Time of Wonder (k.18)

Sebastian kiroili hiljaa ja nappasi Cielin syliinsä. Katsoen ympärilleen hän etsi jotain, jolla sammuttaa tulipalo. Sitä ennen Ciel täytyi saada turvaan.
Poika voihkaisi demonin käsivarsilla. Hän ei kestäisi kauaa savussa, ottaen huomioon tämän astman. Sebastianin oli pakko tehdä valinta. Joko pelastaa herransa tai sammuttaa tuli.
Hän tietenkin valitsi Cielin hengen.

onneksi Finny oli tuonut vesiletkun ja rupesi sammuttaa tulta.
" Sebastian-san! onko Bocchan kunnossa!? " tämä oli kysynyt, onneksi tämä myös tajusi tilanteen eikä kysynyt mitään muuta.

TOISAALLA MYÖHEMMIN.

Ciel avasi hitaasti silmänsä ja näki sumeasti Sebastianin muodot.
" sebastian...? " tämä kysyi vain puoliksi tajuissaan.
Ciel pakottautui istumaan ja kun sebastian oli pistämässä tämän takaisin makuulle, Ciel tarttui sebastianin kädestä.
" taidan tosiaan..olla heikkomielinen.. " tämä mutisi ja kun sebastian väitti vastaan, Ciel toi kasvonsa sebastianin lähelle.
tämä oli juuri suutelemassa sebastiania, se oli niin lähellä, mutta tämä menetti tajuntansa uudelleen ja laski päänsä sebastianin harteille.
" tan..sinua.. " ciel oli vielä mutissut, ei tämä ollut saanut edes sanottua sanomaansa kunnolla, eikä tämä varmaan herätessään muista tapahtunutta.

Typeryneenä Sebastian katsoi herraansa, joka jälleen kerran vaipui unen syövereihin. Rakkauden tunnustus oli tullut aivan yllätyksenä, joka ei ollut niin yleistä Sebastianille. Toki, Ciel ei ollut kuten muut sopimuksen tekijät aikaisemmin. Vaikka poika olikin tehnyt sopimuksen nuorena, tämä oli aivan kuin aikuinen.
Mutta se ei ollut ainoa syy... Ei...
Sebastian oli sen kieltänyt itseltään, mutta tämä oli antanut itsensä kiintyä poikaan. Eivät Sebastianinkaan tunteet välttämättä olleet 'hovimestari ja herra'- tasoa tai ystävyyttä. Sebastian oli antanut itsensä RAKASTUA Cieliin, ihmiseen, jonka sielun tämän oli määrä lopulta syödä ja joka oli poika kaiken lisäksi.
Sebastian laski Cielin sängylleen varovasti ja peitteli tämän. Hän katsoi poikaa hetken vielä ja suuteli tätä.
"Vaikka tunteemme ovatkin molemminpuoliset..." Sebastian mutisi ja ravisti päätään.

Haru seisoi puun oksilla ja katsoi kun sebastian lähti pois herransa huoneesta.
Haru veti taskustaan taskunauriin.
" joudun näköjään hoitelemaan hänet joskus muulloin...mutta ainakin sain tämän " Haru totesi pidellen kansiota kädessään.
" varmistan että tuhoan järjestön omin käsin " Haru mutisi ja lähti juoksuun.

AAMULLA

Ciel avasi silmänsä nopeasti ja nousi ylös.
" sebastian ei ole täällä joten kello ei ole varmaankaan kovin paljon " Ciel ajatteli
tämä kaatui takaisin sängylleen, mitä oli tapahtunut? tällä ei ollut mitään muistikuvaa sen jälkeen kun haru hyökkäsi näiden kimppuun.
Ciel yritti muistaa mutta kaikki vaikutti niin sumealta.
" voin kai kysyä asiasta sebastianilta myöhemmin... " Ciel mutisi venytellen hieman.
Ciel nousi uudelleen ylös ja käveli ikkunalle.
siellä tämä huomasi Sebastianin juttelevan Finnylle.
Cielin katse lukittui sebastianiin pitkäksi aikaa kunnes yllättäen Sebastian käänsi katseensa ylös.
Ciel piiloutui nopeasti toivoen ettei sebastian ollut huomannut tämän tuijottaneen.

Sebastian hymyili Cielille, jonka punastuksen demoni huomasi, vaikka olikin kaukana.
"Sebastian-san?" Vieressä seisova Finny kysyi. "Onko kaikki kunnossa?"
Ymmärtäen jääneensä itsekkin tujottamaan herraansa, Sebastian kääntyi takaisin kohti vaaleahiuksista poikaa. "Pahoittelen. Ajatukseni vaikuttavat harhailevan tänään." Hän mutisi. "Kuitenkin... Älä enää tuhoa puutarhan patsaita."
Kääntyen kantapäillään Sebastian lähti kohti kartanoa ja omaa huonettaan.
Paiskatessaan oven kiinni ja huokaisi. Huomattuaan Cielin tunteet sekä samalla omansa, Sebastian oli alkanut kadottaa täydellisen ulkokuorensa. Edeltävänä yönä hän oli päättänyt piilottaa tunteensa. Hän tiesi, etteivät Cielin tunteet olisivat välttämättä pysyviä, niin ailahtelevaisia ihmiset kun olivat. Nyt hän ei ollut enää varma itsestään.
Tämänkö rakkaus aiheutti? Täydellisen sisäisen tunteiden vallankumouksen. Vallankumouksen, joka ei koskaan päättyisi. "Mitä turhuutta..." Sebastian ajatteli.
Tälläisena Sebastian ei enää voisi olla Phantomhiven hovimestari....

Ciel huokaisten nousi seisomaan ja käveli ovelle.
juuri kun tämä oli avaamassa sitä niin sebastian avasi oven.
Ciel melkein kaatui yllätyksestä mutta Sebastian ehti napata tämän.
Ciel tunsi kasvonsa taas kuumottavan ja yritti piilottaa sen katsomalla nopeasti muualle.
" uum, olinkin juuri tulossa pyytämään sinua vaihtamaan vaatteni...mutta tulit näköjään itse.. " Ciel sanoi haroen hiuksiaan hermostuneesti.
sebastian vaikutti aluksi hiljaiselta mikä sai cielin kuulemaan omat sydämenlyöntinsä.
Ciel lopulta rikkoi hiljaisuuden sanomalla jotain epämääräistä.
" hieno ilma ulkona eikö? "
hienoa, todella hienoa..kaikista maailman lauseista ciel sanoi juuri sen joka kuulosti aivan kuin tämä olisi yrittämässä jotain epätoivoista iskuyritystä Sebastiania kohtaan.

"Kyllä, tosiaankin..." Sebastian naurahti. "Mutta..." Hänen ilmeensä synkkeni.
Hän huokaisi syvään ja katsoi Cieliä. Punaisten silmien tuijotus sai pojan naaman vieläkin punemmaksi. "Bocchan-" Hän aloitti, mutta lopetti samantien. Taluttaen herransa takaisin huoneeseen, hän otti tämän vaatekaapista puhtaat vaatteet. Napittaen yöpaitaa pois ja pistäen kauluspaitaa tilalle, Sebastian hädin tuskin sai tunteitaan pidettyä kurissa. Nähden puhtaan valkean ihon edessään, hän tunsi suunnatonta himoa koskea sitä.
Varovasti lopulta päästäen otteensa irti Cielistä, Sebastian avasi suunsa. "Bocchan minä..." Hän haki sanojaan tarkasti ennen kuin jatkoi. "On eräs asia josta haluaisin keskustella..."
Ciel kehotti katseellaan Sebastiania jatkamaan.
Sepastian nosti kätensä Phantomhiven hovimestarin merkille ja irroitti sen. Hän laittoi sen Cielin käteen ja sanoi sitten: "Sopimuksemme päättyy tähän."

Ciel oli hetken aikaa sanaton mutta sitten tämä tarttui sebastianin solmiosta.
" mistä sinä puhut!? et voi lopettaa sopimustamme ennenkuin olen saanut kostoni ja sinä sieluni!! oletko seonnut! " Ciel huudahti ja tämän äänessä oli häivähdys pelkoa, menettämisen pelkoa.
Ciel oikein tunki hovimestarin merkin sebastianin käteen ja veti silmälappunsa pois.
" sebastian, tämä on käsky! pysyt hovimestarinani kunnes olet syönyt sieluni! sitä ennen...en halua kuulla sanaakaan että lopettaisit " Ciel sanoi ja lähti kävelemään ulos huoneesta.
kun sebastian oli huutamassa Cielin perään, oli ciel jo juossut.
'' ah hei bocchan! menossa jonnekkin? " Finny kysyi kun Ciel nappasi hevosen ja lähti ilman satulaa ja suitsia ratsastamaan.
" Sebastian senkin idiootti!! mitä päässäsi oikein liikkuu?? noinko kovasti haluat minusta eroon!!? " Ciel ajatteli.
Ciel pysähtyi jossain vaiheessa ollessaan tietämätön missä oli.
" hmm..en muista nähneeni tätä aluetta missään " Ciel mutisi.
samassa kuului laukaus ja luodit raapaisivat cielin poskea, kylkeä ja oikeaa jalkaa.
hevonen pillastui ja lähti juoksemaan takaisin päin.
Cielin noustessa ylös, pussi laitettiin tämän päähän ja ciel iskettiin tajuttomaksi.

TOISAALLA

Finny hymähti huomatessaan hevosen rynnistävän takaisinpäin, sitten tämä tajusi jotain.
Finny ryntäsi cielin huoneeseen jonne sebastian oli jäänyt ja kertoi hädissään ettei bocchan ollut palannut retkeltään

"Miten se poika joutuu aina vaikeuksiin?!" Sebastian ajatteli ärtyneenä.
Sitten hän vilkaisi hätääntyneeseen Finnyyn ja sanoi: "Älä huoli. Haen Bocchanin turvallisesti takaisin." Finnyyn näytti huojentuneelta kuulessaan Sebastianin sanat. Hovimestari muisti merkin kädessään ja ojensi sen pojalle. "Voitko välittää tämän Tanakalle?"
Ihmetys nousi pojan kasvoille. "Sebastian, mutta tämä on..."
Finny ei saanut lausettaan loppuun, kun Sebastian oli jo häipynyt.

Ciel avasi silmänsä, tämä oli lukittuna jossain pimeässä huoneessa, ja tämän kädet ja jalat oli sidottu.
" hmph...luulevatko ne että pelkään pimeää?? " Ciel murahti.
Ciel huomasi nyt että tämän takki oli otettu pois.
'' tai kylmää, vaikka se astmakohtaukseni laukauseekin " Ciel mutisi.
samassa tämä kuuli jotain uhkaavaa, kissan maukaisun. Ja toisen...ja kolmannen, samassa niitä olikin jo yli kaksikymmentä.
Ciel käänsi katseeensa ääniä kohti, siellä oli kissoja!

MYÖHEMMIN

samassa ovi avautui.
" nautitko kissojen seurasta? " mies kysyi, mutta ärsyyntyi kun ciel kieltäytyi vastaamasta.
" keksin paremman kuoleman kuin tämä, tule mukaani " mies sanoi nauraen.
" kissat olivatkin aika mauton idea " Ciel sanoi
mies tarttui Cielistä ja raahasi tämän ulos.
Ciel tajusi näiden olevan kalliolla, ja alhaalla oli paljon teräviä kiviä.
" tämäkö oli ideasi? pudottaa minut täältä " Ciel kysyi tuohtuneena kuun mies avasi tämän käsiraudat ja jätti Cielin seisomaan kallion reunalle.
Mies veti aseen taskustaan.
" väärin, sinä hyppäät sieltä ala... " mies aloitti kun tämä iskettiin tajottomaksi.
" mikä kesti...sebastian sinun olisi... " Ciel jäi sanattomaksi huomatessaan ettei hovimestarin merkki ollut sebastianilla.
" vainiin..tämä siis on vastauksesi... " tämä mutisi.
Ciel nosti katseensa demonin punaisiin silmiin.
" siinä tapauksessa, minulla on sinulle viimeinen käsky... " tämä sanoi ja veti silmälappunsa pois.
" älä pelasta minua.. " sen sanottuaan Ciel kaatui taaksepäin alas kallion reunalta.

"BOCCHAN!!" Sebastian huudahti. Pienen hetken hän epäröi. Seisoen kallion reunalla vain sen pienen hetken hän mietti, pitäisikö hänen syöksyä apuun vai totella herransa viimeistä kästkyä. Lopulta hän syöksyi perään. Hänen oli pakko pelastaa Ciel.
Viime hetkellä hän sai pelastettua pojan. Sebastian sai juuri ja juuri laskeudutta erään kiven päälle. Ciel tajuttomana sylissään, hän rutisti poikaa rintaansa vasten.
"Mikä typerä herra minulla onkaan..." Hän mutisi.

MYÖHEMMIN

Takaisin Cielin kartanossa, Sebastian oli peitellyt herransa sänkyynsä. Suudeltuaan tätä otsalle, hän kaivoi taskustaan kirjeen, jonka hän vielä kertaalleen luki itsekseen:
Rakas Ciel Phantomhive
Pahoittelen, mutta pelastin teidät vasten tahtoanne.
Haluan teidän kuitenkin tietävän, että tein sen koska välitän teistä.
Koen kuitenkin, etten ole enää sopiva toimimaan Phantomhiven hovimestarina.
Täten siis puran sopimuksemme.
Rakkaudella
Sebastian Michaelis
Sebastian asetteli huolella kirjoitetun kirjeen Cielin viereen ja häipyi vähin äänin.

aamulla Ciel avasi silmänsä kun Tanaka herätti tämän.
" Tanaka...missä Sebastian on?? " Ciel ihmetteli.
" herra Sebastian on lähtenyt..kunnes löydätte toisen hovimestarin minä toimin hänen tilallaan " Tanaka sanoi ja puki Cielin.
" mutta hän jätti kirjeen teille "
Tanakan lähdettyä ciel avasi kirjeen ja luki sen.
kirjeen luettuaan ja puristi paperista pallon ja heitti sen huoneen nurkkaan, hautoen kasvonsa käsiinsä.
" tämän takia vihaan demoneita...ne tulevat ja lähtevät mielensä mukaan " Ciel sanoi ja avasi ikkunan tarkistaen ettei Finny ollut ulkona.
" SEBASTIAN!! MINÄ PISTÄN NIMENI LIKOON ETTEN ANNA SINUN KARATA KÄSISTÄNI NOIN HELPOSTI!!! " Ciel huusi tietämättä miksi, ei olisi edes varmaa kuulisiko Sebastian.
Ciel käveli alakertaan jossa Lizzy odotti.
" hei Ciel!! mitä kuuluu! " Lizzy kysyi mutta hätkähti huomatessaan ettei Ciel pysähtynyt.
" Tanaka, laita kärryt valmiiksi! lähden ajelulle " Ciel sanoi ja odotti kunnes Lizzy tuli huutaman tämänkorvan juureen.
loppujen lopuksi Cielillä meni hermot ja tämä kääntyi Lizzyä kohti lätkäisten tyttöä kasvoille.
" etkö näe että minulla on jotain tärkeämpää tekemistä kuin sinun viihdyttämisesi!! " Ciel huusi tytölle joka katsoi tätä paniikissa.
kuullessaan että kärryt olivat valmiina, tämä jätti kylmästi tytön taakseen ja käveli kärryihin.

TOISAALLA

Haru hätkähti kuullessaan koputuksen ovellaan.
varovaisesti tämä avasi sen ja hätkähti nähdessään Cielin.
Haru loikkasi nopeasti taaksepäin.
" mitä sinä haluat!? " Haru kysyi.
" tarvitsen apuasi..koska olet palkkamurhaaja olet oppinut löytämään uhrisi nopeasti, minä haluan että löydät sebastianin " Ciel sanoi.
" ja miksi minä niin tekisin? " Haru kysyi.
" koska kansio jonka varastit oli väärennös...sebastian teki kansion täynnä väärää tietoa jos kävisi niin että varastaisit sen, oikea on sebastianilla, hän unohti jättää sen minulle " Ciel sanoi virnistäen.
Haru oli hetken hiljaa mutta nyökkäsi sitten.
" okei, suostun auttamaan sinua..jos kansio on kerta sillä demonilla " Haru sanoi.

Haru tuki paikkaa jossa viimesin järjestön uhri oli tapettu.
" tosiaankin, tämä on järjestön työtä.. " Haru mutisi.
" se demoni.. " Haru aloitti yllättäen.
Ciel hätkähti, " mitä hänestä? "
" miksi sä niin kovasti haluat sen takaisin? en tajua rkastavaisia.. "
" emme me... ja mistä muka tiedät että me pidämme toisistamme?? " Ciel kysyi kun yllättäen haru kaatui maahan.
" Haru? " Ciel ihmetteli kun haistoi sen itsekkin, huumausainetta!
kun Haru avasi silmänsä tämä tajusi olevansa sidottu.
" hei räkänokka! herä! " Haru käski.
Cielin päätä jomotti, aivan kuin rekka olisi ajanut päältä ja peruuttanut voidakseen pysäköidä cielin pään päälle
" missä me olemme..? " tämä kysyi.
" tappohuoneessa, täällä tapetaan kaikki vangit " Haru sanoi
samassa kaksi miestä astui huoneeseen.
" tuli jotenkin tämmöinen Deja vu tunne " ciel sanoi kun luoti veti tämän posken vierestä.
" sinuna pitäisin pääsi kiinni, tai tapamme sinut ensin " mies sanoi.
Cielin silmälappu tippui maahan koska sen naru katkesi luodin takia.
" siitä vain, minua ei haittaa " Haru sanoi.
" voi kuule, ne tappavat sinut ensiksi " Ciel sanoi tuhahtaen.
sitten mies tähtäsi aseensa Cieliin.
" taisivat muuttaa mielensä " Haru totesi.
Ciel rupesi miettimän nopeasti, tämän täytyi päästä pakoon, mutta miten? Ciel kuuli miehen lataavan aseen.
Cielillä oli idea..mutta jos sopimus todella oli purettu, se oli kaukaa haettu.
miehen ampuessa Ciel karjaisi sebastianin nimen.

Hetkessä Sebastian oli Cielin ja luodin välissä. Sebastian huusi kivusta, kun luoti osui tämän selkään. Verta lensi Cielin kasvoille ja tämän ilme muuttui pelokkaaksi. Sebastian nosti kätensä Cielin kasvoille. "Oletteko kunnossa Bocchan?"
Toinen miehistä naurahti. "Hemmetti. Ei tainnut osua sydämmeen." Sebastian kääntyi miehiin, joista äsken puhunut oli astunut eteenpäin. Smaragdinvihreät silmät loistivat himmeän lampun valossa, joka valaisi huoneen. Hän latasi aseensa ja tähtäsi Sebastiania. "Valmis kuolemaan, Sebastian-niisan?"
Sebastian katsoi miestä päästä varpaisiin. "Lucas?"
"Mukavaa, että tunnistit. Eihän siitä ole kuin mitä? 300 vuotta?"

" Lucas! sinä tunnet tuon demonin? " Haru ihmetteli.
" haru tunnetko sinä tuon miehen!? " Ciel kysyi ihmeissään.
" hänen nimensä on Lucas...toimii järjestönleivissä kuten minäkin ennen..olimme tiimi mutta karkasin järjestöltä vuosi sitten, hänet tunnetaan myös Demonien metsästäjänä... " Haru selitti nopeasti yrittäen päästä irti kahleistaan.
" Sebastian... " Ciel mutisi, tämä huomasi luodin lattialla...se oli hopeaa!
" Sebastian! tuolla miehellä on hopealuoteja! " Ciel sanoi.
" jos oikein muistan hopea ei ollut kovin terveellistä demonin verta omaaville " Ciel ajatteli

Lucas hymyili Harulle "Mukavaa, että voit hyvin, Haru. Jos en tapa sinua, miltä treffit kuulostaisivat?"
"Et ole muuttunut yhtään, Lucas..." Sebastian sanoi. "Mitä Chris-"
Sebastian ei saanut lausettaan loppuun, kun Lucas ampui hänen olkapäähänsä luodin. "Älä. Sano. Sitä. Nimeä!" Hän oli hetkessä Sebastianin vierellä. "SINUN. Sinun takiasi Chris ei ole enää täällä. Sinä ja sinun sopimuksesi!"
Sebastian hymyili ilkikurisesti. "Joten, söit hänen sielunsa? Sait onnistuneesti loppuun ensimmäisen sopimuksesi?"
Kyyneleet alkoivat valumaan Lucasin silmistä. Hän tähtäsi tällä kertaa Cieliin. "Mitä jos tapan sinun herrasi? Sinähän olet rakastunut tuohon kakaraan!"
"Entä sitten?" Sebastian sanoi kylmästi. "Et saa tapettua häntä. Puolustan häntä viimeiseen asti."

Cielin kasvoille lensi lisää verta, nähdessään sebastianin haavoittuvan ja kuullessaan lucasin sanat tämä ahdistui entisestään.
mutta vaikka Ciel halusi, tämä ei katsonut pois päin.
" Sebastian..tämä on käsky vie meidät pois täältä..en lähde taisteluun josta en ole varma " Ciel sanoi yllättäen.
Haru huomasi miekkansa huoneen reunalla.
" miekkani! minun täytyy saada se.. " Haru ajatteli kuumeisesti.

"Pahoittelen, Lucas" Sebastian kuiskasi tämän korvaan ja löi tämän tajuttomaksi. Hän kääntyi Cieliin ja päästi tämän kahleistaan. "Oletko kunnosa, Ciel?!" Paniikissaan Sebastian oli unohtanut teitittelyn.
Varmistettuaan herransa hyvinvoinnin, Sebastian nosti Cielin syliinsä. "Haru" Hän sanoi. "Voitko auttaa minua ja kantaa Lucasin?"

Haru oli noukkinut miekkansa ja nosti nyt lucasin harteilleen.
" jos saan vahtia häntä kun pääsemme kartanolle " Haru sanoi.
matka phantomhiven kartanolle oli pitkä ja hiljainen, lopulta nämä pääsivät perille ja haru vei Lucasin pieneen kellarissa olevaan häkkiin, joka oli tehty demonin kestäväksi.
Ciel oli vain istunut hiljaa kun sebastian otti tämän kenkiä pois.
mutta kun sebastian oli siirtynyt paitaan oli ciel tarttunut tämän solmiosta.
" minkälainen idiootti luulet olevasi..? Jos rakastat jotakuta et jätä häntä noin vain! tajuatko ollenkaan miltä minusta tuntui herätä aamulla kun olet poissa ja typerä kirjeesi siinä pöydäl... " Ciel aloitti kun sebastian oli suudellut tätä.
sen sijaan että Ciel olisi työntänyt sebbyn pois, tämä vastasi suudelmaan.

TOISAALLA

Haru lätkäisi Lucasia kasvoille.
" hei herää! toin teetä jos haluat " Haru sanoi, ojentaen teekuppia lucasille.

Lucas suoristi rypistynyttä puoliksi napitettua paitaansa ja huitaisi ylikasvaneet etuhiuksensa sivuun. "Tarjoat teetä demonille?" Hän sanoi huvittuneena, mutta otti kupin kuitenkin ja hörppäsi siitä. "En ole täydellinen demoni, jos sitä mietit." Hän lisäsi, kuin lukien Harun ajatukset. "Syön ja nukun kuten ihmiset, mutta voin elää pitkiä aikoja syömättä tai nukkumatta ja sielut ovat kuitenkin parasta ravintoa minulle."
Hän ojensi kupin takaisin Harulle. "Voitko viedä minut Sebastian-niisanin luo?"

Haru oli hetken hiljaa miettien.
" en ole varma...jos lupaat ettet tapa häntä tai yritä mitään typerää? " Haru sanoi.
saatuaan lupauksen haru otti miekkansa ja tarttui Lucasin käsivarresta.
" tämä miekka tappaa jopa demonin jos muistat, älä siis tee mitään tyhmää, tiedät miten ilkeä osaan olla kun haluan " Haru sanoi ja alkoi viemään Lucasia kohti cielin huonetta

TOISAALLA

Cielin ajatukset olivat täysin sekaisin, tämä halusi sebastianin aina vain lähemmäs ja pienikin etäisyys tuntui liialta.
sebastianin näykkiessä cielin kaulaa Ciel päästi tyytyväisiä äännähdyksiä ja tämä ei tiennyt kuinka monta kertaa oli pyytänyt lisää.
molempien vaatteet olivat lattialla epäsiististi.
sitten yllättäen sebatian oli kääntänyt Cielin ympäri, niin että ciel makasi mahallaan.
" sebastian..? " Ciel päästi nopeiden henkäysten välissä.
sitten aivan varoittamatta Ciel tunsi sormen sisällään.
Ciel päästi äännähdyksiä nautinnon vuoksi, tämän silmässä oleva merkki tuntui lämpimältä ja tämä mietti tunsiko sebastian saman kuumuuden omassa kädessään.

Lisäten toisen sormen, Cielin äännähdykset muuttuivat kovemmiksi, mikä sai Sebastianin vain innostumaan entisestään. Valmistellessaan poikaa, Sebastian kiersi kätensä pojan etupuolelle ja varovasti hyväili tämän rintakehää, vähitellen siirtäen kättään alas päin.
"Bocchan...." Sebastian kuiskasi Cielin korvaan "Si---"
Ovi pamahti auki odottamatta "Sebastian-niisan!! Meidän täy-" Lucas jäätyi paikoilleen nähdessään Sebastianin ja Cielin sängyllä.

Cielin ilme muuttui järkyttyneeksi ja tämä automaattisesti veti peittoa hieman päällen yrittäen peittää itseään.
" mitä tuo täällä tekee! eikö hänen pitänyt ola lukittuna alakerrassa!? " Ciel ajatteli naama punaisena häpeästä
Haru kurkkasi myös ja tämän leuka loksahti auki.
aivan automaattisesti haru veti oven kiinni pahoitellen.
Haru tajusi vahingossa jättäneen järkyttyneen Lucasin huoneeseen mutta tämä ei viitsinyt avata ovea.

"Lucas...?" Sebastian sanoi ovella seisovalle miehelle. "Viitsisitkö...?" Sebastian yritti olla hymyilemättä. mutta tilanne huvitti häntä. Lucas ei kuitenkaan liikahtanut, joten Sebastian nousi huokaisten sängyltä. Ciel päästi pienen äännähdyksen Sebastianin otettua sormensa pois.
Vetäen nopeasti housunsa jalkaan hän tarttui Lucasiin. "Palaan tuota pikaa, Bocchan." Hän sanoi ja astui ulos huoneesta.
Tulipunainen Haru oli oven ulkopuolella. "Haru, voisitko pitää huolen tästä?" Sebastian sanoi pikaisesti ja palasi takaisin huoneeseen.
Sebastianin palatessa Ciel kuitenkin istui sängyn reunalla ärsyyntyneenä.

" mitä hemmettiä, luulin että harun piti vahtia sitä " Ciel sanoi haroen hiuksiaan.
huomatessaan sebastianin nauravan hitusen tämä punastui.
" e-ei sillä että olisin halunnut että me...teemme...sit...sitä " Ciel sanoi katsoen muualle.
" okei halusin sitä ehkä...ihan hitusen.. " Ciel sanoi vieläkin katsoen muualle.
" la--lakkaa virnuilemasta! " Ciel sanoi kääntäen selkänsä sebastiania kohti.

TOISAALLA

" sori Lucas...ootko okei? " Haru kysyi vieläkin aivan punaisena.
" sovitaanko että juttelet sebbyn kanssa...joskus myöhemmin "