this is sparta XD K.18

Sebastian ujutti kätensä Cielin polvien alle , tuki toisella kädellään tämän selkää ja nosti tämän kepeästi ilmaan. Ciel kiljaisi hiukan yllätyksestä. "Anteeksi. Oletteko kunnossa?"

TOISAALLA

"Ai- Se..." Lucas mutisi
Cristopher työntyi lähemmäs ja tuijjotti häiritsevästi Lucasia silmiin. "O-Oletteko kenties...?"
Lucas peruutti, tuntien punastuksen kasvavan kasvoillaan. "N-Niin mitä?" Hän ei tiennyt mitä sanoa. "Hemmetti... Tajusiko tuo sen jo?" Hän ajatteli

" pää kiinni, olen ihan kunnossa " Ciel mutisi punastuen hurjasti.
Ciel nojasi päänsä sebastianin olalle ja yritti piilottaa punastumistaan.
samassa cielin vatsa ilmoitti olevansa nälkäinen ääntelemällä ja siitäkös poika punastui entisestään.
tämä kuuli pientä naurahdusta.
" lakkaa nauramasta, tässä ei ole mitään hauskaa " Ciel sanoi punastuneena.

"Älkää huoliko, Bocchan. Valmistan lempiruokianne, kunhan pääsemme kotiin." Sebastian sanoi, vieläkin nauraen. Ciel murjotti kuitenkin koko matkan tämän sylissä.
"Todellakin... Ihmiset ovat omituisia olentoja..." Sebastian mutisi itsekseen.

TOISAALLA

"Oletko kenties sukua tälle palvelijalle?"
Lucas tuijotti hetken Christopheria hetken helpottuneena, mutta hän lopulta nauroi kovaan ääneen, huvittuneena Christopherin viattomuudelle.
Christopherin kasvot punastuivat hiukan. "S-S-Sanoinko j-jotain hassua?" Hän sanoi katsoen jalkoihinsa, ujouden ottaessa hänestä vallan.
"Et sinä mitään!" Lucas pörrötti Cristopherin hiuksia. "Kyllä... Hän oli tuota... Isäni!" Lucas sanoi, valehdellen selvästi läpi hampaidensa.
Nuori poika kuitenkin uskoi valheen sinisilmäisesti.

Ciel vilkaisi Sebastiania.
" ennenkuin menemme sisälle, voitko..umm, suudella minua " ciel sanoi ovella.

TOISAALLA

Haru vavahti hereille kuullessaan tutun äänen huutavan tätä ylhäällä.
Haru avasi hitaasti silmänsä ja huomasi Lucasin, joka oli varmaan saanut juteltua Christin kanssa.
Haru hymähti.
" saitko asiat selväksi hänen kanssaan " Haru kysyi.

"Kakara on saatanan utelias." Lucas tuhahti.
Lucas mulkaisi Haruun joka vastasi viattomalla katseella. "Miksi kerroit Chritopherille Chrisistä?"
Oli tietenkin selvää, että Lucas olisi halunnut pitää Chrisin salassa uudelta herraltaan.

TOISAALLA

Sebastian naurahti ja suuteli poikaa otsalle. "Tervettuloa kotiin, bocchan." Ciel näytti tyytymättömältä Sebastianin suudelmaan, mikä vain huvitti hovimestaria.
Hän laski Cielin varovasti maahan ja sitten kumarsi. "Palaan pian lounaanne kanssa."

Ciel tuhahti ja käveli sisälle jolloin keltainen salama alias Cielin kihlattu Elizabeth ryntäsi tämän syliin melkein kaataen pojan.
" Elizabeth!? " Ciel älähti yllätyksestä.

TOISAALLA

Haru vastasi virnistyksellä.
" kuten sanoit, hän oli aivan saatanan utelias, mitä itse jätit Christopherin kuvan pöydälle, jätin uteliaisuuden sinun harteillesi " Haru vastasi ja nousi seisomaan pidellen kättään joka aukesi jälleen.
" en haluaisi pyytää tätä, mutta voitko auttaa vähän " Haru pyysi.

"Ciiieeel! Missä olet ollut?!" Pojan kihlattu vinkui.
Sebastian tunki kaksikon väliin, piilottaen ärtymyksensä. "Olen pahoillani, mutta herrallani on töitä tehtävänä."

TOISAALLA

"Haru! Olisit varovaisempi!" Lucas parahti ja tarkasteli haavaa. "Äh... Tule sisälle, niin hoidan sen..." Hän huokaisi ja veti tätä terveestä kädestä, väkivaltaisesti kylläkin.

Haru ei sanonut mitään, tämä vain inahti kerran kun Lucas puhdisti tämän haavaa.
" muistan vielä, kun halusit minut hengiltä..jahtasit minua koko ajan " Haru sanoi.

TOISAALLA

Ciel pahoitteli Lizzielle ja käveli sitten yläkertaan.
" toivon että tilanne tasaantuu hetken päästä.. " Ciel mutisi nojaten tuoliinsa.
" minun ja sebastianin sekä Lizzien välillä...mitä minä teen.. " Ciel mutisi nojaten käsiinsä.

"En ole koskaan halunnut tappaa sinua" Lucas sanoi virnistäen. "Olit aivan liian hauskaa ajankulua."
Lucas ei katsonut Haruun, mutta tunsi, että tämä kuitenkin virnisti tai näytti kieltä tälle.
"Olit kyllä aivan liian ärsyttävä parina" Hän mutisi.
Lucas tunsi kuinka kämmen osui tämän poskeen.

TOISAALLA

"Herrani?" Sebastian sanoi avaten oven. "Toin lounaanne."

" älä nyt viitsi, et ollut itsekkään kummoinen, aina joko iskemässä tai ärsyttämässä... " Haru naurahti tökkäisten Lucasia otsalle.
" olet muuttunut "

TOISAALLA

Ciel heilutti kättään kehottaen Sebastiania jättämään ruuan pöydälle, tämä ei viitsinyt edes nostaa päätään taikka puhua.
töistäkään ei ollut tullut oikein mitään.

Lucas puuskahti. "Oletko tosissasi? Pidän sinua siskonani! Muuten juoksen kaikkien naisten perässä ihan miten huvittaa!"
Sitten hän vilkaisi Haruun joka oli nostanut toista kulmakarvaansa kysyvästi. Lucas tiesi tästä heti, mitä hän tarkoitti. "Paitsi Erinin." Hän lisäsi virnistäenm leveästi.
Hän ponnahti nopeasti pystyyn ja vilkaisi kelloon. "Noniin! Aika käydä hommiin!"

TOISAALLA

"Bocchan, oletteko kunnossa? Se mitä-"
Ciel nosti kättään ja Sebastian hiljeni.

" sebastian, en ole kovin hyvällä päällä tänään, voisitko varmistaa että Lizzie lähtee kotiin tältä päivältä, haluaisin olla hetken rauhassa " Ciel mutisi kuulostaen puolikuolleelta.
" älä ota sitä itseesi, minulla on vain paljon mietittävää tällä hetkellä " Ciel odotti kuulevansa askelien poistuvan tämän suunnasta mutta ne tulivatkin lähemmäs.

TOISAALLA

" pidä hauskaa " Haru sanoi nousten ylös ja muuttuen pojaksi.
" minä menen tästä hoitamaan omat hommani " Haru naurahti ja vilkutti kävellessään alakertaan.

Sebastian huokaisi äänekkäästi. "Bocchan, Älkää esittäkö."
Hän sieppasi Cielin leuan sormillaan ja veti tämään syvään suudelmaan, joka vei Cielin kaikki voimat.

TOISAALLA

Lucas naurahti ja suuntasi itse keittiöön.
"L-Lucas herra?" Kokki sanoi hämmästyneesti.
Musta tukkainen poika katsoi hetken ympärilleen ja sitten katsoi kokkiin. "Voitko poistua hetkeksi?"
Kokki katsoi Lucasia hämmästyneenä, mutta poistui lopulta. Lucas kääri hihansa tyytväisenä ja veti joukon aineksia esiin. "Katsotaan muistanko enää mitään..."

" se-sebast-minä... " Ciel yritti puhua, mutta se todella vaikeaa, lopulta poika luovutti yrityksissään ja antoi vanhemman miehen tehdä mitä halusi.

TOISAALLA

Haru käveli pitkin käytäviä ottaen sitten huoneensa avaimen taskustaan.
" omilla hommillani...tarkoitin tosin ihan omia hommiani " Haru naurahti kevyesti päästessään huoneeseensa, tämä muuttui omaksi itsekseen ja veti kirjeen taskustaan, jossa oli rahat ja työ.

Lucas ilmestyi Harun ovelle pidelleen kahta tarjotinta käsissään. "Haru?"
Tyttö säpsähti ja kääntyi nopeasti piilottaen jotain selkänsä taakse. Lucas päätti esittää tietämätöntä. "Toin sinulle lounasta... Ajattelin näyttää sinulle miten oikea hovimestari hoitaa hommansa." Hän sanoi virnistäen.

TOISAALLA

Sebastian painoi huulensa toistamiseen Cielin huulia vasten. Tämän jännittyneisyys lopulta katosi ja hän rentoutui huomattavasti. Sebastian vetäytyi kauemmas hymyillen. "Auttoiko?" Sebastian kysyi vitsaillen.

Ciel piti kättään suunsa edessä.
" se-senkin... " Ciel mumisi punastuen korviaan myöten, samassa ciel kääntyi tuolilla niin ettei sebastian näkisi tämän naamaa.
" auttoi.. " Ciel sanoi lopulta.

TOISAALLA

" voisitko tuoda lounasta, ilman minun pilkkaamistani..? " Haru kysyi huokaisten ja laittaen rahoja takaisin kuoreen hiljaa.