Keskiyöllä tavatkaamme. (voi tulla K15 kamaa)

'Yö. Hetki kun kävellä kahella jalalla, vaikka mää on kylmä.' Robert ajatteli, ja katsoi kuuta joka loisti pilvien takaa. Hän nousi pystyyn, venytteli käsiään ja raapi kiharia hiuksiaan. Kylmyys meni hänen paljastavan ihon läpi joka sai hänet tärisemään. ''Joo, hyvä juttu muuttua nakuna!'' Robert pyöritteli silmiään. Hän lähti juosten kohti Lontoon katuja.
'Kunpa kukaan ei näkisi minua nakuna, pitää saada äkkii vaatteet! Ja nappaa sitten joku yösija!' Robert ajatteli.
Yhtäkkiä hän liukastui ja pamautti töörmäsi roskiksiin.
*TRUMPHRÄSKH*

´´Heeeeeeh!?`` tummahiuksinen tyttö kiljaisi kun joku liukastui hänen eteensä. toivuttuaan säikähdyksestä hän kysyi kaatujalta oliko tämä kunnossa. ´´..mutta.. mähän oon nähny sut ennenkin.. tosin katselisin mieluummin silloin kun sulla ois vaatteet pällä.`` Carmilla sanoi ja auttoi Robertia ylös. ´´voi pikku kisulla on kylmä!<3`` tämä hymyili ja otti yläpuolellaan narussa kuivuvista vaatteista housut ja takin miehelle.

[[Joo, ja kaikille muille tiedoksi vain. Tämä on myöhempää aikaa!]]

''No mutta niin olemmekin! Ja mä kun luulin että Lontoon kauniit neidot on piilosilla tälläsest hurmurist ~'' Robert sanoi ja otti takin, sekä pani housut päälle. ''Ei kantsi katsoa tätä kalua, se käy kovaks kun kattoo suhun!'' Robert sanoi ja yritti flirtata tämän tytön kanssa. ''Heeii.. Olikos se sinun nimesi Carmilla?'' hän kysyi. ''Muistan sinut nenäveren vuodosta!'' hän sanoi ja rupesi nauramaan hieman. ''Mutta mitäs neito~''

Carmilla punastui hieman ja hymyili. ´´Eeeeeeehhhhhh.. no tuota.. oon mä ny kyll ennenki nähny.. sellasia livenä.`` noita kertoi hiemän häpeillen ja otti roskan pois toisen hiuksista.´´Niiiin.. sulla ei taida olla yösijaa vai? mull on kyll kämppä tos muutaman kilsan pääs et jos vaa kelpaa nii voit olla siel tän yön...`` Carmilla kysyi haroen hiuksiaan. ´´sitten voidaan tutkia asioita paremmin hehee..``tämä kiusoitteli

''Jaa, sä oot niit tyttöi vai? Käy kuumaks tää ilma vai ootko sä vana kuumissas? ~'' tämä flirttaili ja nousi pystyyn, kumarsi hieman kömpelösti ja pikaisesti tälle. ''Mun nimi oli sit Robert, mut sulle voin olal Rob vain.'' hän sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin. ''Mut älä sekota mua Robin Hoodiin! Hahahahaa!! Tajusitko?'' hän naurahti omalle köyhälle vitsilleen.
''Joo, missä asuitkaan?'' hän sanoi ja pysähtyi kääntymään katsomaan tyttöön. ''Mä kato tiedän vain mis kissafanit, kuten jotkut leipurin mummot asuu!''

Carmilla seisoi yhä paikallaan ja nauroi. ´´eieieieiiiii sinne päin... asun nimittäin täysin eri suunassa!`` tämä sanoi ja nyökkäsi taaksensa. Carmilla meni ja otti Robertia nopeasti kädestä kiinni vetäen pojan nurkan taa sillä edestä tuli nuori ihmispari. ´´ yhh! inhoan ihmisiä yli kaiken! ne eivät osaa kuin kiljua ja katsoa oudosti..`` tyttö mutisi hiljaa. ihmisten mentyä Carmilla kääntyi Robertin puoleen ja kysyi samalla kävellessään.´´jos saan kysyy, nii kuinka sut muuten saatiin tollaseks kissapojaks?``

Robert hieman naurahti ja kutitti nenäänsä. Ja kun Carmilla lähti kävelemään, sekä kysyi miten tämä muuttui tälläiseksi, hän katseli Carmillaan sekä mietti hetken menneitään. ''En minä muista, että vain sen asian muistan mä kyllä!'' Robert kipitteli neitokaisen veireen, kun hän yritti panna päänsä tämän olkapään lähelle, kuiskasi hän jotain tälle. ''Heräsin aivan uskomattoman suloisena kissana, yhden venäläisen, jolla oli noita-akan nenä ja se silitteli minun niskaani. Siitä lähtien, olen mä aina kutsunut tätä ´kirousta´ sen naisen tuottamaksi lahjaksi.''. Robert vinkkasi tälle silmää, sekä jatkoi iskulauseitaan. ''Mutta, ei puhuta minusta. Puhutaanpas sinusta hetken! Miksi olet tuollainen, miksi vihaat ihmisiä, ja kuten huomaat minäkin olen ihminen nytten!''

[[pahoittelut että minulla on kestänyt. kokeita ja esseen tekoja nääs.]]

Carmilla katsoi jalkoihinsa ja muisteli itsekkin menneitä. ´´noh, okei mua kohdeltiin huonosti silloin ku olin pieni ja jotenkin ihmiset ovat vain niin..yksinkertaisia!ei pahalla..`` tämä vilkaisi salaa toisen ilmettä ja jatkoi.´´ no kuitenkin.. sä vaikutat mukavalta ihmiseks tai mikä sitte ootkaa...`` noita värähti äkkiä kylmästä.´´hrrrrrrrrrr... heh hiema kylmä onneks sinne ny ei oo pitkä matka.`` Carmilla alkoi vilkuilemaan sillä silmällä poikaa joka oli oikeastaa aika helkutin söpö ja mietti hymyillen sitä yötä jolloin menetti neitsyytensä. ´´heheheh.. okei tos se asunto sit näkyy!!!!!!!!!`` tyttö hykerteli vielä hetken kunnes vakavoitui hieman.




/No siis mullaki o ollu 3 viiko sisällä 6 koetta ettttt juu.. /

Robert katsoi Carmillaan, ja vinkkasi silmää sillä silmällä. ''Mielestäni, te naiset olette vaikeimpia olentoja kautta maan!'' hän mene tämän eteen ja näytti kuuta käsillään. ''Haluatte romantiikkaa, ja kun saatte sitä niin ei taida riittää. Ja jos ette saatte, niin kyllästytte ja loukkaannutte!'' Robert oli ottamssa tämän kädestä. "Mutta jos mieleni on oikeassa, et sä taida sellaisia, vai kuinka? Ovatko noidat erilaisia vai hankalempia?" hän meni lähemmäksi Carmillaa. "Tässäkö asut siis?" hän kääntyi yhtäkkiä ja katsoi asuntoa. "Ei hääpönen, vaikka aattelinkin että asuisit sellaisissa suuurenmoisissa kartanoissa tai joissain sellaisissa paikoissa." hän vitsaili. "Joten, naiset ensin ovesta?"

´´niin no.. tämä nyt on tälläinen väliaikainen asunto.``carmilla myönsi samalla kun käveli oven luo ja aukaisi sen. ´´En ole varma että ovatko noidat mitenkään hankalempia kuin yleensä. me vain olemme käytännöllisiä.`` Lattialla lojui kynsilakka ja Carmilla nosti sen ylös pöydälle. ´´Muuten omistan vain yhden parisängyn,saat nukkua siinä. itse nukun sohvalla.`` tämä viittasi yläkertaan.

[[ kerron tämän nyt tässä, jos ihmettelet että miksi minulla jossain viaheessa kestää kamalan kauan. On se, että olen Etelä-Lapissa lomailemassa. Ja hyvää joulu ]]

Rob hymyili ja nosti kulmkarvaansa hekottaen. ''Käytännöllisiä siis vai? Helppo pala sinä siis olet ~''. Kun hän katsoi Carmillan kynsilakkaa, otti tämä heti kun saisi tilaisuutensa. Ja kun Carmilla puhui parisängystä, miten tuo ajattelikaan kaksimielisiä asioita parisängystä. ''Miksei me voitaisiin nukkua kahdestaan ~ Lupaan etten tekis mitään ilman sanomista!'' Robert käveli ja yritti napata tämän lantiosta. ''Missä teitä löytää, tollasii helmii ei löydy Britanniast, haha!!''

[ Samoin on mulla aikaa ootella joten lomaile rauhassa! ]


Carmilla hymyili viettelevästi.tästä yöstä voisi tulla jotain oikein kiintoisaa.´´No jos niin vaadit. kaksin on lämpimämpää varsinkin kun lämmitys on mitä on, mutta varoitan saatan vahingossa raapaista nämä kun eivät ole mitkään tekokynnet!`` hän naurahti näyttäen suhteellisen pitkiä kynsiään ja lähti kävelemään ylös.´´päivä on jo pitkällä, näytän missä huone on voit mennä heti nukkumaan jos haluat. Itse käyn pikaisesti suihkussa.`` Carmilla sanoi ja heitti jo paitansa läheiseen koriin paljastaen mustat pitsiset rintsikat.

Robertin nenästä vuosi tippa verta. Tämä naikkonen osaa hallita tilannetta! Robert kipitteli ripeästi korin luokse, ja katsoi sinne. 'Eeeii sitä haittaa jos otan pari tuliaista!' Robert sanoi, ja ajatteli tonkia koria hieman. ''Joten, miksi olet Lontoossa etkä jossain muualla. Jossain paremmassa paikassa. Esimerkiksi, Intia, Italia tai semmoinen.'' hän tunki kätensä koriin. Robert kuunteli myös kissan herkänkuulon korvillaan mitä Carmilla tekee toisessa huoneessa. ''Tarvitsetkos apua?'' hän viekautti. Hän tunsi yhtäkkiä nälän, sillä hänen vatsa kurni kuin viimeistä päivää. ''Missä täällä olisi purtavaa?'' hän kuiskasi hiljaa itsekseen, lähtien katsomaan paikkoja.

Carmilla tuli suihkuhuoneesta kuivaten pyyhkeellä hiuksiaan. ´´Hmm.. mihin se katti nyt meni..?`` Keittiöstä kuului kolinaa. ´´Vain niin... kunhan ei koske myrkkypulloihin niin sitten ei ole mitään hätää.`` hän ajatteli pukiessaan mustat yöhousut ja löysähihaisen saman sävyn paidan. pikaisesti noita vetäisi kammalla märkää otsatukkaansa.´´uus ennätys suihkussa käymisen kans. meni vaan 5 minuuttia!``Carmilla totesi kun vilkaisi käytävässä kelloa. Keittiöön oli sytytetty valot.´´No siis, elin lapsuuteni täällä eikä mua kiehdo mitkään ulkomaat niin suuresti.Muuten, syö nii paljon ku haluut mutta älä koske niihin mustiin pulloihin.niissä on kaikenlaisia myrkkyjä.`` tämä nappasi ne hyllyn päältä ja huomasi, ettei niihin oltu onneksi koskettu. Carmilla pisti ne toisen kaapin perälle. Carmilla seurasi toisen syömistä hetken hymyillen ja meni sitten makuuhuoneeseen. ´´hitto! nyt tämä sänky tuoksuu kissanmintulle.. hajuvesiä pitäisi suihkuttaa ulkona.``Carmilla hymähti ja sulki verhot.

[[mm.. Voin selittää pitkän ja kiduttavan myöhästymiseni u_u ]]

Robert mumisi jotain kummiaansa, vai muka myrkkyä. Hän katsoi Carmillaan ilkukurisesti ja päätti napata yhden niistä mustista pulloista. ''Eii nää mua satuta beibi'' hän kuiskutteli ja lopetti syömisen. Robert hiippaili hiljaa kuin kissa, sitten kun hän oli lähellä toista kaappia jossa pullo oli. Hän nappasi sen, mutta kun hän haistoi herkullisen kissanmintun hajun, tämä pudotti pullon lattialle suoraan omaan jalkaansa. ''Auh, hei tosta jää jälki!'' hän huudahti.
''Carmilla, tääl tapahtu vahinko. Mitä mä teen?'' hän kysyi naurettavalla äänellä.

Carmilla kiiruhti alas. ´´mitä nyt?`` tämä kysyi. ´´no mutta...! sanoinhan että et saisi koskea niihin ne tappavat!`` pullo ei ollut hajonnut, sillä se oli valmistettu iskunkestävästä lasista. Robertin jalasta alkoi vuotamaan hieman verta. carmilla laskeutui polvilleen ja asetti vasemmAN kätensä toisen jalan päälle ja mumisi hiljaa. Haava parantui ja noita nosi pullon takaisin kaappiin.´´Meneppäs nyt katti nukkumaan siitä ettet vain kaada koko taloa nurin.`` tyttö naurati ja läppäsi kissaa takapuolelle.