this is sparta XD K.18

Sebastian naurahti hiljaa. "En oikein tiedä... Jotenkin vain tiesin, että luovuttaisit..." Ciel ei vastannut, mutta Sebastian huomasi Cielin korvien punoittavan. Hän hymyili. "Rakastan sinua, Ciel" Hän kuiskasi painottaen Cielin nimeä.

TOISAALLA

Lucas kääntyi shokissa. Pojalta oli pudonnut ilmeisesti peruukki päästä ja alta paljastuivat vaaleanpunaiset hiukset. Hän katsoi silmät pyöreänä, kun hän tunnisti niin sanotun pojan. "Haru..." Hän mutisi... "Haru! Älä kuole... Älä helvetti nyt kuole!"
Lucas ryntäsi Harun luo ja otti tämän käsiinsä. Hän tunsi lämmön karkaavan hänen ruumistaan. "Ei saatana...! Älä tee tätä minulle!" Hän rutisti Harun kylmää ruumista rintaansa vasten

Haru ei reagoinut mihinkään mitä Lucas huusi.
Haru avasi hitaasti silmänsä.
" missä minä? " tämä ihmetteli koska näki pelkkää mustaa ympärillään.
" hienoa, jos tämä on helvetti, minä nauran " Har mutisi ja samassa tämä tunsi sykähdyksen.
se ei tullut tämän omasta sydämestä.
" tosiaan, taisin kuolla...jos oikein muistan.. " Haru mutisi.
sitten tämä huomasi miekkansa, sekin vain leijui, mutta sydämen sykähdykset tulivat siitä.
Haru meni sen luokse ja kosketti sitä.
" kun isäni kuoli, hänen elinvoimansa sinetöityi miekkaani... " Haru mutisi ja piteli miekkaa.
" taidan tietää keinon päästä täältä pois...miten isäni siirtyikään elinaikanaan ihmisestä ihmiseen...? hän muuttui perhoseksi jos oikein muistan " Haru mutisi ja puristi miekkaa kädessään.
" nyt tiedän! " Haru totesi ja samassa tämä iski miekan itsestään läpi.

OIKEASSA MAAILMASSA

koska Lucas oli niin järkyttynyt, ei tämä huomannut perhosta joka lähti Harun selästä lentoon.
se lensi pitkän matkaa kunnes huomasi normaalin pojan.
poika käänsi katseensa perhoseen ja otti sen käteensä.
" hei pikkui- " pojan lause katkesi koska perhonen sulautui tähän.
" hei! mitä... " samassa pojan ruskeat silmät muuttuivat vihreiksi.
" anteeksi...Ray, mutta minun täytyy elää " Haru mutisi tietäen pojan nimen sillä tämä tunsi kuka se oli, Lucasin hovimestari.
" Ray! ala tulla, Lucas herra ei pidä myöhästymisestä! " eräs sisäkkö huusi edelläpäin.
" joo tullaan " Haru huusi ja lähti perään.

TOISAALLA

" typerys... " Ciel mutisi punaisena.
" ja haavoitit minua kaulaan, mitäs siitä sanot? " Ciel kysyi

"Pyydän anteeksi." Sebastian sanoi ja suuteli haavaa Cielin kaulalla. Hän nousi ylös ja meni hakemaan ensiapulaukkua "Palaan pian takaisin." Hän huikkasi sängyllä olevalle Cielille.
Pian hän palasi takaisin laukku kädessään. "Tämä saattaa kirvellä hiukan" Sebastian sanoi alkaen puhdistaa haavaa. Haavan puhdistaminen ei kestänyt kauan ja pian Cielin olkapäällä oli laastari.
Sebastian antoi viielä Cielille suudelman ennenkuin poistui sängystä. "Jätän sinut lepäämään rauhassa."

TOISAALLA

Lucas palasi hotellilleen ja kohtasi Rayn aulassa. "Ray!" Hän kutsui tätä. Ray käänty ja kumarsi tälle. Lucas pysähtyi parin metrin päähän Raysta ja katsoi tarkkaan. "Onko sinulla aina ollut vihreät silmät?" Lucas kysyi kummastuneena.
Ray nyökkäsi nopeasti ja Lucas vain kohautti harteitaan. Hän olisi voinut vaikka vannoa, että hänellä oli ennen ollut ruskeat silmät. "Noh... Tule kuitenkin, minun pitää esitellä sinut eräälle."
Ray seurasi Lucasia tämän hotellihuoneeseen, jossa Chirtopher oli. Lucas pamautti oven kiinni ja Christopher ilmestyi esiin. "Chris, tässä on minun hovimestarini Ray. Hän on aika nuori, mutta hyvin taitava hommassaan."
Christopher hymyili Raylle iloisesti. "Hauska tutustua! Olen Christopher Howland!"

" tämä kartanon entinen mestari? mutta olisin voinut vannoa että hän jätti tämän paikan teille kuollessaan sir? " Haru sanoi puhuen Rayn äänellä.
" jokin tässä todellakin oli mätää...pojan pitäisi olla kuollut...joten miksi...?" Haru mietti kuumeisesti.
" haluatteko että tuon teille jotain? " Haru kysyi.

TOISAALLA

Ciel pysäytti tämän.
" hetkinen...haluan että olet tässä vieressä...kun nukun " Ciel pyysi punastuen.

Sebastian hymyili lempeästi Cielille. "Jos niin haluat." Hän sanoi ja nousi takaisin sänkyyn. Hän veti Cielin takaisin syleilyynsä ja tämä kaivaitui tyytyväisenä Sebastianin rintaa vasten. "Olen tässä kyllä, kun heräät."

TOISAALLA

"Ei kiitos tarvitse. Ja Chris on taasen entisen herrani veljenpoika, joka nimettiin hänen mukaansa. Hämmästyin itsekkin heidän yhdennäköisyyttään. Hän on kuin ilmetty setänsä." Lucas sepitti valhettaan kuin se oikeasti olisi totuus, mutta mitä nyt voisi enempää odottaa yli 300-vuotiaalta demonilta.
Christopher tuhahti. "Ihan kuin se olisi hyvä asia. Inhottaa olla aivan kuin setäni..." Poika esitti osansa valheesta hyvin.

Ciel tunsi olonsa rentoutuneeksi Hovimestarinsa syleilyssä.
" Sebastian..jonain päivänä...joudut syömään minut...voinko silloinkin...herätä sinä siinä vierellä? " Ciel kysyi yllättäen.

TOISAALLA

Haru virnisti hieman mutta muutti kasvonsa peruslukemille nopeasti.
" aah, ymmärrän sir, on mukava tavata.. " tämä sanoi kumartaen pienesti.
" mutta yhdennäköisyys on huomattava, en kai joudu heräämään öisiin ääniin sir? " tämä kysyi vitsillä.

Lucas punastui Rayn kysymykselle ja vilkaisi Christopheria. "Öh... Mitä sinä oikein höpiset?! Et tietenkään!" Hän sanoi kuin vastaus olisi ilmiselvä, mutta vilkaisi vielä kysyvästi Christopheriin.
Rayn ruumiissa oleva Haru pystyi hädintuskin pitämään naurua sisällään. Kuka olisi uskonut, että Lucas voisi olla tälläinen, kun hän on Christopherin seurassa. Entinen Lucas oli aivan erilainen kuin antoi näyttää.
Lucas vilkaisi Rayhyn. "Voit nyt poistua."
Ray kumarsi ja poistui huoneesta, jättäen Lucasin ja Christopherin kahdenkesken. Christopher revähti nauruun, kun ovi sulkeutui. "En voi uskoa, että se meni läpi! Hänhän on nähnyt valokuvanikin?"
Lucas virnisti istuessaan Christopherin viereen. "Ihmettelen itsekkin...." Lucas tarttui Christopheria leuasta ja veti tämän suudelmaan. "Mites on sen yöllisten äänien laita...?" Lucas kysyi.
Christopher hymyili punastuen hiukan. "Ihan miten vain haluat..." Hän vastasi.

TOISAALLA

Sebastian katsoi Cieliä ihmeissään. "Mitä sinä tuollaisia ajattelet?" Hän kysyi muistaen itsekkin heidän tilanteensa. Hän suuteli Cieliä otsalle. "En halua koskaan syödä sinua, vaikka mikä olisi." Sebastian tajusi hyvinkin olevansa toivottoman rakastunut Cieliin.

Ciel oli hiljaa ja suuteli hovimestariaan.
" niin tai näin, voin kait silti luottaa että olet vierelläni kun herään, eikö? " Ciel kysyi ottaen silmälappunsa pois.
" ja syy on jokin muu kuin tämä, toivon ainakin niin " Ciel sanoi antaen merkkinsä näkyä

TOISAALLA

Haru huokaisi istuen Rayn huoneessa.
" taidan joutua sittenkin kuuntelemaan jotain ylimääräistä.. " Haru mutisi ja virnisti sitten.
" toivottavasti pelasin osani hyvin...sillä en aio antaa heidän arvata että olen elossa...olenhan sentään jahdattuna...parempi näin...toivottavasti Lucas pukeutuu itse...koska jos ei...minulla on ongelma ja sama menee muutenkin kylpemiseen " Haru mutis.

"Tuosta vastauksesta minä pidän." Lucas sanoi hymyillen ja suuteli Christopheria.
Christopher kuitenkin lopetti suudelman ja katsoi Lucasia silmiin. "Entä se tyttö...?" Hän sanoi kysyvästi.
Lucasin ilme synkkeni. "Homma on hoidettu. Haru on nyt kuollut..." Hän huokaisi "Vaikkakin ei minun toimestani." Hän lisäsi ajatuksissaan.
"Kiitos Lucas." Christopher kuiskasi ja työnsi Lucasin selälleen sohvalla. "Mitä jos antaisin sinulle palkinnon hyvin tehdystä työstä?" Hän sanoi viettelevällä äänen sävyllä.
Lucas hymyili tyytyväisenä. "Kyllähän se käy." Hän veti Christopherin alas kiihkeään suudelmaan.

TOISAALLA

Sebastian hymyili Cielille. "Pysyn tässä koska haluan niin. Vaikka sopimuksemme rikkoutuisi, pysyisin vierelläsi loppuun saakka." Sebastianin kädet ympärillään, Ciel vaipui pian uneen turvallisin mielin.

Haru heräsi aamulla aikaisin ja jos totta puhutaan, tämä oli väsynyt...olihan Haru joutunut kuuntelemaan koko yön jotain mitä ei olisi halunnut kuulla.
Haru avasi oven ja käveli ikkunan luokse avaten verhot.
tämä herätti Lucasin ensin.
" sir...olisi aika... " Harun laude keskeytyi tämän tajutessa että Lucas oli alasti.
Haru kääntyi katsomaan pois päin hetkeksi eikä edes tajunnut punastuneensa.
" aaargh!! miksi juuri minä!? " Haru ajatteli kääntyen takaisin.
" kuten sanoin..kello on sen verran että sinulla on aamiainen pöydässä.. " Haru sanoi pitäen katseen tiukasti pojan silmissä.

TOISAALLA

Ciel heräsi aamulla ja näki Sebastianin vierellään silmät kiinni.
Ciel virnisti ja meinasi pussata miestä poskelle mutta yllättäen sebastian olikin suudellut tätä suulle.
" olisit voinut kertoa olevasi hereillä! " Ciel huudahti perääntyen hieman

"Äääh... Enkö saisi nukkua vielä?" Lucas haukotteli ja pörrötti jo valmiiksi sotkuisia hiuksiaan.Hän vilkaisi vieresään nukkuvaa Christopheria ja hän kumartui kuiskaten tämän korvaan: "Huomenta herrani. Aika nousta ylös. Teillä on tänään kiireinen päivä."
Poika vilkaisi demoniaan unisena ja veti tyynyn päänsä päälle. "Vielä viisi minuuttia..." Hän mutisi.
Lucas nautti tutusta näystä ja kääntyi sitten Rayta kohti. "Hakisitko minulle puhtaita vaatteita?" Eiliset ovat tuota..."
Ray kumarsi ja poistui huoneesta hetkeksi. Palatessaan hänellä oli pinkka vaatteita kädessään.
Kun hän oli rauhallisesti lähdössä, Lucas kutsui tätä. "Hei Ray!"
Ray seisoi hetken hiljaa, toivoen parasta. Lopulta Lucas rikkoi hiljaisuuden. "Toisitko aamiaiseni vuoteeseen? Ja Chrisille myös."
Rayn häivyttyä Lucas ryömi Christopherin vierelle. "Huomenta Prinssi Ruusunen! Syön aamiaisesi, jollet nouse nyt ylös!"

Harun päässä soi hallelujaa biisit, sillä Lucas toivon mukaan osasi pukeutua.
Haru haki kokilta ruuat ja kiitti tätä nopeasti.
" Ray, oletko okei...tai siis, et ennen suostunut viemään ruokaa Lucasille sen jälkeen " kokki kysyi.
Haru pysähtyi ja kääntyi katsomaan miestä hermostuneesti.
" sen..? " Haru kysyi.
" no tiedäthän...kun hän ahdisteli sinua seksuaalisesti ihan vain leikin vuoksi. " Kokki sanoi.
Harun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, mutta tämä tiesi ettei Lucas tekisi mitään sillä...
" en usko että hän tekee minulle mitään, hänellä on sentään vieras huoneessaan " Haru sanoi nopeasti ja käveli yläkertaan.
" tässä aamiaisesi sir " Haru sanoi ja ihmetteli kun Lucas ei ollut vielä pukeissa.
" um...sir...aiotteko syödä ilman vaatteita..ei sillä että se minulle kuuluu..mutta.. " Haru kysyi.
" oikeastaan...se vaivaa ja paljon " Haru ajatteli katsoen pois päin.

"Kyllä minä kohta puen." Lucas hymyili Raylle ja Ray huomasi toisen Lucasin käsistä olevan peiton alla ja pian hän kuuli voihkaisun pojalta, joka ei ollut näkyvissä. "Noniin, Chris... Ainakin tämä osa on sinusta hereillä..." Hän sanoi ja suuteli tämän olkapäätä.
Ray lehahti tulipunaiseksi tajuten, mitä tapahtui, mutta ei voinut poistua ennen Lucasin lupaa ja myös Lucas tiesi sen.
Sitten kuului Christopherin hengästynyt ääni: "Lopeta... Lucas... Hovimestarisikin on-- Ah-" Chris päästi nautinnollisen äännähdyksen, eikä saanut lausettaan loppuun.
"Kyllä minä tiedän, että hän on täällä." Lucas naurahti. "Mutta kaso kuinka innostuneeksi tulit, kun joku katselee.." Hän vielä lisäsi kuiskaten Christopherin korvaan.
Christopher piilotti kasvonsa piiloon nolostuksissaan. "Mutta silti...."

TOISAALLA

"Jo satuitte muistamaan, olen demoni." Sebastian sanoi hymyillessään. "Minä en tarvitse unta."
Sitten hän nousi ylös sängystä ja puki nopeasti hovimestarin pukunsa ylleen. "Menen tekemään teille aamiaista. Ja teidän täytyy myöhemmin keskustella Neiti Elizabethin kanssa. Hän on hyvin huolissaan teistä." Hän sanoi tahdikkaasti palatessaan hovimestariksi.

" typerys.. " Ciel mutisi vetäen peiton päälleen.
" ja tiedoksesi..sinä olet se joka minut pukee " Ciel totesi.

TOISAALLA

Haru oli todenteolla henkisesti tuskissa.
" umm...sir, vaikutatte aika..erillaiselta sen jälkeen kun entisen herran veljenpoika tuli.. " Haru sanoi ja näki Lucasin katseen porautuvan tähän.
" ei siis sillä mitään parempihan se minulle on, eräällä tapaa.. " tämä sanoi nopeasti.
" jos sallinet...pyydän lupaa poistu- " haru aloitti kun tunsi viiltävän kivun tämän rinnan kohdalla.
" hemmetti..täytyy päästä pois täältä...tai minä..menetän tajuntani " Haru ajatteli..

"Ray?!" Lucas huudahti hätääntyneenä ja hyppäsi pois sängyltä. Christopher huokaisi helpotuksesta. "Oletko kunnossa Ray?! Sinut pitää viedä sairaalaan!"
Lucas veti kiireellisesti vaatteita päälleen. Hän vilkaisi Christopheriin, joka näytti myös huolestuneelta. "Anteeksi Chris, mutta Ray on pakko viedä nyt sairaalaan."
Hän palasi Rayn luokse ja nosti tämän, antaen ottaa itsestään tukea. "Jaksatko kävellä,vai kannanko sinut?" Lucas sanoi hymyillen hiukan.

TOISAALLA

"Bocchan, minne olemme matkalla?" Ciel ja Sebastian kiirehtivät kaupungin läpi jonnekkin, mutta Ciel ei ollenkaan kertonut minne.

" sir, olen kunnossa...tarvitsen vain vähän lepoa ja olenkuin uusi... " Haru mutisi, eikä tämä valehdellut...vähän lepoa olisi aivan tarpeeksi...tämä oli vain sivuvaikutuksia uuden kehon ottamisesta.
mutta Haru ei ollut koskaan arvannut että se olisi näin paha, mutta tämä tiesi myös että se oli vain väliaikaista, sairaala ei olisi tarpeen.
niimpä Haru irrottautui Lucasista ja hymyili vienosti.
" menen lepäämään hetkeksi jos sallitte sir? lupaan että tulen takaisin heti kun tarvitsette minua " Haru sanoi nojaten seinään.

TOISAALLA

" Tiedän missä Lucas on...ja hän on aivan liian lähellä meitä, siksi päätin että vaihdamme hotellia, en halua herätä aamulla siihen että Lucas yrittää aamulla tappaa meidät " Ciel sanoi.

Sebastianin silmät laajenivat. "Miten te tiedätte sen, Bocchan? Tai siis... Miten te tiedätte jotain, mitä minä en tiedä?"
Ciel ei vastannut, vaan antoi Sebastianille salaperäisen hymyn.
Sebastian hokaisi. "Joitain asioita en vain koskaan tule ymmärtämään ihmisistä..."

TOISAALLA

Lucas katsoi huolestuneena Rayn perään ja palasi sitten sänkyyn. "Olen kyllä huolissani Raysta..." Hän huokaisi. "Käyn vilkaisemassa häntä myöhemmin."
Chris naurahti huvittuneena. "Olt ulkopuolisin pervo sadisti, mutta olet todella kiltti sisältä" Hän kietoi kätensä Lucasin harteille.
Lucas vilkaisi Chrisiä punastuneena. "Älä viitsi..."

heti kun Haru pääsi huoneeseen, tämä kaatui maahan puristaen käsiään nyrkkiin sillä kipu alkoi olla sietämätöntä.
tämän oli pakko olla huutamatta sillä muuten Lucas olisi tarkistanut tilanteen.
samassa Haru tunsi jonkin tulevan tämän kurkusta ulos.
Haru oksensi pari kertaa verta maahan ja ja pyyhki hieman suupieliään.
Harun muodot muuttuivat samalla nuoremman, tytön muodoiksi.
Haru napsautti sormiaan heikosti jolloin tämä sai taas Rayn muodon.
" nyt kai sitten lopulta muutuin.. " Haru mutisi, tämän päätä särki aivan helvetisti ja silloin tämä kuuli oven avautuvan.
se oli Lucas!
Haru nousi nopeasti ja tuli ovelle Lucasin eteen ettei Lucas näkisi verta lattialla.
" jokin vikana sir? " Haru kysyi nopeasti.

TOISAALLA

Ciel jutteli poliisin kanssa viimeisimmistä uhrista ja kun tämä sai tarvitsemansa tiedot Ciel kääntyi sebastianiin päin.
" täällä ei ole mitään kiintoisaa..lähdetään " Ciel sanoi.

Lucas nosti kätensä ristiin rinnalleen. "Sinä piilottelet jotain minulta!" Hänen silmänsä katsoivat tarkasti nuorempaa poikaa.
Ray pudisti päätään, mutta Lucas tunki tämän ohitse huoneeseen. "Olet oksentanut verta!" Hän sanoi yllättyneesti ja katsoi vihaisena Rayta. "Sinut on nyt pakko viedä sairaalaan!" Hän tarttui poikaa kädestä ja veti tämän ulos.

TOISAALLA

"Meillä ei ole minkäänlaisia johtolankoja järjestöstä..." Sebastian huokaisi. "Lähdemmekö kenties Lucasin perään? Voisimme saada häneltä jotain tietoja."
Ciel nyökkäsi ja he lähtivät kulkemaan kohti Lucasin hotellia, joka oli parin korttelin päässä.

mutta vastassa näitä odotti erikoinen näky.
Lucas yritti raahata jotakuta poikaa jolla olli hovimestarin vaatteet.
" sir! sanoin olevani kunnossa! se veri oli vain... " tämä huudahti yrittäen irroittaa vanhemman pojan otetta.
" oh herrani! tunnetteko heidät? " tämä käänsi nopeasti puheenaihetta.
Ciel tajusi pojan osoittavan näitä.
" kukas hän on Lucas? vaikutat aika hätäiseltä, se ei ole tyyliäsi " Ciel sanoi virnistiän.
Haru huokaisi helpotuksesta kun Lucas pysähtyi, jos he olisivat menneet sairaalaan, olisi siellä paljastunut että Rayn DNA oli muttunut.

Lucas pysähtyi hämmästyksestä. "Sebastian-niisan, Pikku herra? Mitä helvettiä te täällä teette?"
Sebastian huokaisi. "Oletko tosissasi? Sinä ja järjestö olette Japanissa. Meidät lähetettiin tutkimaan asioita..." Sitten hän käänsi huomionsa Rayhyn. "Tämäkö on hovimestarisi? Aika sopivaa sinulle, kyllä. Arvatenkin hän on jatkuvan ahdistelusi kohde?"
Lucas kiristi otettaan Rayn kädestä. "Älä höpise. Kyllä minullakin on rajoja." Lucas kiitti onneaan, ettei Christopher ollut kuulemassa keskustelua.
"Lucas? oletko viemässä Rayta sairaalaan?" Siinä paha missä mainitaan... Christopher saapui paikalle.
Sebastian katsoi Christopheria silmät pyöreinä. "Christopher? Mutta... olet kuollut? Lucas, mitä tämä on?"

Haru tunsi sen taas, muutos ei siis ollut vielä ohitse.
" Lu...sir...minun täytyy ihan oikeasti nyt lähteä jos sallitte " tämä pyysi mutta Lucas ei irroittanut otettaan.
Harun oli pakko irroittaa Lucas, niimpä tämä lätkäisi pojan käden sivuun ja ei hetkeäkään liian aikaisin.
Haru kaatui maahan polvilleen ja rupesi yökkimään verta.
Cielin ilme muuttui hitusen järkyttyneeksi, tuo hovimestari oli pahasti sairas, siksi Lucasilla oli varmaankin kiire saada poika sairaalaan.
Harun piti päästä pois, ja nopeasti.
" anna anteeksi Sir...joudun..joudun nyt poistumaan ilman lupaa, olen pahoillani! " Haru huudahti ja lähti erittäin nopeaan juoksuun juosten Sebastianin ja Cielin ohitse.
jossain matkaa tämä kääntyi kujalle ja jäi sinne istumaan.
" tämä ei lupaa hyvää...minun täytynee sanoa että kävin itse sairaalassa tai vastaavaa.. " tämä mutisi sitten tämä kuuli Lucasin huudon.
niin nopeasti kuin mahdollista, Haru piiloutui roskisten taakse.

"Ray?!" Lucas huusi pojan perään. Kun Lucas ei kuitenkaan löytänyt tätä, hän arveli pojan kiirehtineen itse sairaalaan.
Hän palasi muiden seuraan hotellin ulkopuolelle. "Christopher..." Hän huokaisi. "Palataan sisälle. Ray varmaankin suuntasi sairaalaan."
Sebastian tarttui Lucasia kädestä tämän kävellessä huolettomasti heidän ohitseen. "Lucas! Nyt selität! Miksi ihmeessä Christopher on täällä?"
Lucas läimäisi Sebastianin käden irti. "Minulla ei ole oikeasti harmainta aavistusta. Hän vain ilmestyi ovelleni pari päivää sitten."
Hän haukotteli väsyneenä ja työnsi Christopheria ovelle kohti. "Jos järjestöstä jotain haluatte, etsikää Hiroshi." Hän mainitsi ohimennen.
"Hetkinen!" Sebastian pysäytti kaksikon ja veti Christophein luokseen. Hän vetäisi pojan kauluspaidan helman nähdäkseen tämän lantion.
Christopherin kasvot paloivat tulipunaisina. "Sebas- Mitä sinä teet...?"
Sebastian katsoi tarkemmin lantiolla olevaa kuviota. "Merkki vaikuttaa aidolta." Hän mutisi.

Haru piteli päästään kiinni.
kipu sai Harun tuntemaan olonsa ahdistuneeksi, ei Haru itseään kipua pelännyt, vaan sitä ettei se loppuisi.
Haru ei ollut edes tajunnut alkaneensa raapia maata.
vaikka maa oli sementtiä, Haru onnistui saamaan kyntensä siitä läpi, sillä tämä oli puolidemoni.
loppujen lopuksi kipu päättyi.
" toivon että tämä on viimeinen kohtaus.. " Haru mutisi nousten ylös.
tämä käveli ja huomasi tilanteen, Ciel oli yllättäen tarttunut Harua kädestä.
" hei sinä! tiedätkö kuka tuo on? " Ciel huudahti.
tämä hätkähti kun poika tämän vieressä siirsi kylmän katseensa nuorempaan poikaan.
" hän....on... " tämä aloitti ja virnisti sitten.
Ciel hätkähti perääntyen hieman.
Harun teki mieli repiä tämän räkänokan kaula auki, sillä jos oli joitan josta tämä ei pitänyt, se oli nuoret herttuat...kuten tuo..
Haru oli luonut hetkellisen hiljaisuuden ja sitten tämä nauroi hiljaisesti.
" tietääkseni teidän kannattaisi kysyä herraltani..hän ei...koskaan valehtelisi teille " Haru sanoi ja käveli muiden ohitse.
" tuo katse... " Ciel ajatteli ja huomasi Christoperinkin huomanneen sen, tuo katse oli kylmä ja välinpitämätön.
Haru oli kävellyt omaan huoneeseensa ja käänsi katseensa peiliin, tällä alkoi olla vaikeata, esittää mukavaa.
tämä yritti luoda rauhallisen hymyn muttei onnistunut, tämän hymystä näki pelkkää sadistisuutta.
Haru kääntyi katsomaan alaspäin sillä tämän lattialle oli pudonnut jotain, mutta kun tämä kumartui alas, jäi tytön peilikuva katsomaan tätä, peilistä.
" kauanko aiot esittää? "
Haru hätkähti ja katsoi huonetta, ei ketään.
" et pysty hillitsemään itseäsi "
Harun katse pyöri ympäri huonetta, tämä jopa avasi verhot, mutta jos täällä ei ollut ketään...oliko Haru sekoamassa.
" haluat oikeasti repiä heidät kappaleiksi...sinulla on mahti siihen jos vain annat minun...vapauttaa sinut... "
Haru käänsi katseensa peiliin, tämän peilikuva hymyili leveästi, ja Haru ei hymyillyt ollenkaan.
" jätä minut...rauhaan " Haru vaikeroi.
" miksi, et kykene siihen...tiedät mitä äitisi teki sinulle...siellä kellarissa... "
Haru sulki silmänsä ja korvansa, mutta tämä kykeni kuulemaan äänen silti.
" kellarissa, sisäinen demonisi syntyi...miksi lukitset sen sisällesi...anna mennä...tapa heidät...tapa kaikki "
" pää kiinni... " Haru mutisi.
" haluat raapia heidän kaulansa auki... "
" lopeta.. " tämä jatkoi.
" mikä sinua estää!! päästä minut!!! tapa heidät kaikki!!!! "
" HILJAA!!!!!! " Haru karjaisi paiskaten peilin palasiksi niin että tämän kädet alkoivat vuotamaan verta.

Christopher kääntyi Lucasia kohti. "Hovimestariasi taitaa vaivata jokin muu kuin sairaus." Hän mutisi ja lähti kävelemään pois päin hotellilta.
Lucas nosti toista kulmakarvaansa kysyvästi. "Mitä tarkoitat? Chris?!" Hän yritti ottaa pojan kiinni, mutta Christopher sai nopeasti pujahdettua karkuun. Hän tunki huokaisten kädet taskuunsa ja kääntyi takaisin kohti ovea.
Sebastian pysäytti Lucasin tarttumalla tätä kädestä. "Lucas! Sinähän söit Chrisin sielun?! Miten hän voi vielä olla elossa?!"
Sormet puristuivat Lucasin käden ympärillä. Hän panikoi. Hän ei halunnut ajatella sitä, mutta se oli täysin kaiken järjen vastaista, että Christopher olisi täällä. Lucas oli itse syönyt tämän sielun 300 vuotta sitten. Christopherin pitäisi olla kuollut ja kuopattu. "En... Tiedä..." Lucas seisoi jähmettyneenä paikoillaan. "Mutta ainoa mistä välitän on, että hän on elossa nyt ja on vierelläni...."