa ei ole ole vectoreita " Accelerator mumisi ja vilkaisi jalkojaan joihin oli osunut.
" tshk... en ehtinyt väistää näköjään tarpeeksi nopeasti. " tämä mumisi. Acclerator yritti nousta seisomaan muttei pysynyt pystyssä.
" tämäpä...ongelmallista.. " Accelerator totesi ja katsoi Sebastiania vihaisesti.
" jos tulet lähelle en epäröi hyökätä!! " Accelerator ärähti.
" lopeta jo.. "
Accelerator hätkähti, tämä katsoi Elliottia joka seisoi tämän vierellä.
" sinä... " Accelrator sähähti.
" hävisit jo...olit kuinka voimakas tahansa, emme voi voittaa häntä vielä " Elliot jatkoi istuen Acceleratorin vierelle.
" aiotko pistää minut taas lukkojen taakse!? Elliot!!? " Accelerator jatkoi.
" en ole sinua koskaan lukkojen taakse pistänytkään...sinä olet minä ja minä olen sinä...sitä ei voi muuttaa...mutta..joku päivä...varmistan ettemme häviä kenellekkään, Accelerator...ehkä joskus, voimme vain luottaa johonkuhun muuhunkin kuin vain itseemme " Elliot sanoi ja hymyili.
Accelerator oli hetken hiljaa mutta virnisti sitten. " sinä todellakin olet jotain...de..mo..ni... " Accelerator aloitti kunnes kaatui maahan.

"Elliot!" Sebastian huudahti ja juoksi tämän luokse. "Elliot? Elliot?! Kuuletko minua?!" Sebastian nosti Elliotin ruumiin maasta, mutta tämä ei liikahtanutkaan aluksi.
Onneksi Elliot oli menettänyt hetkellisesti tajuntansa, mutta avasi lopulta silmänsä, jolloin Sebastian huokaisi helpotuksesta. "Onneksi olet kunnossa..."
Sebastian kuitenkin tarkkaili Elliotia varoen, hän ei tiennyt oliko se oikeasti Elliot vai oliko se Accelator. "Miten voit?" Hän sanoi varovasti.

" Sebastian..? olet...aaivan liian lähellä!!! " Elliot huudahti naamapunaisena loikaten ylös.
mutta joutui kuitenkin nojaamaan Sebastianiin sillä tämän jalat olivat haavoittuneet.
" ugh...varokkin..puren pääsi irti jos yrität jotain....vie minut takaisin.. " Elliot pyysi nojaten Sebastianiin tämän edessä.
" sen jälkeen...minun täytyy puhua kanssasi... " tämä jatkoi.
matka suijui hiljaisesti kunnes Elliotin laumalaiset juoksivat tätä vastaan.
Elliot autettiin sängylle ja tämä jätettiin kahden Sebastianin kanssa.
" Sebastian...olen miettinyt...tilannetta....minusta tuntuu että sinun olisi parempi palata mestarisi luokse.. " Elliot sanoi.
" sinä kuulut hänelle, ja minulla on oma reittini jota seurata " Elliot sanoi.
voi ei...hänen äänensä värisi...tämä ei ollut Elliotin tapaista.
" ehkä on parempi ettemme näe enään "

"Älä luulekkaan!" Sebastian tuhahti. Hän kurottautui sängylle Elliotin yläpuolelle ja suuteli tätä.
Suudelma kesti ikuisuuden ja kun Sebastian viimein vapautti Elliotin huulet, tämä haukkoi henkeä. "Totta puhuen... Nykyään Bocchanin lähettyvillä on hankalaa olla. Hänen luonteensa on muuttunut kokonaan. Hänessä ei ole enää jäljellä yhtään inhimillisyyttä. Karkaisin hänen otteestaan jos vain pystyisin..."
"Elliot... Olen pahoillani, mutta minusta tuntuu, etten voi vain jättää sinua..." Hän mutisi ja suuteli Elliotia jälleen, kiiveten samalla itsekkin sängylle.

" Sebas- uhm..! Odota..hetki! " Elliot kaatui selälleen Sebastianin kavutessa tämän yläpuolelle.
" olet hullu.. " Elliot sanoi punastuneena.
" go for it...sanoit ettemme häviäisi kenellekkään eikö? Emme siis sille pojallekkaan.. " Elliot hymähti ja suuteli Sebastiania uudelleen.
samassa Elliot tunsi käden housujensa luona jolloin tämä yllättyi.
" argh! tiesin sen! ole suurin perverssi kautta aikojen! " Elliot huudahti punaisena ja työntäen Sebastianin kauemmaksi.
Elliot meni makaamaan sängylle takaisin ja veti peiton päänsä yli niin ettei tämän kasvoja näkynyt, vain vähän valkoisia hiuksia peiton alta.
" minä menen nukkumaan! " elliot sanoi ottaen siteensä jolloin tämän hiukset ottivat jälleen mustan sävyn.
Elliotin käsi tuli peiton alta ja pudotti mustan siteen yöpöydälle.
" öitä! " totta, toisin kuin demonien, elliot oli puoliksi ihminen, ja siksi tämä kykeni nukkumaan.

Mutta Sebastianhan ei aikonut luovuttaa. Hän pujahti Elliotin seuraksi peiton alle ja liu'utti kätensä tämän paidan alle. Elliot oli voihkaisemassa, mutta tukahdutti äänen sisäänsä. Sebastianin kädet hyväilivät Elliotin rintalihaksia, yrittäen saada Elliotin avaamaan suunsa. " Turhe sitä on pitää sisällään..." Sebastian kuiskasi ja käänsi Elliotin päätä niin, että sai suudeltua tätä.
Poika ei aluksi meinannut päästää Sebastiania suunsa sisään. Sebastian nappasi Elliotin leuasta kiinni toisella kädellään ja pakotti tämän suun raolleen, jolloin hän sai hivutettua kielensä sisään.
Sebastian näykkäisi Elliotin huulesta leikkisästi ja sai viimein tämän suusta kovan voihkaisun

Elliot yritti ylttää siteen luokse mutta Sebastian veti tämän takaisin.
" sinä senkin.. " Elliot mumisi Sebastianin suudellessa tätä uudelleen.
Elliot ei kyennyt vastustelemaan laisiinkaan jalkojensa kunnon vuoksi.
no tämä oli kertaalleen sanonut Sebastianin täytyvän käyttäytyä kuin demoni ja ottaa mitä tämä halusi....mutta että Elliottia!
Elliot punastui ja käänsi katseensa muualle, se häiritsi häntä...sebastianin nälkänen katse.
" o-onko sinun pakko katsoa minua noin tarkasti...se on ahdistavaa.. " Elliot sanoi naama punaisena.

TOISAALLA

Haru istui parvekkeen kaiteella pelottomasti vaikak alas olisi monta metriä.
hän oli saanut Lucasin muistot takaisin...hän oli saanut isoveljensä takaisin...mutta...mitä hän tekisi nyt?
Lucas ja Haru olivat olleet erossa toisistaan 300 vuotta, ja nyt he olivat jälleen yhdessä..mutta mitä Haru oli ajatellut sen jälkeen.
ei mitään...haru oli vain halunnut löytää Lucasin..siinä kaikki.
Haru hätkähti tajutessaan jonkun astuneen parvekkeelle.
" Lucas minä- " Haru aloitti kunnes näki kuka parvekkeella seisoi.
" Celeste... "

"Mitä kuuluu pinkkipää?" Celeste sanoi pirteästi, mutta pienehkö ärtymys kuului tämän äänestä. "Tiedätkös... Meillä oli Lucasin kanssa peni muoutoinen sopimus, mutta sinun sähläilysi sai asiat muuttumaan, joten..." Hän veti selkänsä takaa ruoskan ja kiristi sitä käsiensä välissä. "Koston aika..."

TOISAALLA

"Mutta olet niin lumoava..." Sebastian sanoi ja virnisti. Hän nuoli Elliotin kehoa pitkin,siiryen alemmas ja alemmas. Lopulta Elliotin housut tulivat tielle ja Sebastian oli jo riisumassa niitä, mutta Elliot yritti työntää Sebatiania kauemmas. "Älä huoli, ei se satu." Sebastian naurahti ja riisui housut kokonaan
Sebastian ei nielaissut Elliotia heti vaan nuoli koko pituutta ja sai Elliotin uikahtamaan.
Kiusoiteltuaaan hetken aikaa, Sebastian nielaisi Elliotin kokonaan.

Elliot päästi kovaäänisen voihkaisun, jonka seurauksena tämä veti kätensä suunsa eteen.
toisen kätensä tämä oli vienyt Sebastianin pään päälle.
" Se- ah! Sebastian...tämäh...! " Elliotin oli aina vaikea puhua Sebastianin käsittelyssä.
tämä oli vain niin...Elliot halusi sanoa väärin mutta tämän päässä hän halusi vain lisää.
Hän oli vastustellut liian kauan, joten nyt Elliot päätti luovuttaa.
" Lisää,,, " tämän huulilta pääsi.

TOISAALLA

Haru ei ehtinyt Reagoida kun ruoska iskeytyi tämän silmille.
Haru ei nähnyt mitään ja seisoessaan parvekkeen reunalla, tämän jalka lipesi.
Haru ehti napata toisella kädellään kaiteesta, ja toisella kädellään tämä yritti hieroa silmiään.

Celeste iski jalkansa Harun käden päälle ja polki sitä kantapäällään. "Kuules Haru... Minä en pidä siitä, että ihmiset tuletvat rakkauteni väliin. Menneisyydessä jouduin kestämään, sillä oli kyseessä Christopher. Poika parka oli hämmentynyt rakkaudestaan Lucasia kohtaan ja minä annoin kaiken tukeni tälle. Se oli ainoa asia mitä pystyin tekemään kahdelle elämäni tärkeimmistä henkilöistä."
Hymy levisi Celesten kasvoille ja tämä painoi jalkaansa lujemmin. "Mutta täällä olemme tulevaisuudessa... Christopher on kuollut ja minunkin pitäisi olla, mutta en ole kiitos Hiroshi herran. Hänen ansiostaan pystyn tavoittelemaan Lucasia mieleni mukaan, ilman Christopheriä viemässä Lucasin kaikkea huomiota. Sinä taasen... olet aivan eri asia."

TOISAALLA

Sebastian virnisti tyytyväisenä. "Vihdoinkin haluat sitä..." Hän sanoi ja nosti Elliotin lantiota, jotta hänellä oli helpompi pääsy tämän aukolle. Hän nuoli tämän sisäänkäyntiä ennen kuin työnsi kielensä sisään. Elliot painoi päätään taaksepäin ja työnsi lantiotaan Sebastianin kasvoja kohti tämän valmistellessa puolidemonia kielellään.
Samalla Sebastian hivutti yhden sormistaan sisään ja alkaen yrittää saada Elliotin lihaksia rentoutumaan. Ilmesesti hän onnistui siinä, saaden vihdoin toisenkin sormen sisään ja kuullen Elliotin epätoivoisia kerjäyksiä saada lisää.

Elliot yritti koota ajatuksiaan mutta se melkein mahdotonta.
" saat...minut...sekaisin...miksi? " Elliot tiesi että se oli outo kysymys...mutta tämä ei voinut sille mitään.
tätä oikeasti mietitytti syy miksi Sebastian onnistui saamaan Elliotin käyttäytymään oudosti.
Elliot hätkähti Sebastianin nostaessa Elliotin syliinsä ja tämä tunsi kuinka Sebastian työnsi itsensä Elliotin sisälle.
nämä yllätykset olivat aina Sebastianin tyyliä.

TOISAALLA

" ah! " Haru älähti tuntiessaan kivun kädessään.
Haru puri huultaan ja pakotti silmiään auki vaikka niihin sattui aivan hirveästi.
Haru katsoi Celesteä säälivällä katseella kun yllättäen tämän ote lipesi.
Mutta Haru virnisti silti perään.

Celeste venytteli raajojaan hyvän tuulisena Harun pudottua. "Nyt on tuostakin riesasta päästy eroon... Seuraavaksi siis Lucasin perään."

TOISAALLA

Sebastian veti Elliotin kasvoja alemmas ja suuteli tätä. "Saat itse liikkua." Hän kuiskasi ja virnisti.
Elliot näytti tyrmistyneeltä ja vaikkakin hän toipui shokista, hän ei liikkunut.
Lopulta Sebastian ei keksinyt muutakaan kuinryhtyä kiusoittelevasti liikkumaan hitain liikkein, jolloin Elliot ei saanut sitä nautinnon tunnetta, jota olisi voinut. Hän samalla puristi sormensa Elliotin erektion ympärille, varmistaen ettei tämä pystyisi tulemaan. Jos ei poika aikonut tehdä kuten Sebastian halusi, tämä kiusoittelisi Elliotia niin kauan kunnes saisi tahtonsa läpi. Sebastian ei turhaankaan ollut demoni.
"...No?" Sebastian sanoi kysyvästi ja siveli sormellaan Elliotin pituutta.

Elliot puri huultaan ja katsoi Sebastiania vähän vihaisesti samalla kun tämän hiukset valkenivat.
samassa Elliotin oikea silmä tuhoutui jälleen tämän muuttuessa.
yllättyneenä Elliot liikahti niin nopeasti että yllätti Sebastianinkin, Elliot päästi voihkausun samalla kun tämä alkoi liikuttamaan itseään.
Elliot ei suostunut katsomaan, tämä oli täysin punainen ja ajatus Sebastianin tuijotuksesta samaanaikaan jotenkin ahdisti tätä.

TOISAALLA

Haru avasi hitaasti silmänsä, joka puolella kuhisi ihmisiä ja ambulanssimiehiä.
" hänen pulssinsa palasi! hän- ! " mies ei ehtinyt jatkaa kun Haru oli tarttunut tämän kurkusta.
Haru katsoi ympärilleen nopeasti, ilmeisesti tämä oli pudonnut, muttei kuollut tämän demonisten kykyjen seurauksena.
Haru huomasi ihmisten tuijottavan tätä ja jotkut miehet yrittivät tulla lähemmäs sanoen sanoja joiden piti muka rauhoitella harua.
ja vitut...Haru ei rauhoittunut yhtään.
Haru oli aikeissa nousta ylös kun joku pisti tähän piikin.
" anteeksi neiti...mutta on parempi että menette nukkumaan. " mies sanoi.
Haru tunsi olonsa väsyneeksi kun pian tämä kaatuikin jo takaisin.
seuraavan kerran kun haru avasi silmänsä, tämä makasi sairaala sängyllä.
Haru katsoi ympärilleen, tämän vierellä oli vesilasi ja asperiini.
Haru ei ottanut sitä, hänhän ei lääkkeitä kipuunsa ottaisi...kipu vain muistuttaisi kuinka Haru oli laskenut suojuksensa.

Suoraan sanoen, Sebastian hämmästyi Elliotin totellessa. Elliot liikkui vaivalloisesti, pysyen juuri ja juuri pystyssä. Naurahtaen Sebastian tarttui käsillään Elliotista, antaen tälle tukea.
Elliot jatkoi liikkumistaan Sebastianin päällä. Tämän suusta pääsevät voihkaisut ja äännähdykset innostivat Sebastiania vain entistä enemmän, jolloin hänen kokonsa suureni Elliotin sisällä.
"Mmmh... Elliot.." Hän mutisi ja veti Elliotia lähemmäs itseään. ""Elliot.. Elli-" Sebastian voihki nuoremman demonin nimeä tämän tiukentuessa Sebastianin ympärillä. Hän tavoitteli Elliotin huulia ja lopulta kosketti niitä ommillaan, alkaen saman aikaisesti liikkumaan Elliotin tahdissa huomaamattaan.

Elliot halasi Sebastiania yrittäen saada henkeä, mutta Sebastianin yllättäen kaataessa hänet selälleen, kaikki yritykset menivät hukkaan.
Elliot ei melkein saanut henkeä, ja Sebastian teki nyt koko voimavarallaan. Mutta vaikka tämä niin teki, niin se ei sattunut vaan tuntui aina vain paremmalta.
" Sebastian minä-.. " Elliot päätti jättää sanomatta lopun, olisi aivan liian aikaista...vai olikohan se enemmänkin liian myöhäistä?
Elliot ei voinut sanoa sitä, sana rakastaa oli liikaa hänelle, se oli ollut jo todella kauan.
Elliot suuteli Sebastiania sen sijaan, tämä oli aina ilmaissut itseään paremmin teoilla kuin sanoilla.
pian molemmat tulivat, Elliot Sebastianin ja itsensä päälle, ja Sebastian Elliotin sisään.
hetken molemmat haukkoivat happea kunnes Elliot käänsi vihreät silmänsä Sebastianiin.
" tarvitsen suihkun.. " tämä mumisi.

Sebastian kömpi sängystä ylös ja nappasi Elliotin syliinsä prinsessa tyylillä. "Kannan sinut..." Hän sanoi ja suuteli tätä kevyesti, samalla kävellen kylpyhuoneen suuntaan. "Tarvitsen itsekkin suihkua." Hän mutisi ja tunsi valkoisen nesteen valuvan tätä pitkin.
Sebastian sai kannettua helposti kylpyhuoneeseen, pojan vastusteluista huolimatta ja päästi tämän viimein jaloilleen vasta suihkun puolella. Hän käänsi hanan päälle, jolloin Elliot uikahti pienesti ja hyppäsi vesisuihkun alta pois. "Aivan... anteeksi..." Sebastian huokaisi, tajuten veden olevan kylmän puolella ja käänsi sen lämpimäksi. "Parempi?"

" ei! " Elliot sanoi kääntäen veden tulikuumaksi.
" nyt on paljon parempi.. " Elliot sanoi hymähtäen ja kääntyen katsomaan Sebastiania.
mutta huomatessaan miehen virnistävän, tämä kääntyi katsomaan pois päin.
Elliot seisoi kuuman veden alla hengittäen höyryjä...Sebastianin lähellä olo alkoi tuntumaan luonnolliselta.
mutta oliko se hyvä vai huono asia?
Elliot kääntyi katsomaan punastuneena Sebastiania joka myös pesi kehoaan.
Sebastianin huomatessa Elliot tosin käänsi päänsä nopeasti takaisin.
" uum...Sebastian...oletko ajatellut tästä eteenpäin? " Elliot kysyi yllättäen.

Sebastian hymähti pienesti hieroen saippuaa käsivarsiinsa. "Enpä oikeastaan...?"
Elliot päästi pienen murahduksen vastaukseksi ja ilmaisesti vaipui omiin ajatuksiinsa. Tämän liikkeet hidastuivat ennen kuin tämä pysähtyi kokonaan, jolloin leveä virnistys levisi tämän kasvoille idean tullessa tämän mieleen.
Hän sieppasi saippuan telineestä ja levitti sitä reilusti molempiin käsiinsä ennen kuin yllättäen läimäisi molemmat kätensä Elliotin selkään. Nuorempi demoni hypähti hiukan paikallaan ja vilkaisi taaksepäin, kohdaten Sebastianin silmät. "Autan sinua pesemään selkäsi." Hän sanoi leveästi hymyillen.

" ehhhh??? " Elliotin huulilta pääsi.
mutta lopulta, vaikkakin hieman vastahakoisesti, tämä suostui pysymään paikallaan Sebastianin hieroessa saippuaa tämän selkää vasten.
Elliot uppoutui ajatuksiinsa jälleen kerran.
Nyt tämä oli saanut voimansa takaisin, mutta Hiroshia vastaan vaadittaisiin ehkäpä enemmänkin.
Elliotin ongelmana oli myös tämän toisen persoonan ilmestyminen kuvioihin aina kun Elliotin henki oli vaarassa, eikä siinä kaikki, Elliotilla oli fyysinen suhde henkilöön jonka tämä oli joskus vannonut päihittävänsä.
Elliotin elämä todella oli ihan sek..!
" hei pystyn kyllä pesemään tuon ihan itse! " Elliot hätääntyi Sebastianin käsien mennessä Elliotin herkkään paikkaan.

TOISAALLA

Haru veti takin, paidan ja housut ylleen jotka tämän sängyn vierellä oli.
" ainakin lääkärit olivat tuoneet minun kokoani " Haru totesi ja avasi ikkunan.
tämä loikkasi alas laskeutuen puuhun ja siitä tämä jatkoi matkaansa.
" nirhaan sen tytön tällä kertaa! " tämä ajatteli juostessaan.