Time of Wonder (k.18)

samassa molemmat kuulivat Cielin huudon ja tunnistivat veren hajun.

TOISAALLA

Ciel ei ollut saanut silmälappuaan pois ajoissa sillä Jigoku piteli tätä paikoillaan.
" paras hoitaa Harun hommat.. " Jigoku sanoi ja tämän pitkä kieli kiersi Cielin kasvoilla.
" olet ällöttävä, tiesitkö sitä? " Ciel naurahti yrittäen esittää ettei Jigokun kynsien aiheuttama vamma sattuisi, vaikka todellisuudessa...se sattui aivan hirveästi.

"Pidä likainen kielesi irti omaisuudestani" Sebastian ärähti.
Hän heitti veitsiä Jigokua kohti, mutta nämä äkillisesti vaihtoivat suuntaa takaisin Sebastiania kohti. Hän sai sulavasti väistettyä ne ja yritti hyökätä uudelleen tälläkertaa lähituntumasta. Jigoku kuitenkin torjui myöskin sen. "Olet vähän takertuvaisempaa sorttia, vai?" Sebastian naurahti ja yritti iskeä uudelleen.

samassa Sebastian ja Lucas jumittuivat paikoilleen.
" pikemminkin...tappavaa sorttia " Jigoku naurahti ja samassa sebastianin oikea käsi murtui.
Jigoku piteli vasenta kättään nyrkissä virnistäen.
sitten tämä sähähti kun hopealuoti viilsi tämän jalkaa, puhdashopea, ainut asia mitä tämä ei voinut pysäyttää.
Jigoku käänsi katseensa Lucasiin joka oli napannut Cielin.
" sinä saasta.... oli virhe jättää sinut henk... " tämä aloitti kun kova kipu iski tämän päähän.
" mitä! Haru!! pysy siellä!! et varmana tule ulos!! " tämä ärähti

"Haru!!" Lucas huudahti. "Sinä olet siellä, eikö?"
Tämä latasi nopeasti revolverinsa ja ampui Jigokua, osuen tätä jalkaan. "Poistu tytön ruumiista! Hän on muutenkin kohteeni, joten ei ole edes väliä kuoleeko hän vai ei!" Hän ampui uudestaan, tällä kertaa osuen kylkeen. Jigoku parahti kivusta lyhistyen maahan.
"Lucas! Älä tapa häntä!" Sebastian varoitti, liikuttaen varovasti jo parantuvaa oikeaa kättään.
Lucas kuitenkin jo tähtäsi sydämmeen. "Pahoittelen Sebastian-niisan... Yritän vain selvitä tästä hengissä..."

mutta samassa viimeisen luodin pysäytti haru itse, omalla miekallaan.
" älä luule...että vaikka olen heikkona tappelusta pääni sisällä etten jaksaisi voittaa sinua " Haru ärähti nousten miekan tuella ylös.
tämä muuttui takaisin ihmismuotoonsa ja otti luodit irti.
" huomaa etten todellakaan ole ihminen... " tämä ajatteli masentuneena.
Haru piti tukea miekastaan luoden vihaisen katseen Lucasile.
" Lucas...minä vannon..etten ikinä..ikinä anna sinun napata minua! " Haru uhmasi.

Hetkessä Lucas oli Harun vieressä ja siveli tämän kasvoja. "Siitä vain... Vastustele... Vastustelevat uhrit ovat kaikista parhaimpia..." Hän antoi vielä pusun tytön poskelle. "Olkoon se sitten romantiikassa tai työ asioissa...."
Lucas vetäytyi Harun luota ennen kuin tämä sai huitaistua Lucasia. Hän kääntyi vielä Sebastianin puoleen. "Valitettavasti lähden nyt. En jaksa enää yhtään tapella tällä hetkellä." Lucasin valkoiset, terävät kulmahampaat vilahtivat tämän antaessa hetkellisen virnistyksen. "Löydätte minut Howlandin kartanosta, kuten kerroin jo. Vaikkakin meillä taisi olla Nuoren Phantomhiven kanssa tapaaminen ensi viikolla..."
Kumartaen kohteliaasti, Lucas poistui paikalta.

Haru puri huultaan katsoen vihaisesti Lucasin perään.
" Lucas...sinä... " Haru mutisi kaatuen sitten tajuttomana maahan.
Ciel hengitti hätäisesti pidellen kättä haavallaan joka oli tullut kun jigoku oli viiltänyt kynsillään tätä kyljestä.
" Sebastian...taidan...tarvita hieman apua.. " Ciel mutisi ja heti kun Sebastian tuli tarpeeksi lähelle, Ciel nappasi tämän takista. epätoivoisesti ja upotti kasvonsa Sebastianin takkiin.
" olit myöhässä...idiootti.. " Ciel mutisi

"Pyydän anteeksi, Bocchan." Sebastian laittoi pojan istuutumaan läheiselle sohvalle ja varovasti napitti tämän paidan auki nähdäkseen haavan paremmin. "Se on syvä..." Hän mutisi itsekseen ja häipyi huoneesta hetkeksi. Palattuaan hän varovasti puhdisti haavan. Sen olisi pitänyt kirvellä, mutta Ciel istui koko ajan hiljaa.
Puhdistettuaan haavan, Sebastian otti siteen. "Bocchan, voitteko nostaa käsiänne, että voin sitoa haavanne?" Ciel nyökkäsi pienesti ja Sebastian kiersi sideharsoa vähitellen pojan ympärille, peittäen haavan.
Lopetettuaan Sebastian nousi ylös ja suuteli hellästi Cieliä otsalle. "Kestit hyvin." Hän sanoi.

Ciel punastui ja työsi sebastianin kauemmaksi.
" mitä sinä höpötät, ei tuo tunnu missään " Ciel sanoi vaikka tiesi ettei voinut huijata demonia.
ciel tunsi Sebastianin punaisten silmien porautuvan tämän läpi ja se sai Cielin punastumaan vielä enemmän.
" kuitenkin! voi tarkistuttaa Harun haavat! tuota...tuota, umm... " tämä katsoi sebastiania hetken mutta heti kun Sebastian rupesi nauramaan Ciel punastui ensisestään, tiisus, voiko ihminen edes punastua näin pahasti.
" älä naura vaan hoida tuon haavat! " Ciel ärähti ja lähti kävelemään käytävillä
" hmph...välillä en kestä häntä...onkohan tämä niin kutsuttu rakkaus- ja vihasude? en ymmärrä ollenkaan " Ciel mutisi ja nojautui lipastoa vasten.
" huoh...kauankohan tätä tulee kestämään " Ciel mutisi, oikeastaan kun mietti..heti kun sebastian söisi Cielin sielun...se päättyisi, olisikohan sebastian niinkuin Lucas?
" jotenkin...kosto ei kiinnosta minua enään.. " Ciel mutisi mutta lätkäisi itseään poskelle.
" mitä hemmettiä minä oikein ajattelen! kosto on ainut asia mitä minulla pitäisi olla mielessä! en voi olla niin kiinni siinä hovimestarissa! " Ciel ajatteli ja ei edes tajunnut kaataneensa maljakon jolloin se hajosi moneksi kappaleeksi.
Ciel hätkähti tajutessaan mitä oli tehnyt ja hieroi päätään.
" huoh, taas... " Ciel mutisi ja käveli vähin äänin pois.