this is sparta XD K.18

"Sinä...?" Lucas mutisi ja hänen silmänsä välähtivät hetken punaisina. Sitten hän sulki silmänsä nopeasti ja veti peiton päälleen. Haru katsoi möykkyä kysyvänä.
Kahden välillä vallitsi hetken hiljaisuus, kunnes Lucas sanoi värisevällä äänellä, joka tarkoitti, että tämä luultavasti itki. "Se oli pakko tulla ennemmin tai myöhemmin, mutta...." Hän tunsi käden laskeutuvan selälleen. "Antaisitko minun olla hetken yksin?"
Käsi nousi Lucasin selältä ja kun ovi meni kiinni, Lucas antoi tunteilleen vallan. "Anteeksi, Chris..." Hän kuiskasi.

Haru oli kävellyt hetken matkaa, askeleista tuli nopeampia kunnes tämä kiihdytti juoksuun.
" en kestä katsella häntä noin, kaikki oli helpompaa kun hän vihasi minua!! Miksi en ikinä tee mitään ilman että satutan muita? " Haru ajatteli juosten Sebastianin ohi ulko-ovelle ja sieltä ulos.
Haru pysähtyi vasta erittäin kaukana kartanosta, tämä ei ollut edes tajunnut kuinka paljon oli juossut.
Haru huomasi olevansa kalliolla josta näki hyvin kaupunkiin, kaupungin valot näyttivät hienoilta pimeällä.
Haru huokaisi ja meni istumaan maahan nojaten polviinsa.

"Lucas..." Kuului Sebastianin huvittunut ääni ovelta.
Lucas hätkähti ja nosti katseensa. "Mitä?", hän sihisi vihaisesti. Lucas pyyhkäisi nopeasti etuhiuksensa peittämään kasvonsa sekä itkemisestä turvonneet silmänsä.
Sebastian astui lähemmäs nuorempaa demonia. "Olet todellakin huvittava... Ottaen huomioon että aiot tappaa minut, koska tapoin Christopherin, mutta Harun...." Hän kohautti harteitaan. "Sinulla ei ole pienintäkään aikomusta tappaa häntä." Sebastian siveli Lucasin kasvoja. "Miksiköhän niin?"
Lucas huitaisi Sebastianin käden pois. "Se on eri asia! Tuo Chris-"
"Se ei ole yhtään sama asia!" Sebastianin suupielet vääntyivät hymyyn. "Rakastit molempia yhtä paljon."

Haru oli melkein nukahtamaisillaan kun tämä kuuli pienen huudon.
Haru nousi ylös ja lähti juoksemaan huudon suuntaan, tämä vilkaisi sivukujalle ja samassa mies juoksi tämän ohitse, ennenkuin tämä ehti karata, oli Haru tarttunut tämän ranteesta.
" hei...mitä tuolle naiselle tapahtui? " Haru kysyi ja mies yritti päästä tytön otteesta kun Haru iski tämän maahan.
" taisit tapppaa hänet eikö vain? " Haru sanoi ja iski jalallaan miestä kasvoille.
Harun täytyi myöntää, että hänelläkin oli sadistinen puolensa, sillä juuri nyt, mikään ei lohduttanut tätä paremmin kuin hakata tämä naisten hakkaaja henkihieveriin.

Lucas katsoi Sebastianiin ja huokaisi."Hyvä on, olet oikeassa! Toivon, että olisin kuollut Chrisin kanssa! Tuonko halusit kuulla?!" Hän huusi lopulta täydellä kurkulla huitaisten samalla viereisellä pöydällä olevan maljakon nurin.
Sebastian työnsi Lucasin päin seinää, estäen tämän liikkumisen. "Sen, ja pari muuta asiaa..." Hän sanoi niin lähellä Lucasia, että tämä tunsi Sebastianin hengityksen ihollaan. "Miksi et tahdo tappaa Harua?" Hän kuiskasi aivan Lucasin korvan juurella.
"Hah... Aivan kuin min-" Lucasin lause keskeytyi, kun ovi aukeni yhtäkkiä.

" Sebastian mikä sinulla...kestää " Ciel aloitti katsoen järkyytyneenä näkyä.
" umm... " Ciel oli hetken hiljaa kunnes tajusi alkaneensa täristä.
" mi-minä...taidan lähteä ratsastamaan! " Ciel sanoi ja juoksi nopeasti ulos huoneesta.
sen sijaan että tämä olisi oikeasti lähteny ratsastamaan, ciel avasi kylpyhuoneen oven ja pisti sen lukkoon.
sisällä tämä meni istumaan nojaten ovea vasten.
" olen oikea typerys... " Ciel mutisi ja nojasi päänsä polviinsa.

"Ciel!" Sebastian henkäisi ja oli jo juoksemassa ulos huoneesta, kun Lucas tarttui tätä kädestä.
Vetäen Sebastiania itseensä päin, heidän huulensa kohtasivat. Sebastian yritti työntää nuorempaa demonia pois, mutta Lucas esti tämän kietoen kätensä vahvasti tämän ympärille ja syventäen suudelmaa kielellä.
Lopulta Sebastian sai keskeytettyä suudelman ja astui kauemmas Lucasista. "Mitä helvettiä sinä yrität?" Hän huusi raivoisasti.
Lucas virnisti ja vastasi: "Annoinpahan jotain, mitä Ciel voi surra."
Sebastian ei vastannut ja häipyi huoneesta pyyhkien suutaan.

Haru tajusi potkineensa miehen kasvot hajalle, mies oli hädintuskin hengissä.
Haru ei silti jaksanut tuntea katumusta, tämä käveli kädet taskuissa pois paikalta.

TOISAALLA


Ciel kuuli koputuksen ovella, tietysti, ei Sebastian noin vain huijaantuisi.
" mene pois! " Ciel huusi, tämä ei itkenyt, ei hän enään osannut, mutta viha paloi tämän sisällä jälleen, jopa sebastian kykeni tuntemaan sen sinetin kautta.

"Bocchan! Se oli väärin käsitys! Miksi minä-" Ovi pamahti, kun Cielin nyrkki osui siihen.
Sebastian huokaisi. Hetken aikaa kuului vain pientä naksahtelua ja lopulta kylpyhuoneen ovi aukesi. Sebastian polvistui ja kiersi kätensä Cielin ympärille. "En voi valehdella sinulle..." Hän kuiskasi.
Kädellään Sebastian käänsi Cielin päätä hiukan, joten hän pystyi suutelemaan häntä. Kun hän päästi pojasta, tämä virnisti epämiellyttävästi ja käänsi päätään pois päin.
Ihmeteltyään hetken pojan reaktiota, Sebastian muisti.
Lucasin suudelma....

" miksi..miksi minun pitäisi uskoa sinua? " Ciel kysyi yllättäen.
" olet demoni, olet tuntenut Lucasin kauemmin kuin minut..mistä tiedän ettei kaikki mitä meillä on ollut...ole vain pientä demonista näytelmääsi? " Cie kysyi ja käänsi katseensa takaisin Sebastianiin.
Sebastianin ollessa hetken hiljaa ciel oli vielä sanomassa jotain kun tämä huomasi Lucasin.
ennenkuin kukaan oli tajunnutkaan, Ciel oli lätkäissyt Lucasia kasvoille koko voimallaan.

"Ah-ha-ha-auts... Pikku Herralla on voimaa lyönnissään...." Lucas sanoi vitsillään ja hieroi poskeaan yli-teatraalisesti.
Sebastian katsoi Lucasiin murhaavasti. "Lucas, viitsisitkö häipyä?"
Lucas pudisti päätään ja veti Sebastianin syleilyynsä. "Älä esitä, Sebastian kulta, etkö näe, että Pikku Herra on jo huomannut valheesi läpi?" Hän yritti vetää Sebastianin suudelmaan, mutta epäonnistui. "Onko meidän pakko salata tunteitamme?"
"Lucas, mitä helvettiä?"
Virnistys vain levisi entisestään. "Sebastian, ole kiltti äläkä esitä. En ole unohtanut koskaan sitä yhteistä yötämme ja tuskin olet sinäkään." Lucas heittäytyi Sebastianin kaulan ympärille. "Äläkä väitä, ettei se 'Nii-saniksi' kutsuminen kiihota sinua." Hän leperteli viettelevällä äänellä.

Ciel katsoi aluksi järkyttyneenä, kunnes tämän huulilta pääsi pieni naurahdus.
" ymmärrän, melkein lankesin uudelleen..te demonit...olette oikein.. "
" minä en ikinä valehtele " Ciel muisteli. " pysyn aina vierellänne "
" hyviä valehtelemaan " tämä sanoi ja kääntyi lähtien juoksemaan ulos.
" Sebastian, annan viimeisen käskyni sinulle...älä ikinä enään, tule perääni " tämän sanottuaan ciel sulki oven ja käveli talleille.
Ciel otti hevosen ja valjasti tämän itse, joten kun hevonen oli valmis, Ciel loikkasi sen selkään.
ratsastaminen oli aina saanut cielin tuntemaan olonsa paremmaksi, mutta ties jos tällä kertaa se ei onnistuisi.
Heti kun ciel oli päässyt metsälle, tämä otti syvää henkeä, otti aseensa ja alkoi ampumaan eri kohteisiin jotka löysi.
samassa yksi luoti napattiin kiinni.

"Tämä on sinun syytäsi!" Sebastian huusi ja löi Lucasia. Silmät kiilsivät punaisena ja täynnä vihaa.
Sebastian työnsi Lucasin seinää vasten, joka tuijotti smaragdinvihreillä silmillään. "Olin tosissani, Sebastian."
"Anteeksi?"
Lucas suuteli Sebastiania pitkään intohimoisesti. "Olen... rakastanut sinua pitkään..."
Sebastian jäätyi, tuijottaen Lucasia hämmästyneenä. "Sinä mitä? Entä Christopher?"
"Jo ennen kuin tapasin Christopherin." Hän vastasi, kuin olisi odottanut kysymystä. "Joten..." Lucas sanoi viettelevästi liu'uttaen kättään Sebastianin kylkeä pitkin.

Hiroshi virnisti kun luoti ryttääntyi.
" missäs uskollinen hovimestarisi on? " Hiroshi kysyi astuen päivän valoon.
Ciel tuhahti ja ampui muutaman laukauksen Hiroshiin jolloin ne palautuivat takaisin, Ciel ehti väistää muut paitsi yhten joka lävisti tämän jalan.
" hoo! et näytä kiljuvan jos sinua sattuu, mielenkiintoista " Hiroshi sanoi ja käveli Cielin luokse ottaen pojan hiuksista kiinni.
" tietääkseni Lucas ja Sebastian varsinkin ovat jo maistaneet sinua...pitäisiköhän minunkin? " Hiroshi kysyi.
Cielin aluksi vihainen katse muuttui pelokkaaksi kun tämän vaatteet repeytyivät ilman kosketusta.
" ei! ei taas! " Ciel panikoi ja lätkäisi Hiroshia kasvoille yrittäen päästä pakoon, mutta sitten tämä pakotettiin polvilleen.
" se-seba.. " Ciel aloitti kun hiljeni.
" mitä? etkö pyydäkkään apua? voit kyllä huutaa jos halu- "
" hän ei tule kuitenkaan..hän on..rakastunut Lucasiin " Ciel keskeytti, Hiroshi ooli aluksi hiljaa kunnes alkoi nauraa.
" no sittenhän hänen ei pitäisi pahastua siitä mitä teen seuraavaksi " Hiroshi sanoi.

Lucasin käsi liikkui kevyesti avaamaan sebastianin vyötä, mutta tämän kädet pysäyttivät hänet. "Mitä sinä yrität?"
Lucas hymyili ja varpisti suudellakseen. Sitten hän kulki alaspäin suudellen samalla Sebastianin vartaloa, jota hän paljasti hiljalleen. "N-Niisan.... Tahdon sinua..." Hän sanoi todella pervolla äänensävyllä.
Sebastian lopulta esti Lucasia, työntäen tätä kauemmas olkapäistä. "Lucas... Viitsisitkö lopettaa?" Hän sanoi naama punaisena.
Lucas hymyili niin, että terävät kulmahampaat näkyivät. "En tietenkään!"

Ciel puri huultaan niin että siitä alkoi tulla verta, tämähän ei voihkisi, enään kenenkään kanssa.
Hiroshin kädet liukuivat cielin keholla, tämän ottaessa poikaa takaapäin.
Hiroshi puri muutamaan kohtaan Cielin kaulalla ja huomasi vanhoja puremajälkiä, ne olivat paranemaan päin, mutta yksi erosi muista.
Hiroshin suu levisi hymyyn ja tämä nopeutti tahtia, siihen pisteeseen että Cielin oli pakko päästää äännähdys.
Cielin kasvot olivat punaiset häpeästä, mutta tämä oli jo puoliksi kuollut sisältä päin, Sebastian oli lopettanut sen minkä tämän vanhempien kuolema oli aloittanut. Eikä se ollut kosto.
Hiroshi veti cielin silmälapun pois.
" tämä ei ole hauskaa, ellet anele häntä tulemaan " Hiroshi sanoi.
" en anele enään keneltäkään, minä...olen Ciel Phantomhive ilman kenenkään apua! " Ciel ärähti ja tämän sinetti alkoi hohtamaan.
" aion tappaa sinut tämän jälkeen tiesitkö? " Hiroshi sanoi.
" siihen olen valmis... " Ciel mutisi ja avasi silmänsä kokonaan auki.
" Sebastian..en tiedä kuuletko...mutta minä todella olin onnellinen että se olit sinä siellä kun minut aiottiin uhrata.. " Ciel sanoi ja yllättäen tämä puri koko voimallaan Hiroshin kättä jonka takia Hiroshi päästi huudahduksen ja irroitti pojasta.
" olet todellakin tyhmän rohkea " Hiroshi sanoi ja samassa Cielin kädet kiertyivät tämän omalle kurkulle.
" joten, saat lopettaa itsesi " Hiroshi nauroi.
Ciel ei saanut happea, huvittavaa, tämähän oli kuin itsemurha, ironista..ciel kuolisi suvun viimeisenä phantomhivena, Ciel olisi varmaan nauranut jos olisi kyennyt.
Hiroshin hymy hyytyi kun ciel ei enään näyttänyt kärsivää ilmettä vaan pikemminkin nauravaa.
äkkiä Ciel pääsi irti.
" mitä ihmettä naurat juuri kun olet aikeissa kuolla? " Hiroshi kysyi pistäen housunsa kiinni.
" säälittävyydellesi, ja omalleni..en ajatellut tarpeeksi pitkälle, tiesin kuolevani joskus..mutta minä halusin kuolla Sebastianin kädestä...en sinun, jos olen aikeissa kuolla..en anna sinun tehdä sitä " Ciel ärähti pidellen takkiaan joka ei ollut riekaleina toisin kuin muut vaatteet.
" hmph, etkö juuri sanonut että tyyppi piti Lucasista? " Hiroshi kysyi mutta cielin virnistys ei lakannut.
samassa ciel kuuli aseen latauksen tämän takanaan, cielin oma ase oli tämän takaraivolla.
" no, kuolet joka tapauksessa, en tiedä miksi haluat niin kovasti kuolla sen hovi- " Hiroshi aloitti kun ciel veti henkeä.
" sebastian...tämä on käsky, tule tänne! " Ciel huudahti, tämä ei ollut varma toimisiko se, mutta jos ei, Ciel kuol-
samassa kuului aseen hajoamisääni.
" sebasti- " Ciel aloitti mutta henkilö tämän takana ei ollut Sebastian, se oli Haru.
" en tiedä hiroshi mitä ajattelit lähettäessäsi ne tyypit kimppuuni, mutta se ei toiminut " Haru sanoi.
" no ainakin olet heikentynyt huomattavasti, taitaa myrkky tuntua jo kehossasi " Hiroshi naurahti.
Harun ilme pysyi rauhallisena, tämä asteli cielin eteen ja veti miekkansa.
" hoo, olen kauhuissani, myrkytetty tyttö ja raiskattu lapsi, mikä pelottava yhdistelmä, no minun pitkääni lähteä, Erin tarvitsee vahtijaa " Hiroshi sanoi ja samassa siivet kannattivat tämän pois.
vasta tällöin Harun ulkokuori petti ja tämä vajosi polvilleen nojaten miekkaansa.
" missä Lucas on? " Haru kysyi hengästyneenä.
Ciel ei vastannut, tämä vain pyysi että Haru toisi tälle vaatteita tämän kotoa, Haru nyökkäsi.
Ciel ei jaksanut kysyä tytöltä miksi tällä oli side jotenkuten sidottuna vasemaan käsivarteen tai mitä Hiroshi oli höpöttänyt myrkyistä, Ciel vain veti takkinsa jotenkin päälleen ja huomasi hevosen tulleen siihen viereen.

TOISAALLA

Haru juoksi puiden latvoilla ja oli pistänyt miekkansa tuppiin.
lopulta Phantomhiven kartano näkyi tämän edessä, Haru loikkasi ovelle ja oli avaamassa sitä kunnes kuuli ääniä, huutoja.
Haru veti oven auki ja tämän silmät avautuivat ammolleen näyn takia.

Sebastian sai lopulta työnnettyä Lucasin kauemmas, mutta kaatui saman tien Lucasin päälle. Lucas veti Sebastianin alas, niin, että he olivat kasvokkain. "Tiesin että sinäkin halusit tätä..." Lucas sanoi innostuneesti ja Sebastian tunsi Lucasin erection liikkuvan allaan.
Lucas riisui omia vaatteitaan, samalla taktisesti estäen Sebastianin karkaamisen. "Niisan..." Lucas voihkaisi tämän käden vahingossa hipaistua nuoremman pojan paljasta ihoa, joka tuntui kuumalta. "Niisan... Kosketa minua..." Tämä kerjäsi.

Haru hiljeni ja vinisti sitten.
" älkää välittäkö minusta, tulin vain hakemaan sen rääpäleen vaatteet, edelliset repesivät " Haru sanoi luoden kiusoittelevan katseen.
Haru käveli portaille ja käänsi vielä katseensa sebastianiin ja Lucasiin.
" ei ihme ettet tullut kun hän tarvitsi sinua eniten " Haru sanoi paheksuvalla äänensävyllä ja sitten tämä hymähti Lucasille.
" mukava nähdä että kykenet liikkumaan " Haru sanoi ja juoksi yläkertaan etsimään vaatteita.
vaatteet mukaan otettuaan tämä loikkasi ikkunan kautta, hän varmana käyttäisi samaa reittiä.
Haru oli juossut vähän aikaa kun tämä tunsi jalkojensa pettävän, tyttö kaatui polvilleen.
" joten olit aika huonossa kunnossa, arvasin " kuului nuoren pojan ääni.
Haru vilkaisi nuorta herttuaa joka alkoi pistää vaatteita jotenkuten päälleen.
Haru huokaisi ja napitti cielin paidan oikein ja sitoi rusetin.
" et taida osata pukeutua ilman sebastia- "
" älä sano sitä nimeä... " Ciel sähähti Harun yllätykseksi

Harun häivyttyä Lucas päästi irti. "Se oli hauskaa!" Hän hykerteli itsekseen. Hän suuteli Sebastiania poskelle ja pujahti alta pois. "Kiitos taas huvitksesta 'Nii-san'" Sanoen viimeisen osan samalla eroottisella äänensävyllä kuin hetki sitten.
Sebastian tuijotti ärtyneenä takaisin. "Teit tuon TYLSYYDESTÄ?!" Hän huusi viimeisen sanan.
Lucasin jalka osui seinään aivan Sebastianin pään viereen. "Aivan. Onko vikaa?" Lucas oli osittain muuttunut demoni muotoonsa ja virnisti hyytävästi.
Huokaisten Sebastian pujahti tämän ohitse. "En jaksa sinua. Jos sallit, menen selvittämään tämän sotkun."
Sebastianin siirryttyä ovelle Lucas vastasi: "Turha palata Pikku Herrasi luokse. Sehän kielsi palaamasta."
Sebastian ei sanonut mitään ja poistui huoneesta, kuin ei olisi kuullut koko lausetta.

Ciel istui sängyllä hiljaa, Haru puki päälleen ja valmistautui lähtemään palkkamurhaukseen.
" kykenetkö todella lähtemään noin? " Ciel kysyi, Haru tiesi heti paikalla ettei pikkuherran äänessä ollut yhtään huolta, poika oli vain kysynyt huvikseen.
" kiitos huolenpidosta, mutta pärjään kyllä " Haru sanoi ja lähti ovesta.
Ciel tuhahti ja kuunteli sateen ääniä kunnes tajusi jonkun avanneen oven väkipakolla.
Ciel hätkähti ja veti peiton päälleen sulkien silmänsä.
tätä ei pelottanut, tämä ei vain halunnut nähdä kuka se oli, jos se olisi ollut se jota hän pelkäsi...
" bocchan? "
niimpä tietysti.
Ciel veti peittoa enemmän päälleen esittäen nukkuvaa, jospa hänen ei tarvitsisi kohdata miestä.
sitä paitsi, Ciel oli kerännyt lisää vammoja hiroshilta, hän näyttäisi sebastianin edessä säälittävältä jos sebastian näkisi tämän.
sebastianin koskiessä tämän kipeää kättä Ciel päästä älähdyksen.

"Tiesin, ettet nuku!" Ciel kierähti toiselle kyljelleen, tajuten ettei se ollut Sebastian.
Lucas virnisteli sängynlaidalla, vaikkakin hymy näytti pakotetulta. "Pikku Herra, tulin pyytämään anteeksi."
Ciel katsoi kysyvästi, nousten pystyyn. "E-En ole k-ko-koskaan maannut niisanin kanssa, ja vaikka o-olisinkin se olisi ollut pelkkää minun ha-haaveiluani." Lucas sanoi lauseensa kuin ennalta suunnitellun monologin, eikä siinä ollut mitään tunnetta. "Todellisuudessa o-olen vain kateellinen sinulle, koska olen rakastunut Niisaniin ja se on vain yksipuolista, sillä Niisan on rakastunut sinuun."
Viimeisen lauseen jälkeen Lucas lysähti lattialle ja parahti: "Noniin! Tein mitä halusit! Anna Chris takaisin!"
Sebastian astui huoneeseen ja heitti Lucasille valokuvan Christopherista. "Pidä hauskaa yksinäsi tuon kuvan kanssa." Sebastian hykersi, yrittäen piilottaa naurukohtauksensa.
Lucas murahti Sebastianille ja puristi kuvaa rintaansa vasten. "Anteeksi Chris..." Hän mutisi

Cielin henki salpaantui tämä veti nopeasti peiton päälleen.
" voi ei " Ciel mutisi, tämä oli mustelmilla ja muutenkin aika sekaisen näköinen.
Ciel veti henkeä ja yritti kuullostaa normaalilta.
" olette erittäin huvittavia " Ciel naurahti väkinäisesti yrittäin piillottaa peitolla kasvonsa.
" sebastian en jaksaisi nyt, olen aika väsynyt " Ciel sanoi piilottaen kivun jota vammat aiheuttivat

Sebastian veti peiton Cielin päältä. "Bocchan?! Mitä teille kävi?!" Cielin mustelmat kauhistuttivat Sebastiania.
Ciel oli pienessä kerässä sängyllä yrittäen piilottaa haavojaan, mutte turhaan.
Sebastian näki, ettei Ciel pystyisi vastaamaan tällä hetkellä. Poika tärisi ja pelkäsi pienintäkin kosketusta.
Huokaisten Sebastian poistui huoneesta ja palasi pian. "Poistuisitko, Lucas?" Lucas nyökkäsi ja häipyi.
Aluksi Sebastian hoiti haavoja, jotka hän pystyi Cielin vielä ollessa kerällä. Lopulta hänen täytyi kuitenkin pyytää Cielia liikkumaan. "Bocchan, nousisitteko istumaan?

Ciel nousi istumaan sanomatta sanaakaan.
" et tullut..kun kutsuin sinua, vai etkö vain kuullut? " Ciel kysyi ja huomasi Sebastianin ilmeen muuttuvan.
" onneksi Haru ehti pelastaa, tai no..hänkin taisi olla aika myöhässä koska hänet oltiin myrkytetty mutta nyt se meni tekemään asioitaan, varmaankin palkkamurhausta. Lucasia luulisi kiinnostavan sillä haru hädin tuskin pysyi pystyssä " Ciel sanoi ja kuuli ulko-oven käyvän.

Sebastian naurahti. "Oikeastaan... Et kutsunut minua..."
Sitten hän suuteli Cielin olkapäätä ja jatkoi. "Kuulin muuten joka sanan..."

TOISAALLA

Lucas juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. "Se idiootti..." Hän mutisi. Lucas oli jo menettänyt toistamiseen rakastamansa ihmisen, eikä antaisi sen tapahtua rakkaalle pikkusiskolleen. "Toivottavasti olen ajoissa..."