Future Liver K18

Haru pysäytti moottoripyörän ja kääntyi katsomaan maisemaa.
" Englanti on todellakin muuttunut näiden satojen vuosien aikana.. " tämä totesi ottaen kypärän päästään.
Haru nousi pois moottoripyörän selästä ja otti aurinkolasit pois päästään.
Haru oli seurannut vihjeitä entisestä tutustaan, Lucasista, mutta tämä kadotti kyseisen pojan.
Harun kasvaminen lakkasi n. 19 vuotiaan iässä joten tämä näytti aina yhdeksäntoistavuotiaalta.
Harun vaaleanpunaiset hiukset olivat nyt kasvaneet hitusen joten Haru piti niitä ponnarilla ja otsahiuksien kasvamisen myötä tämä oli myös leikannut sivuotsiksen.
Haru pukeutui nykyaikaisiin farkkuihin ja löysään T-paitaan sekä poikien huppariin.
miekka tällä kuitenkin kulkeutui selän takana pussissa.
Haru oli jatkanut kissa ja hiiri leikkiä Lucasin kanssa kunnes poika oli kadonnut vähin äänin kolmesataa vuotta sitten.
Haru ajatteli sitä ensin hyvänä asiana mutta tajusi kuitenkin vuoden jälkeen kaipaavansa poikaa ja tämän ärsyttävää ääntä.
kuka tiesi jos Lucas edes oli elossa enään kolmensadan vuoden jälkeen, mutta se ei estänyt Harua etsimästä, se tyyppi oli liian sitkeä kuollakseen.
Haru sai vihjeitä Lucasin olemassa olosta, tai ainakin samantyyppisestä henkilöstä ja ne kaikki vihjeet johtivat takaisin Englantiin.
Haru huokaisi ja käänsi katseensa taloon jossa juhlat pidettäisiin, jos Lucas jossain olisi..se olisi juhlat.
Haru otti ison matkalaukkunsa ja käveli hotellille.
Haru astui huoneeseensa ja huokaisi äänekkäästi jälleen kerran.
" asun siis kokonaisen viikon jonkun kanssa..en tajua miksi joudun jakamaan hotellihuoneeni jonkun muun kanssa.. " Haru mumisi ja hätkähti jonkun astuessa ulos suihkusta, ja tämän takia tytön silmät meinasivat pudota päästä.
noin yhdeksäntoista vuotiaanikäinen poika astui ulos suihkusta ja huomasi Harun.
poika ei näyttänyt tunnistavan Harua, mutta Haru tunnisti tämän heti kun näki.
" lucas... "

Lucas katsoi Harua päästä varpaisiin. "Anteeksi, tunnenko sinut?" Hän sanoi hymyillen samalla napaten pyyhkeen ympärilleen. "Tai oikeastaan... Muistaisin kyllä, jos olisin tavannut tuollaisen kaunottaren."
Sitten hän nosti sormensa Harua kohti "Odottaisitko hetken, kultaseni?"
Lucas kulki yöpöytänsä luokse ja laittoi sen päällä olevat lasit nenälleen ja katsoi Haruun uudestaan. "Sorry, et muistuta ketään tuttuani!" Hän ilmoitti lopulta. "Mistä siis tiedät nimeni?" Hän kysyi istuutuen sängylle ja laittaen jalkansa ristiin.

Haru oli sanaton.
" hän ei tiedä kuka olen... " Haru ajatteli.
" et siis tunnista minua " Harun teki mieli loikata pojan niskaan, tämä oli tehnyt kaikkensa löytääkseen kyseisen pojan ja nyt tämä istui Harun nenän edessä.
" tapasimme aikoinaan..et varmaan muistaisikaan.. siitä on kauan. " Haru sanoi.
" kolmesataa vuotta " Haru ajatteli pyörittäen silmiään.
" olet aikeissa osallistua juhliin eikö totta? " Haru kysyi.
Harulla oli tehtävänä tappaa kuningatar joka ilmestyisi myös juhliin, jos Haru menisi ja paljastaisi itsensä Lucasille, siitä ei hyvää seuraisi.
Harun täytyi niellä halu kertoa henkilöllisyytensä Lucasille.
" nimeni on Haru..no, Haruno " Haru valehteli

"Haruno? Sehän on japanilainen nimi? Anata wa nihon-jin desu ka?" Lucas lausui kysymyksen sujuvalla japanilla, johon Haru vain vastasi nyökkäyksellä.
Lucas nousi nopeasti sängyltä ja pyyhe putosi. Siitä huolimatta Lucas siirtyi laukulleen ja kaivoi vaatteita itselleen. Haru kääntyi hätäisesti poispäin.
Hetken päästä Lucas antoi luvan Harulle kääntyä.
Lucasilla oli päälään tummanpunainen kauluspaita, tyylinsä mukaisesti kolme ylimmäistä nappia napittamatta. Sen päällä oli vitivalkoinen pikkutakki sekä samanväriset puvun housut. Hän tutkaili kravattia käsissään hetken ja heitti sen takaisin laukkuun. Lucasin mustat hiukset olivat reilusti lyhyemmät kuin Harun muistamalla Lucasilla oli. Ainoa sama olivat pitkät etuhiukset, joilla tämän oli tapana piilottaa kasvonsa ilmeet.
Lucas vielä kaivoi laukustaan vahaa, jolla hän veti puolet etuhiuksistaan taakse, jättäen loput roikkumaan kasvoille.
Viimeisteltyään kampauksensa, Lucas huomasi Harun tuijotuksen. "Mitä? Olenko noin lumoava?"
...pojan puhetyyli oli ainakin ennallaan.

Haru pudisti päätään.
" minä vain..olet vieläkin niin samanlainen..et ole paljoa muuttunut.. " Haru sanoi väkinäisesti.
Haru kääntyi ja otti kantopussin joka sisälsi miekan.
" sinä voit pitää tuon makuuhuoneen, minä nukun sohvalla " Haru sanoi ja heitti kantopussin sohvalle.
Haru oli saanut tavaransa aseteltua ja huomasi nyt Lucasin vuorostaan tuijottavan tätä.
" mitä, olenko minä nyt sitten niin kiintoisa että sinun- " Harun puhe katkesi puhelimen alkaessa soida.
" Haru! no! " Haru lisäsi 'No' siihen perään nopeasti ja kuullessaan kuka puhelimen toisessa päässä puhui Haru pahoitteli ja sanoi puhuvansa miehen kanssa myöhemmin.
Haru sulki kännykkänsä ja väänsi hymyn kasvoilleen.
" eräs tuttava... " Haru sanoi ja avasi verhot.
yllättäen luoti hajotti ikkunan ja Haru ehti juuri ja juuri väistää.
" liittovaltion agentit! " Haru huusi samaa aikaa Lucasin kanssa.
ennenkuin Lucasilla oli aikaa kysyä mistä Haru tunnisti miehet, vihollisia alkoi tulla ovista.
Haru väisti tulevat luodit ja nappasi miekkapussin.
Haru meinasi tuhota nämä viholliset mutta Lucas oli ottanut tästä kiinni ja karannut ikkunasta.
" mitä helvettiä!? " Haru kysyi Lucasilta, molemmat olivat tippuneet johonkin joen tapaiseen ja olivat nyt sillan alla piilossa.

"Samaa kyllä voisi kysyä sinulta, tytteli" Lucas sanoi ärtyneenä ja olisi kaivanut tupakat taskustaan, mutta nämä olivat kastuneet käyttökelvottomiksi. Huokaisten masentuneena hän jatkoi. "Miksi helvetissä ne liittovaltion agentit sinua jahtaavat? Paljonko edes olet? 17?"
ennenkuin Haru sai yhtäkään vastalausetta sanottua, Lucas kaivoi taskustaan virkamerkin. "Englannin salaisesta palvelusta, Agentti Lucas Howland. Vaikka olenkin nuoren näköinen, vakuutan että olen täysin kelpoinen työhöni."
Sillan yli kulki ihmisiä sekä epäselviä huutoja amerikan englannilla. Lucas pudisti päätään. "Perkeleen jenkit..."

Haru näytti siltä kuin joku olisi juuri heittänyt tulikuumaa vettä tämän niskaan.
Haru kääntyi nopeasti.
" tämä ei ole hyvä...hän on agentti?? ei hemmetti! " Haru ajatteli
" anteeksi, mutta minusta tuntuu että minun täytyy lähteä " Haru sanoi ja nousi pois vedestä.
Haru repäisi liian pitkät lahkeet että farkuista tulivat vain shortsit.
Hänen täytyi päästä pakoon tai Haru saisi veivata hyvästit hyvälle rahalle.
mutta silloin Lucas oli tarttunut Harun miekan kantopussista.
" mitä?? " Haru kysyi.

Lucas hymyili hyytävästi. "Sinä et valitettavasti pääse lähtemään. Olen paljastanut sinulle oikean henkilöllisyyteni, joten minulla on oikeus 'ottaa sinut haltuuni', toisin sanoen, pidättää sinut."
Harun ollessa tyrmistyneenä, Lucas vetäisi miekan esiin pussistaan ja tarkasteli sitä. "Kai tiesit, että teräaseiden kanniskelu julkisilla alueilla on laitonta?"
Haru yritti napata miekkaansa, mutta Lucas väisti sulavasti. "Ei käääääy! Takavarikoin miekkasi ja toimitan sinut Salaisen Palvelun päämajaan!"
Lucas sujautti miekan takaisin pussiinsa ja asetti käsiraudat Harulle.

yllättäen tyttö potkaisi Lucasia kasvoille ja rikkoi käsiraudat.
Haru nappasi miekkansa ja yrittäessään pakoon lucas vahingossa tarttui tämän hiuksista.
" päästä irti! " Haru huusi mutta kun ote ei hellittänyt, tyttö veti miekkansa ja leikkasi hiuksensa.
tämä nyt lyhyet hiukset aukesivat ponnarista.
Haru kääntyi vilkaisemaan nopeasti taakseen nurmenvihreillä silmillään kohdatakseen Lucasin smaragdin vihreät silmät.
Haru lähti juoksuun ja päätyi kadulle.
Haru huomasi tikapuut ja kiipesi niitä pitkin katoille.
tämä meni maahan istumaan.
" toivottavasti hän on ruostunut näiden vuosien aikana.. " Haru mumisi.
" damn...hän on erikoisin veli jonka olen tavannut elämäni aikana...ei hemmetti nyt sanoin jo veli... " Haru totesi.

Lucas huokaisi ja kaivoi kännykkänsä taskustaan, kiittäen onneaan, että se oli vedenpitävä. "Haloo? Nyt on karkulainen haussa. Nuori tyttö. Vaaleanpunaiset, lyhyet hiukset, shotseiksi revityt farkut, t-paita ja huppari. Kantaa mukanaan kangaspussia, joka sisältää katanan. Vaarallisuustaso korkea."
"Lucas, onko tämä olevinaan vitsi?" Murisi ääni toisessa päässä.
"Ei, sir. Hän rikkoi käsiraudat omilla voimillaan. Lisäksi hän juoksi uskomattoman nopeaa vauhtia."
"Minne päin hän suuntasi?"
"Hmmm... Thamesia päin. Mainitsi kyllä menevänsä illan juhliin."
"Sinne Phantomhiven kartanolle? Menet itsekkin sinne, eikö totta?"
"K-Kyllä, sir."
"Nappaa se tyttö, hän saattaa olla yksi niistä"
Puhelu katkesi ja Lucas tuhati itsekseen. "Ensin on kyllä pakko saada tupakkaa..."

Haru oli saanut hiuksensa näyttämään paremmilta.
vaikka tämän oli pitänyt leikata ne normaaleilla kaupasta ostetuilla saksilla, oli tämä saanut ne näyttämään normaaleilta.
nyt tämän kampaus oli sama kuin silloin kun Lucas vielä muisti tämän.
Haru huokaisi, tämä ei voinut loikkia vaatteissa jotka Lucas oli nähnyt.
niimpä tämä oli hakenut laukkunsa hotellilta kenenkään huomaamatta.
Harun yllä oli musta toppi ja sen päällä normaalit shortsit.
kaulassaan tällä oli punainen huivi ja päässään musta lippalakki.
Haru astui ulos ravintolasta ja heitti laukkunsa moottoripyörän päälle.
" tarvitsen tupakan... " Haru mumisi ja hätkähti jonkun ojentaessa sellaista.
" ki- sinä! " Haru aloitti tajutessaan Lucasin virnuilevan tälle vanhaan tyyliinsä.
Haru kääntyi kannoillaan ja lähti juoksemaan.
" hän on nopea...paras alkaa juosta epäinhimillisellä nopeudella.. " Haru totesi ja nopeutti tahtia niin lujaan ettei normaali ihminen voisi tämän perässä pysyä.
mutta Haru unohti ettei Lucaskaan ihminen ollut

Lucas ohitti Harun helposti. "Hei hei hei! Neiti on hyvä eikä lähde minnekkään."
Hän sieppasi tytön syliinsä prinsessa-tyylillä ja hymyili. Haru rimpuili parhaansa mukaan, mutta Lucasin ote pysyi. "Noniin 'Haruno'... Sinulla ei taidakkaan olla sopivia vaatteita juhlia varten..."
Haru jähmettyi Lucasin sylissä, tajuten välittömästi mitä poika ajoi takaa, tuntien tämän luonteen. "Onneksi minulla on mukanani jotain sinulle!"
Haru alkoi taas rimpuilemaan mutta Lucas kantoi tämän takaisin ravintolaan ja hiippaili vessalle.
Lucas päästi Harun sylistään ja työnsi mekon tälle. "Mekko nopeasti päälle ja jos yrität karata..." Lucas veti tutun revolverinsa esille ja latasi sen. "Ihanaan pikku päähäsi tulee reikä."

Haru tuhahti ja otti mekon käsiinsä käyden vaihtamassa sen ylleen.
tullessaan pois Haru näytti hieman ärtyneeltä.
" mitä ajat takaa? Ajattelitko vahtia minua koko ajan? " Haru kysyi.
samassa Harun nyrkki oli isketty seinään jolloin seinään tuli melkein reikä, kolo siihen ainakin tuli.
" pidä mielessäsi, olisin varovainen jos luulet että olen kuin edelliset nappaamasi...jos käännät katseesi minusta hetkeksikään..minä vannon että revin pääsi irti..niin pääset palaamaan Christopher Howlandin luokse.. " Haru sähähti tajuten sitten mitä sanoi.
Haru laittoi kätensä suunsa eteen.

Lucas nosti kulmakarvaansa kysyvästi. "Christopher? aivan uppo-outo nimi minulle. Ilmeisesti joku sukulaiseni, vai?"
Poika kaivoi taskustaan tupakan jä sytytti sen. "Näytät muuten upealta, kultaseni." Lucas sanoi virnistäen.
Hänen kätensä sujahti Harun lantiolle ja liukui sitä pitkin alemmas. Haru väänteli irti Lucasin syleilystä ja poika vastasi pettyneellä ilmeellä. "Aa~ah... Maailmassa on siis naisiakin, jotka välttelevät minua..."
Vastaukseksi Lucas sai vain lyönnin päähänsä, samalla pudottaen tupakkansa. Välittömästi hän kaivoi uuden tilalle.

Haru oli syvästi järkyttynyt.
" hän ei muista Chrisiä!? tämä ei voi olla totta.. " Haru ajatteli ja nielaisi.
" onko nimi..Haru Yamada sinulle tuttu..? " Haru kysyi ja huomasi Lucasin miettivän hetken mutta pudistavan sitten päätään.
" vainiin...olet siis unohtanut kaiken...minut...Chrisin... " Haru mumisi ja meni istumaan piilottaen kasvonsa otsahiustensa alle.
Lucasin tullessa tarkistamaan itkikö tyttö, Haru löi koko voimallaan tätä että Lucas lensi seinästä läpi järkyttäen erästä pariskuntaa joka käveli nopeasti ohi.
Haru oli nyt vetänyt miekkansa huotrastaan ja osoitti sillä Lucasia.
" Lucas, kiitos mekosta, nähdään juhlissa, lupaan että siitä tulee mielenkiintoinen..ja muuten, nimeni on pelkkä Haru... " Haru sanoi ja karkasi paikalta.

"Bloody hell..." Lucas ajatteli itsekseen pidellen poskeaan, johon Haru oli lyönyt. "Siinä vasta nainen!"
Lucas ponnahti pystyyn ja naksautteni sormiaan sekä pudisti pölyt vaatteistaan. "Onkin vähän tylsityttänyt viime aikoina... Tämä Haru on kyllä saalistamisen arvoinen...."
Poika vilkaisi vaatteitaan ja totesi niiden olevan aivan liian likaiset. "Täytyy käydä vaihtamassa..." Hän mutisi.

MYÖHEMMiN

Phantomhiven kartano vilisi ihmisistä. Ensi töikseen Lucas metsästi itselleen alkoholia ja alkoi seurustelemaan ihmisten kanssa. Hän yritti parhaansa mukaan löytää vaaleanpunatukkaista tyttöä, joka oli herättänyt Lucasin kiinnostuksen.

Haru nojautui seinää vasten ja pyöritteli juomalasia kädessään.
Harulla ei ollut miekkaa kantopussissa vaan tämä oli piilottanut sen toisella tavalla.
tyttö piti enemmän omasta tilastaan, joten ihmisten sekaan meneminen olisi aivan tyhmää.
Haru huokaisi ja kiitti jumalaa kun musiikki alkoi joten ihmiset menivät tanssilattioille, tämä oli kuin sitä aikaa kun Lucas vielä muisti hänet ja Chrisin, mutta samalla tämä olisi todennäköisesti unohtanut Sebastianin.
Haru hätkähti huomatessaan tutun pojan tanssilattian toisessa päässä, ja Haru kirosi kun tämä näki pojan huomanneen tämän.
kirottu naturaalihiusväri!
Haru kääntyi ja lähti kävelemään parvekkeelle.
Haru huokaisi syvään, kyllähän hän oli tiennyt että Lucas tänne tulisi, mutta silti.

TOISAALLA

siniharmaahiuksinen poika nousi ylös tuoliltaan.
" uskon että juhlat ovat alkaneet eikö totta? sebastian " tämä kysyi kääntäen katseensa hovimestariinsa.

"Iltaa, 'Haruno'" Lucas tervehti napaten käden ja suudellen sitä.
Haru punastui ja vetäisi käden takaisin. Tälle Lucas vain virnisti ja veti Harun vyötäröltä lähemmäs itseään. "Hm? Miten olisi, kultaseni?" Hän kumartui alemmas ja puhalsi Harun korvaan. "Miten olisi yö tosi miehen kanssa?"
Lucas kuuli pienen naurahduksen ja katsoi kysyvästi tyttöön. "Mikä naurattaa?" Lucas pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan ja tarkkaili Harun nurmenvihreitä silmiä, joista näkyi epämukavuus.

" sinä et todellakaan haluaisi kokeilla minua " Haru sanoi virnistäen.
" varsinkaan kun et tiedä kuka minä olen, jos tietäisit, tietäisit myös että minua on mahdotonta iskeä " Haru sanoi ja pyyhkäisi otsahiuksiaan silmiltään.
Haru oli sanomassa jotain kun yllättäen musiikki päättyi.
Harun silmät laajenivat järkytyksestä.
" tuo...tuohan... " Haru kauhistui nähdessään liiankin tutun pojan astelen portaita alas ja hänen perässään käveli mustahiuksinen mies.
" mukavaa nähdä että te kaikki nautitte juhlasta, pyydän pitäkää hauskaa loppuun asti " Ciel sanoi virne kasvoillaan.
" he...he ovat elossa! "

"Mikä vikana, kultaseni?" Lucas sanoi brittiaksentillaan, ihmetellen Harun reaktiota. Sitten hän tarttui Harua kädestä. "Sallisitko minun esitellä teidät?"
Lucas johdatti tytön väkijoukon lävitse Cielin luokse. "Earl Phantomhive! Mikä ilo tavata jälleen!" Sitten hän vilkaisi hovimestariin tämän vierellä. "Kuten myös teitä, Michaelis herra..."
Ciel nyökkäsi vastaukseksi ja Sebastian hymyili leveästi. "Kuin myös Agentti Howland"
Lucas vilkaisi sivullaan olevaan Haruun joka tarkkaili kaksikkoa kärsimättömänä. "Aivan. Earl Phantomhive, tässä on..."
Sebastian keskeytti Lucasin esittelyn. "Herrani tuntee jo neiti Yamadan." Haru värähti pienesti Sebastianin vastauksesta.
"Heee~ Vai on sukunimesi Yamada, Haruno-chan" Lucas sanoi tyytyväisenä kuulemaansa.

" aa-ah, seko on nykyään nimesi? " Ciel sanoi ja virnisti hieman.
" jos oikein muistan, sehän oli Haru Yamada, kuuluisa palkkamurhaaja victorian ajalta.. "
" kuinka olet elossa..? " Haru keskeytti.
" tämä on mahdotonta, sinun pitäisi olla kuollut " Haru sanoi.
Ciel pyöritti silmiään ja virnisti.
yllättäen Cielin silmät vaihtoivat väriä, vaikka se oli vain murto-osa sekuntti...Haru oli varma että ne olivat punertavat.
" sinä...olet... " Haru mumisi.
Ciel käveli näiden ohitse ja virnisti.
" tule Sebastian..antaa heidän juhlia " Ciel totesi.
mutta ennenkuin sebastian ehti jatkaa, Haru pysäytti tämän.
" mitä sinä teit? " Haru kuiskasi.

Sebastian antoi viileän katseen. "En minä tätä tehnyt.... tai edes halunnut."
Haru räpäytti hämmästyneinä silmiään ja tarrautui tämän kädestä. "Lisäksi meidän täytyy jutella, Haru." Sitten hän vilkaisi Lucasiin nopeasti. "Kyse on Lucasista..." Hän kuiskasi.
Lucas katsoi kummastuneena kuiskuttelevaa kaksikkoa. "Mitä te puhutte selkäni takana?" Hän tivahti.
Sebastian katsoi Lucasiin. "Anteeksi, minun täytyy lainata seuralaistasi hetken aikaa, Agentti Howland."

TOISAALLA

He astuivat Cielin huoneen hiljaisuuteen. "Mitä Lucasille on käynyt?" Sebastian kysyi huokaisten. "Tapasimme hänet noin kuukausi sitten, ei minkäänlaisia muistoja viimeisistä 600 vuodesta..."

Haru nojasi seinää vasten.
" huomasin, hän ei muistanut minua, eikä hän reagoinut Chrisin nimeen ollenkaan...lisäksi hän yrittää iskeä minua, vaikka hänen pitäisi tietää että en ole kiinnostunut mihinkään rakkauteen liittyvästä...+ että olen hänelle enemmänkin sisar " Haru kertoi.
" entä Ciel, hänen olisi pitänyt kuolla jo monta sataa vuotta sitten, kuinka hän on demoni? " Haru kysyi.
" ja kuinka sinä...vielä hänen hovimestarinsa? " Haru kysyi.

TOISAALLA

Ciel otti otti huikan limonaadistaan.
" joten herra Howland...onko sinulla hauskaa näissä juhlissa? " Ciel kysyi virnistäen julmasti.
Cieliä nauratti Lucasin tilanne, demoni kun oli, hän sai enemmän nautintoa muiden tuskasta kuin ihmisenä.
" hämääkö kun kaikki muut tietävät menneisyydestäsi enemmän kuin sinä? "

Sebastian istui alas huokaisten. "Pitkä tarina lyhyenä, eräs Claude Faustus niminen demoni ilmestyi Alois Trancy nimisen pojan kanssa. Noh... Kaikkea tapahtui ja tämä Alois Trancy toivoi ettei kukaan saisi Ciel Phantomhiven sielua ja hänet muutettiin demoniksi."

TOISAALLA

"Itseasiassa ei, rakas demonini." Lucas virnisti ja pyöritteli shampanja lasia kädessään. "Tunnen, etteijokin sisälläni halua muistaa menneisyyttäni ja uskon sitä."
Sitten hänen kasvonsa synkistyivät. "Mutta... Tuo Haru...Hän tuntuu jotenkin tutulta ja turvalliselta... Haluan muistaa hänet." Lucas hörppäsi lasistaan. "...Ja haluan saada hänet itkemään..." Hän hymyili pirullisesti itsekseen.

" hmmm-m...uskon että jos muistaisit...et juttelisi kanssani näin ystävällisesti. " Ciel sanoi ja saadessaan Lucasilta oudoksuvan katseen, Ciel virnisti.
" ei mitään...mikset ole jo tanssimassa? " Ciel kysyi yllättäen.
Ciel huokaisi itsekseen, hän ei ikinä pitänyt Lucasista, edes ihmisenä.
asialla ei ollut mitään tekemistä siinä että Lucasilla ja Sebastianilla...niin, Ciel ei vain pitänyt Lucasin luonteesta, lisäksi Ciel oli erittäin pitkävihainen..muisto Lucasin leikkimisestä tämän keholla sai Cielin yllättäen rikkomaan lasin.

TOISAALLA

" ymmärrän, mutta jos me kaikki olemme selvinneet tänne asti...luuletko että myös Hiroshi järjestöstä on selvinnyt? " Haru kysyi.
" ei vain hän " kuului yllättäen ovelta.
Harun ja Sebastianin ilmeet muuttuivat järkyttyneiksi.
" sinä olet...Hideyoshi Elliot! " Haru ihmetteli järkyttyneenä.
Elliotin hiukset olivat valkoiset kuin ennenkin ja silmät vaalean vihreät, mutta nyt tämän kaulaa koristi suuri arpi, kuin joku olisi ampunut keskeltä tämän kaulaa.
Haru kykeni näkemään arven smokin kauluksen takaa.
" jos sinä olet täällä...onko Marukin- "
Elliot laski katseensa maahan maahan ja pudisti päätään.
" hän...Maru Haruna kuoli jo monta vuotta sitten, minun epäonnistumiseni seurauksena " Elliot sanoi ja nosti katseensa.
" niinkö, no..sille ei sitten voi mitään " Haru yllättäen sanoi.
" minä menen tekemään mitä- tarkkailemaan Lucasia " Haru sanoi ja käveli ulos huoneesta.
Elliot ei sanonut mitään tytölle vaan kääntyi katsomaan Sebastiania.
" demoni Ciel Phantomhive...kuka olisi uskonut " Elliot naurahti virnistäen.
" olet jumissa koko elämäsi ajan..eli ikuisesti " tämä jatkoi