this is sparta XD K.18

Lucas lysähti lattialle, ollen vielä heikkona Harun käsirautohen takia. "En tappaakseni..." Hän pudisti päätään. "En pystyisi siihen."
Hän katsoi ylös Sebastianiin. "Haluan vain saada tietää, onko hänellä kaikki kunnossa. Hän yhtäkkiä napsahti ja Chris-"
Sebastian ei voinut uskoa silmiään. Yleensä niin itsevarma ja ylpeä Lucas oli nyt niin heikko. "Chris? Mitä Christopherille tapahtui?" Sebastian meni polvilleen Lucasin viereen, asettaen kätensä Lucasin olkapäälle.
"Hän... hän.. Voi luoja, Chris!" Lucas purskahti itkuun. Se oli jo toinen kerta, kun Christopher kuoli, mutta se sattui Lucasiin vain enemmän.

Ciel hätkähti.
" hoi! oletko kunnossa?? " Ciel ihmetteli kun Lucas rupesi itkemään.
Ciel nielaisi kerran mutta nousi ylös ja käveli Lucasin luokse tarttuen poikaa olkapäästä.
" Lucas rauhoitu! autamme sinua löytämään Harun okei!? ja kerrot meille myöhemmin mitä tapahtui..sittenkun pystyt siihen " Ciel sanoi ja halasi poikaa joka halasi takaisin.
" joten..itke nyt vaikka hetki..sinulle ei ole vielä kiire minnekkään " Ciel sano rauhoitellen vanhempaa poikaa.

MYÖHEMMIN

Ciel juoksi huoneeseen.
" Lucas, taidan tietää missä hän on! hän asuu varmaankin kylässä jossa tämän perhe joskus asui, Yamadahan oli sukunimi eikö? " Ciel odotti ennenkuin jatkoi mutta jatkoi heti kun poia nyökkäsi.
" luin vähän kylästä, ja ilmeni ettei Haru ollut kovin pidetty siellä, oli kuitenkin yksi perhe joka ei hylkinyt tätä, uskon että Haru on siellä " Ciel sanoi.

TOISAALLA

Haru makasi hiljaa sängyllä muistellen tapahtumien kulka.
" voi luoja...hän jopa aneli..ehkä minä olen todellakin...demoni.. " Haru mutisi pitäen kättä silmiensä suojana kun valo paistoi kirkkaana tämän silmiin.
" hmph..hän ei ikinä anna minulle anteeksi, varmaan nytkin etsii minua aseet kourassa.. " Haru naurahti itsekseen.
normaali tyttö olisi varmaan itkenyt tässä tilanteessa, mutta Haru ei voinut enään..tällä ei ollut enään jäljellä kyyneliä joita itkeä, tämä oli tuhlannut kaiken siellä kellarissa ja muutenkin kun tämä oli pieni.
ainoa paikka jossa haru ei voinut itkeä oli tämä paikka, ainut paikka jossa haru pystyi hengittää rauhassa pelkäämättä että kukaan kävisi tähän käsiksi.
Haru muisti Lucasin kasvot kun tämä jutteli Lucasin kanssa kahvilassa, tämä oli puhunut vähän nolostuneena ongelmistaan jollekki tuntemattomalle pojalle, Haru hymähti vähän mutta näyn peitti Lucasin itkevät kasvot.
sitten Haru tajusi ketä ajatteli.
Haru nousi nopeasti ylös ja otti pyyhkeensä ja käveli kylpyyn.
Haru pysähtyi suihkuhuoneessa ja virnisti vähän.
" tiesin että he pitivät ulkona kylpemisestä...mutta että oikein rakentaa kuuma lähde tuonne ulos. " Haru nauroi ja käveli ulos veteen, taloa peitti suuret lehtipuut jotka havisivat ulkona.
Haru laittoi pyyhkeen altaan reunalle ja laskeutui veteen.
tämä hiukset oli sidottu jännästi ylös ja Haru istui vedessä aivan kaulaa myöten.
sitten tämä kuuli huutoja, ulkopuolelta taloa, ja samassa...vähän liiankin tuttu poika loikkasi puiden lomasta, näköjään tajuten liian myöhään ettei jatkona ollut enään puita.
kuului suuri molskahdus kun poika tippui veteen, Haru oli unohtanut miekkansa huoneeseensa, tämä ei ollut ikinä tehnyt moista virhettä.
Haru ei ollut varma oliko nähnyt oikein, mutta tämä peruutti vähän matkaa altaassa.

TOISAALLA

Ciel juoksi sebastianin kanssa talon ovelle.
" hemmetti kun se Lucas ei voinut odottaa edes sekunttia, sanoinhan etten tiedä miten pitkälle puureitti vie.. " Ciel mutisi koputtaen oveen jolloin vanha nainen tuli avaamaan.
" anteeksi, mutta tunnetteko Haru Yamada nimisen tytön? " Ciel kysyi.
nainen oli hetken hiljaa mutta hymyili sitten hermostuneesti.
" e-en tiedä, riippuu.. " nainen sanoi jopa hikoillen vähän.
" älä huoli, en ole saattamassa häntä lukkojen taakse tai aikomassa satuttaa, sitä vain että eräs ystävämme halusi tavata hänet..hänkin siis vain haluaa jutella, emme aio aiheuttaa mitään harmia " Ciel sanoi huokaisten.
" aino siinä tapauksessa, hän on ulkokylvyssä juuri nyt, jospa tulisitte sisälle odottamaan " nainen sanoi huokaisten helpotuksesta, mutta ennenkuin sebastian tai ciel ehti vastata, nainen pakotti nämä mukanaan sisälle.

"Au hemmetti..." Lucas mutisi pidelleen päätään. Hänen päällään oleva kauluspaita oli läpimärkä ja sen läpi näkyi Lucasin hyväkuntoinen kroppa. Haru tuijotti naama punaisena, mutta varautuneena poikaa.
Lucas räpäytti silmiään ja näki Harun alastoman ruumiin. Hänkin lehahti punaiseksi ja peitti kasvonsa käsillään. "Voi ei! Anteeksi!" Tämä huusi hätäisesti.
Hetken kuluttua Haru yskähti ja Lucas veti kätensä kasvoiltaan ja näki Harun poistuneena vedestä, kietoutuneena pyyhkeeseen. Lucas nousi seisomaan vedestä näyttäen tyhjiä käsiään. "Ei aseita, näetkö? Tahdon... vain jutella..." Hänen äänensä murtui loppua kohden. "Kunhan et vie minua sinne... loukkoon enää..."

Haru oli hetken hiljaa, tämä astui veteen, tosin tällä kertaa pyyhe ympärillään.
" se loukko...oli kotini vuosia " Haru näki Lucasin katsovan tätä ihmettyneenä.
" tunsin sen paikan ja sen aseet parhaiten..tosin silloin minä en ollut käyttäjä, vaan minua kidutettiin, muistatko kun sanoin etten ole koskaan tiennyt miltä tuntuu elää kuin ihminen, se johtui siitä ettei minua olla minään muuna kohdeltukkaan, minä menetin järkeni monta kertaa siellä...kunnes äitini kuoli tulipalossa.. "
palavan talon kuva tuli harun mieleen ja tämä värähti kerran.
Haru halasi yllättäen Lucasia.
" olen...niin pahoillani.. " Haru sanoi.
" en voi itkeä puolestasi sillä ei ole enään mitä itkeä... " Haru jatkoi.

Lucas haki sanoja hämmentyneenä. "Tapoit Chrisin... En voi anteeksiantaa tekoasi, mutta..." Hän kietoi kätensä harun ympärille, vetäen tätä lähemmäs. "Vaikka Chris on minulle tärkein, aina, olet sinäkin minulle tärkeä..."
Haru tuijotti typertyneenä Lucasia, joka punastuneena työnsi tytön kauemmas. "Öh... Siis... En tarkoita että rakastaisin sinua. Tarkoitan siis, että olet kuin sisko minulle." Sitten hän naurahti pienesti. "Olet todellakin kuin oikea siskoni. Olimme aina toistemme kimpussa. Muistutat minua hänestä."
Lucas hymyili Harulle lämpimästi. "Se oli vain... mitä halusin sanoa..."

Haru hymähti ja nauroi pienesti.
" olen kiitollinen, taidat olla ensimmäinen joka on minulle sanonut että olen tärkeä, kiitos " Haru sanoi.
" pliis, saatte minut oksentamaan.. "
Haru käänsi katseensa poikaan joka seisoi puun oksalla.
" ku-kuka " Haru ihmetteli perääntyen.
" pidät häntä tärkeänä....? ihmettelinkin mikset ollut jo tappanut Harua...no hoidetaan sitten sinutkin " Hiroshi sanoi ja samassa tämä kohotti kätensä ja haru lensi puuta päin.
" minne sinä olet menossa...? " Hiroshi kysyi ja laski pari tippaa jotain ainetta altaaseen.
Haru yskäisi pari kertaa kunnes tajusi mitä Hiroshi oli tekemässä.
" Lucas pois altaasta!! " Haru huusi mutta liian myöhään, Lucas oli kadonnut.
" mitä sinä teit hänelle!!!?? " Haru karjui.
Hiroshi vain nauroi.
" lähetin ajassa taaksepäin...sinun aikaasi... " Hiroshi nauroi.

TOISAALLA

" herra! herra!! " Lucasin korvassa kuului kovaa huutoa, ja kun tämä avasi silmänsä, istui pieni tyttö vaaleanpunaisilla hiuksilla tämän vieressä.
" hienoa, oletteko kunnossa`" tyttö kysyi.

”Mitäh…” Lucas tuijotti silmät pyöreinä tyttöä, joka oli aivan kuin Haru, paitsi paljon nuorempi.
Lucas kömpi ylös maasta ja katsoi ympärlleen. Hän oli puiden keskellä. Yhdestä suunnasta näkyi puiden lomasta rakennuksia, samanlaisia kuin Harun koti kylässä. Oliko hän joutunut kauemmas talosta?
Hän nielaisi. ”Hiroshi, sinä paskiainen! Odotas kun saan sinut käsiini ja jos olet tehnyt jotain—” Lucas huusi täyttä kurkkua, mutta keskeytti lauseensa ja siirsi katseensa tyttöön, joka oli perääntynyt vähän hänestä. ”Hei, sinä… Mikä sinun nimesi on?”
Tyttö pysyi hiljaa katsoen tätä pelokkaana. Sitten Lucas tajusi hänen silmiensä muuttuneen punaisiksi. Hän sulki silmänsä ja yritti rauhoittua. Lopulta avatessaan silmänsä, ne olivat muuttuneet takaisin smaragdinvihreiksi. Hän käveli tytön luo ja polvistui tämän eteen. ”Anteeksi, pelästytinkö sinut?” Hän silitti tytön päätä ja hymyili parhaansa mukaan. ”Mikä on nimesi? Minä olen Lucas.”

tyttö hymähti.
" Haru Yamada, voit sanoa vain Haruksi " Haru hymähti.
" Lucas... " Harun ilme muuttui yllättäen hieman ilmeettömäksi.
" sinun kannattaisi lähteä ennenkuin jotain pahaa tapahtuu sinul.. "
" Haru! "
Harun silmät levisivät laajaksi tämän kasvojen muuttuessa kauhistuneeksi.
nainen käveli Harun luokse, näkemättä Lucasia.
" et halua myöhästyä..ethän... " nainen lirkutti.
" äiti... " Haru sanoi ja samassa nainen iski tätä kasvoille.
" älä kutsu minua tuolla nimellä hirviö!!! " tämän äiti karjaisi.
Haru suojasi kasvojaan käsillään pyydellen anteeksi.
tämän äiti nappasi tytön hiuksista ja kun Lucas yritti estää, pojan kädet menivät naisesta läpi.
Lucas pystyi vain seurata kun Haru käveli hiljaa äitinsä perässä, sitten nämä saapuivat talolle, nainen odotti että Haru oli tullut sisälle ja Lucas pääsi ihan oven läpi.
Harun äiti veti maton pois ja tyttö karkasi huoneen nurkkaan.
" ei!!! älä minä pyydän!!! mitä tahansa muuta!! " Haru kirkui mutta tämän äiti tarttui harun kaulasta ja raahasi tämän pakosta kellariin.

Lucas yritti iskeä Harun äitiä suojellakseen tyttöä, mutta tietysti epäonnistui. Pian Haru oli kellarissa ja hänen äänensä kajahteli. Lucas katsoi alas luukusta nielaisten. "Tästä ei tule kovinkaan kivaa..." Hän mutisi ennen kuin syöksyi perään.
Kellari oli aivan samanlainen, kuin vuosia myöhemminkin. Nainen oli juuri laittanut samaiset käsiraudat Harun ranteisiin, joita tämä oli käyttänyt Lucasiin. Hän juoksi tytön luokse, kietoen kätensä tämän ympärille. "Älä huoli. Minä suojelen sinua."
Haru nyökkäsi, luottaen Lucasiin. Harun äiti oli lähestymässä, kun Lucas veti revolverinsa ja ampui tätä olkapäähän. Kummasti kyllä, luoti upposi ja Harun äiti huudahti kivuliaasti.

Harun äiti katsoi järkyttyneenä olkapäätään.
sitten tämän vihainen katse siirtyi tyttöön.
" hirviö!! anna tyttäreni takaisin!!! " nainen karjaisi ja heitti pullollisen pyhää vettä sekä Harun että Lucasin päälle.
jostakin syystä Lucaskin sai palojälkiä.
" Lu-Lucas!! " Haru älähti jolloin tämä näki naisen vetämän pienen kirjasen.
nainen vei sormiaan kirjalla jolloin siihen ilmestyi noitien kielellä kirjoitettua loitsua.
tmä rupesi puhumaan omituisia sanoja ja Haruun sillä oli suuri vaikutus.
tämä silmissä kavahti punaista väriä aina välillä, kuin sydämen sykähdyksenä.
Haru alkoi riehumaan kahleissaan.
" pahanolo muoto...päästä irti tyttärestäni!! " nainen karjaisi.
Haru alkoi nauramaan, aivan samaa naurua kuin silloin kun tämä tappoi Christin.
Harun äiti puri huultaan ottaen pienen veitsen pöydältä, se oli hopeaa.
Harun naurui hyytyi ja se muuttui anelemiseksi.
" mitä sinä itket...sinä hirviö...et kuole pelkästä hopeasta!! " nainen kirkaisi ja puukotti harua monesti.
ikävä kyllä, harun haavat paranivat myös nopeammin kuin ihmisellä.
Haru nyyhkytti pitkään kunnes tämän äiti lopetti.
osa iskuista oli päässyt Lucasiinkin, mikä oli omituista, ehkä vain ja ainoastaan aseet demoneita vastaan toimivat.
" jää tänne! kolme päivää! ei vettä..ei ruokaa.. " Nainen ärähti ja käveli yläkertaan sulkien ulospääsyreitin.
" Lu-lucas...oletko kunnossa? " Haru kysyi.
" minä paranen...nopeasti...mutta entä sinä? " tämä jatkoi.

Lucas virnisti. "Eihän tässä mitään. Nämä eivät ole mitään verrattuna Ha-" Lucas tajusi melkein puhuneen ohi suunsa ja läimäytti kätensä suulleen.
"Noh... Kuitenkin. Parannun itsekkin myös nopeasti." Hän pörrötti Harun hiuksia ja hymyili. "Mutta..." Lucasin ilme synkkeni. "Miten selviät ilman ruokaa kolme päivää?"
Molemmat olivat hetken mietteissään, kunnes Lucas yllättäen nousi ylös ja ryntäsi lukitulle luukulle. "Siihen meneekin viimeinen luoti..." Hän mutisi ja ampui lukkoa.
Hän työnsi luukun auki ja nosti päänsä ulos. Hän huomasi Harun äidin, joka tuijotti tätä yllättyneenä. "Näetkö sinä minut?" Hän kysyi.

" hän jää jumiin sinne!? " Haru huudahti ja yritti rimpuilla järjestön sotilaiden ottessta.
" aivan..jos hän jää sinne liian kauaksi aikaa " Hiroshi naurahti.
Haru heitettiin tyrmään josta ei ollut ulospääsyä.
tämä tavarat olivat tämän talossa, mummun ja papan talossa ( haru antanut lempinimet XD )
ja naisvartijat olivat vaihtaneet Harun vaatteet jotka olivat löytyneet tämän altaan viereltä.
Haru huokaisi kunnes muisti mitä tällä oli mukana.
Haru veti pienen kirjasen ja muisti tämän käytön.
Haru tärisi ja vei sormensa kirjasen tyhjillä sivuilla.
" yhdistä...minut menneeseen " Haru sanoi ja samassa kirjaan ilmestyi noitien kirjoituskielellä sanoja.

TOISAALLA

Harun äiti ojensi kätensä jolloin tämän käteen tuli kirja.
" sinuna lähtisin täältä...en tiedä mitä teit sen olennon luona...mutta ette vie tytärtäni!! " nainen karjaisi kunnes kuuli huutoa.
se oli haru.
" Lucas!!! Lucas!! sinun täytyy häipyä!! et voi jäädä tänne!! " tämän suusta kuului nyt vähän vanhempi ääni.
" jäät jumiin aikaan!! sinun täytyy etsiä ulospääsy!! " tämä huusi.

Lucas tuijotti ihmeissään tyttöön, joka puhui vanhemman Harun äänellä. "Mitä..? Voi helvetti!" Hän kirosi ja hyppäsi ylös. Hän veti taskustaan ruosteisen, kaksikymmentä senttisen veitsen, jonka kahvan yläpuolella oli rattaita. "Anteeksi, Chris... Rikoin lupaukseni..." Lucas huokaisi ja tarttui yhdestä rattaasta ja vetäisi nopeasti. Veitsi päästi äänen, joka kuullosti moottorilta, aivan kuin moottorisaha oltaisiin vetäisty käyntiin.
Lucas osoitti veitsellä Harun äitiä kohti, vaikkakin veitsen ruosteinen terä oli nyt kasvanut yli puolitoista metriseksi. Hän hymyili naiselle tavallista hymyäään. "Pahoittelen, mutta puolustan tuota tyttöä viimeiseen asti." Hän sanoi hyökäten samalla.

" quortios... " nainen sanoi ja samassa pöytä lensi Lucasia päin.
" älä unohda...että olet noitaa vastassa...sinuna pakenisin... " nainen naurahti.
" riittää jo Lucas!! olen käynyt tämän läpi jo! tiedän mitä on tapahtunut ja olen kestänyt sen kertaalleen!! sinä et saa jäädä tänne!! Hiroshi lukitsi sinut tähän aikaan jotta jäisit tänne! sinun täytyy löytää tie pois!! kuuntele Lucas, minut aiotaan teloittaa, joten...mitä teetkään täällä ei auta minua enään... " Haru sanoi ja laski kasvonsa.
" Lucas...minulla ei ole enään aikaa...sinun täytyy olla tasan kymmenen minuutin päästä paikassa jossa heräsit! tuon sinut takaisin juuri ennenkuin jäät tänne! se on viimeinen asia mitä min.. " ja silloin Haarun silmät menivät kiinni tämän jättäessä nuoremman kehonsa.

NYKYAJASSA

Haru avasi silmänsä, tämän aika oli kulunut.
" hemmetti...sinun on parasta olla tasan kymmenen minuutin päästä siellä...Lucas! " Haru mutis

Lucas vilkaisi nuoreen Haruun. Hän tiesi, että tyttö oli pakko jättää, mutta hän ei olisi halunnut. "Haru!" Hän huudahti ja juoksi tämän luokse. Hän sieppasi tytön syliinsä ja juoksi nopeasti ovelle. "Missä suunnasta löysit minut?" Hän sanoi katsoen ympärilleen.
Haru osoitti vapisevalla kädellä talon taakse ja Lucas lähti kiireellisesti juoksemaan. "Missä se paikka nyt on?!" Lucas murisi juoksien metsän läpi.
Hän lopulta pääsi aukiolle, jost Haru oli löytänyt tämän ja laski tämän alas. "Okei Haru... Tässä me eroamme..." Lucas suuteli Harua otsalle ja tämä punastui. "Lupaan kuitenkin, että tapaamme jälleen. Et välttämättä muista minua, mutta minä tulen pelastamaan sinut. Olet kuitenkin rakas 'pikkusiskoni'" Hän naurahti ja halasi tyttöä vielä kerran.

Haru nyökkäsi ja samassa Lucas alkoi hohtaa.
tämä pisti kätensä silmiensä eteen ja kun hohtaminen loppui, Lucas oli kadonnut.

TOISAALLA

Haru hätkähti kun miehet ryntäsivät tämän selliin.
Hiroshi tuli näiden mukana.
" ottakaa hänet " tämä käski ja miehet tarttuivat harusta.
Haru vietiin saliin ja tämän ympärillä oli monta salamurhaajaa.
miehet iskivät Harun pään jollekkin kivipaasille.
" Haru, sinä olet toimittanut suuren rikoksen, ja se oli kun karkasit järjestöstä...se meinaa kuole.. "
" tiesin sen... " Haru keskytti Hiroshin.
" tiesin sen alusta asti...mutta...miten voin jäädä tänne jos te olette piilottaneet tietoja minun menneisyydestäni vuoden ajan!!?? " Haru karjaisi.
" mitä? minä kun ajattelin että eläisit paljon onnellisemmin ilman muistojasi...et taida vieläkään muistaa kunnolla...mitä tapahtui äitisi kuolinpäivänä.. " hiroshi sanoi ja samassa Haru oli iskenyt vartijat pois ja hyökkäsi tätä päin.
Hiroshi ei edes liikkunut kun haru iskeytyi maahan.
" mitä nyt...suutuitko kenties...? " Hiroshi nauroi ja samassa Haru nousi ilmaan ja tämän kädet aukenivat tämän molemmille puolille.
" Haru...tiedäthän miten tämä menee...minä tapan sinut sinun omalla aseellasi...ja sitä ennen saat sanoa viimeiset sanasi." Hiroshi sanoi ottaen Harun miekan.
" no..mitä haluat sanoa...? " Hiroshi kysyi huvittuneena.
" en ikinä luovuta! en teille tai kenellekkään!! tapatte minut nyt, ja minä tulen hakemaan teidät helvetistä mukaani!! minä en kuole!! ennenkuin koko tämä paikka on maan tasallaja te kaikki helvetissä!! " Haru huusi.
" hyvä on sitten...nähdään sitten kun tulet helvetistä takaisin " Hiroshi naurahti ja kohotti Harun miekan.

Miekan terän osuessa kuitenkin maahan, se ei ollut leikannut lihaa. Haru oli nyt Sebastianin sylissä ja katsoi silmät pyöreinä ympärilleen. "Taitaa olla, että meidän olemassa olomme on unohdettu kokonaan..." Sebastian virnisteli silmät kiiltäen punaisina.
Sebastian laski Harun alas käsivarsiltaan ja veti hopeiset veitsensä esiin. "Onpas täällä paljon rottia." Hän huokaisi itsekseen ja hyökkäsi.
"Haru!!!" Kajahti kova ääni ihmisjoukon takaa. Lucas hengitti raskaasti ja hänen hiuksensa olivat tavallista sotkuisemmat. "Luojan kiitos olet kunnossa!"
Hän huitaisi etuhiuksiaan nähdäkseen paremmin. "Tulin takaisin..."

" Lucas! " Haru huudahti yllättyneenä.
" en yleensäkkään pidä siitä jos minut unohdetaan... " kuului Harun takaalta.
Haru käänsi katseensa nuoreen poikaan.
" ciel.. " tämä sanoi yllättyneenä.
Ciel veti silmälappunsa pois.
" Sebastian! tämä on käsky tuhoa tämä paikka! ja sen asukkaat! " Ciel huudahti.
Haru katsoi kun ihmisiä kuoli toisensa jälkeen, sitten tämä pisti pienen huomion, puolet juoksivat pakoon, ja Hiroshia ei näkynyt missään.
sitten tämä tajusi suuren linnun lentävän ulos.
" odota!!! " Haru huudahti ja pysähtyi nopeasti.
" kiitos...Lucas...ja muuten...minä muistan " Haru sanoi virnistäen, viitaten siihen mitä Lucas oli sanonut nuoremmalle Harulla ja yllättäen tyttö katosi väkijoukkoihin.

TOISAALLA

Haru oli seurannut lintua jo vähän aikaa, lopulta tällä meni hermot ja Haru oli juuri hyökkäämässä kun lintu kaarsi tätä kohti.
Nopeasti Haru väisti ja terävät kynnet vetivät liian läheltä.
Haru hätkähti ja väisti seuraavaa iskua, sitten yllättäen lintu otti ihmisen muodon ja loikkasi Harun päälle.
Hiroshi tarttui Harun kaulasta jolloin Haru ei saanut happea.
" mikset jo ymmärrä ettet voi tuon tasoisena saada minua tapettua...tai äitisi tappajaa...mikset jo kuolisi? " Hiroshi sanoi nauraen pienesti.
" sori...en...ole tottunut..kuolemaan helposti.. " Haru sanoi, tältä rupesi loppumaan happi kuin yllättäen Hiroshi päästi irti ja väisti luoteja.
" hoo..hoitelitte puolet väestäni noin nopeasti..no, olettehan molemmat demoneita.. " Hiroshi naurahti ja kun haarukat lensivät tätä kohti niin ne vaihtoivat suuntaa nopeasti Harua kohti.
mutta Lucas ehti pelastaa tytön ajoissa.
" kaksi demonia...yksi puolidemoni..ja yksi ihmisnulikka...minun täytyisi vain napata teistä kiinni ja tappaa teidät...mutta mitäs hauskaa siinä on? no...pitäkää hauskaa, kun vielä voitte...ja Haru! se onnettomuus on jättänyt jälkensä sinuun...olet heikko.. " tämä sanoi ja yllättäen mustat siivet tulivat tämän selkään ja Hiroshi karkasi.

"Hiroshi!!! Hemmetti saatanan pelkuri!!" Lucas kirosi tämän perään. Pian Hiroshi oli kuitenkin kadonnut horisonttiin.
Sebastian huokaisi suoristaen vaatteitaan. "Sait ilmeisesti asiasi hoidettua? Mekin siis taidamme häipyä."
Lucas nyökkäsi "Kiitos, Sebastian-niisan." Hän mutisi ja polvistui Harun vierelle. "Oletko kunnossa Haru?"

TOISAALLA

Christopher oli lyhistyneenä oven edessä. Hän hengitti raskaasti yrittäen kangaspalalla tyrehdyttää vuotavaa haavaansa. Ihmeenkaupalla Christopher oli selvinnyt Harun kidutuksesta sekä pudotuksesta.
Kauempaa kuului siipien lyöntiä, jotka lähestyivät. Lopulta kuului kahden jalan osuvan maahan. Christopher nosti katseensa. "Kesti jo ihan tarpeeksi kauan." Christopher mutisi kuivalla kurkullaan.

Haru nyökkäsi virnistäen.
" mokoma linnunkuvatus.. " Haru mutisi nousten ylös.
Ciel tuhahti itsekseen.
" en voi uskoa että lähdin tähän ajolähtiin ja hiroshi pääsi pakoon " Ciel mutisi.
Haru hymähti ja yllättäen tämä näki Lucasin laittavan jotain tämän kädelle.
" hovimestarin merkki? " Haru kysyi yllättyneenä.

TOISAALLA

Hiroshi virnisti ja käveli pojan luokse.
" hmm..nämä jäljet täytynee korjata jollain toisella keinolla.. " tämä mutisi.
Hiroshi tarttui pöydällään olevaan ohjaimeen.
" aivan kuten pääsen menneisyyteen...niin pääsen myös tulevaisuuteen...siten loin sinut ja ikävä kyllä, Christ, joudun korvaamaan sinun voimiasi " tämä sanoi ja nappasi pojasta.
Hiroshi pakotti jotain pojan kurkusta alas jolloin tämän haavat paranivat, mutta samalla...Christ sai selästään pitkiä nyrkin paksuisia lonkeroita niin mota kuin halusi.

"Mitä...?" Christopher henkäisi ja katsoi ihmeissään selästään kasvavia lonkeroita. Hän liikutti yhtä lonkeroista ensin varovasti ja sitten lopulta uskaltautui nostamaan läheiseltä pöydältä lasin. Hän piteli sitä hetken kunnes lasi räsähti rikki. "Täytyy kai harjoitella voimien käyttöä..." Hän naurahti itsekseen.

TOISAALLA

"Olen pahoillani kaikesta." Lucas sanoi. "Menin todellakin yli rajojen. Toivoisin, että annat anteeksi ja palaat palvelukseeni."
Lucasin huulet koskettivat kevyesti Harun poskea. "Sinua parempaa en kuitenkaan löytäisi." Hän sanoi puoli vitsailevalla äänellä.

" vain jos et pakota minua kokkaamaan " Haru sanoi tuohtuneena.
sitten tämä tajusi Cielin ja Sebastianin häipyneen.
Haru huokaisi ja virnisti vetäen nyrkillä leikkisästi Lucasin olkapäähän.
" ensin sinun täytyy löytää minulle hovimestarin vaatteet. " Haru sanoi.

PALJON MYÖHEMMIN

Haru pisti hovimestarin vaatteet päällensä.
tällä kertaa Lucas sai olla tämän vierellä.
" ei sovi näin " Haru sanoi ja naurahti napsauttaen sormiaan saaden pojan muodon.
" parempi...eikö? " Haru kysyi virnistäen.
Haru meinasi vielä suoristaa solmion kun yllättäen jokin tarttui tästä.
Harun ympärille kietoutui tiukasti joitain omituisia lonkeroita.
" Lu-Lucas...takanasi.. " Haru ähkäisi.

Lucas tuijotti silmät pyöreinä Harun ympärille kiertyvää lonkeroa. Sitten hän tunsi kuinka hänen selkäänsä pitkin kulki jotain. Se kiersi hänen kaulaansa pitkin ja tunki Lucasin suuhun. Hän sai hädin tuskin henkeä, kun lonkero liukui ulos suusta ja takaisin tasaiseen tahtiin.
Toinen lonkero oli hänen ympärillään, estäen käsien liikkumisen ja se oli juuri luikertelemassa Lucasin nyt avonaisiin housuihin. Lucas voihkaisi lonkeron ollessa edelleen hänen suussaan. Toinen lonkero oli kiertynyt hänen jo kovettuvan pituutensa ympärille aiheuttaen nautintoa pojalle.
Lucas katsoi puoli avonaisilla silmillään Haruun, joka katsoi punastuen pois päin, yrittäen olemaan huomioimatta edessään olevaa näkyä. Lucas huokaisi mielessään helpotuksesta, sillä hän ei halunnut Harun näkevän tätä tässä tilassa.
Lonkeroita luikerteli Lisää Lucasin paidan alla ja lopulta repäisivät valkoisen kauluspaidan kappaleiksi. Ne hyväilivät Lucasin hyväkuntoista ruumista aiheuttaen nautinnollisia, mutta hiljaisia äännähdyksiä hänen suustaan, jota yksi lonkeroista vieläkin armottomasti kiusoitteli.

Haru bittet her lip and tried to figure out the plan.
but it was very hard when these tentacles were holding her.
Haru bitted suddenly one and they letted go of her.
Haru garbbed phone and putted in Phantomhives number, but at the last number Haru only was able to make a call, when something grabbed her leg and pulled her back.
" shit! " Haru hissed when tentacles shutted her mouth.
" Lu-Luc... " Haru tried but it was impossible to her to save him in human body, in Ray's Body.

TOISAALLA

Ciel käänsi rennosti päätään.
Sebastianin kädet liukuivat tämän keholla kun puhelin rupesi pärisemään.
" hmm-mm? pitäisikö vaivautua? " Ciel mutisi.

Sebastian pujahti nopeasti puhelimelle ja nosti luurin korvalleen. Hän pysyi hetken hiljaa. Jonkin ajan kuluttua hän laski luurin paikoilleen ja palasi sängylle. "Se oli vain pilapuhelu." Sebastian virnisti ja suuteli Cieliä huulille.

TOISAALLA

Lucas älähti pienesti tuntiessaan jotain kylmää takanaan. Hän sulki silmänsä, kun lonkero työntyi hänen sisäänsä nopeasti. Hän tunsi kivun kulkevan selkärankaansa pitkin, kun aivan liian iso lonkero tunkeutui loppuun asti, osuen erääseen tiettyyn kohtaan Lucasin sisällä.
Lonkero oli hetken paikallaan, kunnes se viimein alkoi liikkua, aiheuttaen Lucasin voihkivan äännekkäästi. Aikaisemmin´Lucasin suuta tukkinut lonkero oli nyt siirtynyt hyväilemään pojan kasvoja. Kipu oli pian muuttunut puhtaaksi nautinnoksi. Yleensä niin ylpeä Lucas oli nyt kuin sulaa vahaa lonkeroiden armoilla. "Voi luoja....!" Lucas hengähti huohotuksensa seasta.
Huomaamattaan Lucas oli alkanut liikuttamaan lantiotaan lonkeron tahdissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän tunsi sellaista nautintoa ja halusi vain tuntea lisää. Hän nautti aina vain enemmän jokaisesta kerrasta, jolla lonkeroi osui hänen sisällään olevaan kohtaansa.
Lucas oli antanut täysin tunteilleen vallan.