Life is Weird

nuori herttua asteli lumisella kadulla, pojan oli pakko päästä ulos, pois päin omasta hovimestaristaan.
Ciel oli ruvennut tuntemaan omituisia tunteita hovimestariaan kohtaan, ja se oli huono homma, tällä kun oli jo kihlattu.
Ciel pysähtyi huomatessaan kahden lapsen lapsen tutkivan rosiksta, köyhät...tottakai.
" hoi! tässä teille rahaa niin ei tarvitse roskiksia tunkea " Ciel sanoi ja hymähti.
heti lasten kiittäessä ja lähtiessä poika katsoi heidän peräänsä välinpitämättömästi-
" tuollaiset ovat vain tiellä... " Ciel ajatteli.
" tuo oli aika mukavasti tehty "
Ciel säikähti ääntä takanaan ja kääntyi katsomaan nuorta poikaa takanaan.

Tumma hiuksinen poika noin Cielin ikäinen sanoin ja hymyilli leveästi. "Olen Ace Umber" Ace esitteli itsesnä ja ojensi kätensä cieliä päin kätelläkseen poikaa. "Ja te olette Ciel Phantomhive, olen kuulun sinusta paljon" Ace sanoi arvokkaasti jatkaen hymyilemistä kunnes Ace taakse tuli pitkä huikka mies jolloin pojan hymy laskeutoi alas. Mies oli Ace hovimestari. "Herrani ette saisi olla yksin liikkeessä" mies sanoi tehden pienen kumarruksen. "Halusin vain raikista ilmaa Lontoon keskustassa, paperi työt ei tänään sujo" Ace vastasi koittaen hätytellä hovimestariaan pois.

" Ace Umber...nousi yllättäen Umber suvun johtoon hovimestarivierellään... " Ciel ajatteli.
" aivan liiankin tuttua.. " tämä mietti virnistäen sitten.
" no, mukava tavata sinut " tämä sanoi hymyillen, samassa tuuli heilutteli Acen hiuksia.
" anteeksi, mutta onko otsassanne jotain? " tämä ihmetteli.
samassa Ciel kuuli Sebastianin äänen.
" jospa...juttelisimme jossain muualla " Ciel ehdotti nopeasti.

Ace hämmentyi vähän Cielin kysymyksestä muttei välittänyt siitä. "Selvä, mennään. Severus jää vankureiden luokse" Ace sanoi laittaen käsivartensa Cielin olkapäille ja talutti hänet vähän läheiseen neljän tähden kahvilaan missä ei ollut paljoon väkeä. Ace otti paikan syrjäisestä nurkapöydästä että he saisivat jutella rauhassa. Tarjoilia tullessa kysymää 'herroilta' mitä saisi olla Ace otti tavanomaisesti kahvi ja Ciel taas teetä. Severus jäi kahvion ollut puolelle vaikka hänen piti odottaa vaunujen vieressä jotka olivat toisen kortelin päässä. Severus seisoi ylpeästi oven vieressä ja oditti herraansa.

Ciel hymähti hermostuneesti.
" demoni.. " tämä mutisi nopeasti.
Ace katsoi tätä ihmettyneenä, kuin vastaten kysymykseen ciel vastasi.
" hovimestarisi on demoni eikö " Ciel sanoi ja ennenkuin Ace ehti väittää vastaan ciel sanoi nopeasti että oli aivan samanlainen.
" halusin vain kostaa itseni puolesta, miten sinulle kävi? " Ciel kysyi juoden huikan teestään.

Ace nujautoi rystystensä päälle ja meni omiinmaailmoihinsa. Hän muisteli piden hän oli myyny sielunsa Severukselle vaikka ei muistanut oikein yksityskohtia muttei se ollut kovin mukavaa. "En halua vastata" Ace sanoin ottaen ryhdikkäämän asennun ja hurppi kahviaan. "En oikestaan muista mitää siitä kuin...myin sieluni sille muokalle..." Ace sai sanotuksi ja laski kuppinsa pöydälle. Hänen käsi alkoi tärisemään melkästä ajatuksestakin mutta se oli vain väli aikaista. Hän nosti uudellen kupisna mutta sen vipsui Acen sormista ja tippuin hänen päälensä, muttei tippunut. severus oli tullut salaman nopeasti ottamaan kupin kiinni ja sain vielä kahvinkin sinne takaisin. "Olisitte vähän varovaisempi, Herrani. Ja älkäähän miettikö liikaa menneityyttänne, se on tarpeetonta" Severus sanoi ja pyyhkäisin pienen kahvi tipan Acen housuista. "Jaa jaa, tiedän missä rajani kulkee" Ace vastasi ja käänsi päänsä pois päin hovimestaristaan joka meni pojan selän taakse ja kuiskasi tämän korvaan "Rajansa kaikella, kuten sopimuksellamme herrani" Severus nuolaisi herransa korvaan ja jäi sitten seisomaan ylpeästi tämän taakseen vilkuilen Cieliä käärmemäisillä silmillään.

Ciel hymähti nopeasti.
" ei tarvitse vastata, ei se ole niin tärkeää " Ciel sanoi.
tämä huomasi Severuksen katseen ja virnisti tälle.
samassa ravintolaan astui tyttö ja tätä seurasi valkoiseen pukeutunut mies.
mies huomasi Cielin ja samassa tyttökin oli tämän huomannut.
" äh, Maru.. " Ciel totesi kun tyttö juoksi tämän luokse.

"ciiiiiiiieeeeeeeeeelllllllll!" maru juoksi iloisesti cielin pöydän luokse. Maru oli sanomassa jotain
mutta huomasi cieliä vastapäätä istuvan pojan. " kuka toi on..." maru sanoi samalla kun
istahti cielin viereen hymyillen. " keskeytinkö mä jotain... ku molemmat kattoo
mua kun jotain pahemman luokan keskeyttäjää.."
Maru kysyi ja kääntyi katsomaan Acea.